Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhathuippukokous syyskuussa 2000 New Yorkissa on ollut minulle yksi innostavimmista kokouksista. Puhujat vaikuttivat uskottavilta vakuuttaessaan tarvettaan ja haluaan tehdä vuosituhannesta parempi kuin taakse jäänyt.
Tällaista tahtoa tehdä muutos olen kaivannut myöhemmin muissakin kokouksissa.
Vuosituhattavoitteet ovat oikeudenmukaisuuden ohjelma. Se on ihmisoikeuksien soveltamista käytäntöön. Juuri oikeudenmukaisen maailman toteuttaminen jokaisen yksilön kohdalla on tärkeää. Moraalisen velvoittavuuden ottaminen uskottavasti omaksi on tapahtunut paremmin kuin mitä kyynikot uskoivat. Vuosituhattavoitteethan eivät ole juridisesti sitova sopimus, minkä vuoksi muutkin kuin me juristit olimme vähän epäluuloisia sen toteutumisesta.
Väärässä olimme. Kukaan ei ole viitannut tähän juridiseen heikkouteen, kun sopimuksen toteutumista on tarkasteltu.
Vaikka 1990-luku oli hämmästyttävän hyvä kansainvälisen yhteistyön vuosikymmen, moni vuosituhattavoite olisi todennäköisesti jäänyt toteutumatta ilman sopimusta. Ihmiset kuten maatkin tarvitsevat toistensa arvostusta. Sitä saa helpommin, kun on yhteiset mittarit hyvälle käytökselle.
Ja mikä vähän yllättävää, vain moraalisestikin sitova sopimus näyttää toimivan.
Kehitys alkaneella vuosituhannella ei ole kuitenkaan sujunut niin hyvin kuin toivoimme. Epäluottamus toisiamme kohtaan näyttää kasvaneen. Sopimuksia on aiempaa vaikeampi saada aikaan. Turvallisuusuhat ovat entistä monimutkaisempia. Naiset ja lapset ovat aina kärsineet sodista, mutta nyt heistä on tullut väkivallan kohteita monissa aseellisissa konflikteissa.
Oikeudenmukainen yhteiskunta on turvallisempi yhteiskunta – meille kaikille.
Äärimmäinen köyhyys on vähentynyt, mutta muutoin tuloerot jatkavat kasvuaan. Niiden kohtuullinen tasoittaminen olisi viisasta investointia. Nuoret kannattaisi integroida mahdollisimman nopeasti yhteiskuntaan eikä jättää toimettomina ja vihaisina ulkopuolelle.
Sosiaalista oikeudenmukaisuutta on vaikea tavoittaa, mikä on saanut meidät pohtimaan uudelleen ja syvällisemmin köyhyyden ja syrjäytymisen syitä. Työ turvaa ihmisen pääasiallisen toimeentulon. Aikuiselle ihmiselle se merkitsee myös arvokkuutta ja ihmisarvoa. Työttömyys on siis loukkaus ihmisyyttä kohtaan, ja työttömyyden nujertamisessa on edelleen paljon tehtävää.
Koulutus on suuri menestystarina. Koulutuksen laadulla on yhä enemmän merkitystä. Tytöt menestyvät opinnoissaan, kun he saavat siihen mahdollisuuden. Valitettavasti ääriliikkeet uhkaavat tyttöjen koulunkäyntiä. Myös poikien taantuminen opinnoissa kaipaa huomiotamme.
Ehkä suurin muutos on tajuta ympäristökehityksen merkitys. Vuosituhattavoitteissa se on vielä hyvin kapeasti esillä. Kun nostamme katseemme vuoden 2015 jälkeiseen aikaan, meidän on välttämätöntä yhdistää taloudellinen kasvu sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja ympäristön kunnioittamiseen. Se on vaikeaa mutta kaikkein keskeisintä kestävän kehityksen takaamiseksi.
Yhä useammat ihmiset tuntevat huolta yhteisestä tulevaisuudesta.
Jotta he voisivat oikeasti ottaa myös vastuuta, heidän tulisi saada lisää tietoa ja valtaa. Maailmanhallitus ei taida olla mahdollinen, mutta meidän tulisi olla aikaisempaa luovempia voidaksemme yhdistää poliittisia päätöksentekijöitä, liike-elämää, tiedemaailmaa ja kansalaisjärjestöjä. Kehitys-Utveckling-lehti voi olla osa tätä verkostoa.
TEKSTI TARJA HALONEN
Kirjoittaja on presidentti.
Moni vuosituhattavoite olisi todennäköisesti jäänyt toteutumatta ilman sopimusta.
