Pasi Rinne on yrittänyt muuttaa maailmaa niin kansallisen politiikan kuin YK:n kautta. Hänestä vain kestävä yksityinen liiketoiminta on riittävän nopeaa vastaamaan kiireeseen.
”Pasi, ei hätää.”
Viisaat sanat saapuivat Pasi Rinteen korvaan erään saamelaismiehen suusta. Oltiin Murmanskissa 1990-luvun puolivälin tietämillä. Neuvostoliiton aikana saamelaismiehen perhe oli hajotettu ja pakkosiirretty tuhansia kilometrejä etelämmäksi Kaukasiaan. Päästyään takaisin kotiin mies rakensi elämänsä uudelleen ja aloitti työt paikallisen saamelaisyhdistyksen sihteerinä.
Rinne oli työmatkalla, joka liittyi ympäristöyhteistyön suunnitteluun. Matkan aikana saamelaisyhdistyksen toimisto ryöstettiin. Edellisenä päivänä oli murtauduttu saamelaisen kotiin. Saamelaismies uskoi kuitenkin elämään.
”Aamulla tulemme töihin, teemme päivän töitä ja illalla maailma on pikkuisen parempi”, mies totesi Rinteelle.
Kestävän liiketoiminnan konsulttiyhtiö Gaia Groupin hallituksen puheenjohtajana työskentelevä Rinne kertoo tarinan yhtiön toimistossa Helsingin Bulevardilla. Siihen tiivistyy Rinteen ajatus maailmasta. Joskus se on epäreilu ja joskus arvaamaton. Silti kuitenkin koko ajan äärettömän arvokas. Ja kantokyvyltään meidän itsemme luomien ongelmien uhkaama.
”Saamelaismiehen kohtalo ja hänen asenteensa muistuttavat minua mittasuhteiden merkityksestä. Yhtä hyvin voisimme vain lannistua ja olla tekemättä mitään”, Rinne sanoo.
Rinne perusti Gaian Juha Vanhasen kanssa vuonna 1993. Tuolloin 24-vuotias Rinne näki yhteiskunnassa tilauksen kestävän kehityksen konsulttitoimistolle. Hän halusi, että kestävästä kehityksestä puhuminen muuttuisi yrityskuvan kiillottamisesta raudankovaksi tekemiseksi.
Rinteen mukaan maailmassa ei enää ole aikaa ”nysväillä”, jos ilmastonmuutoksen ja maapallon rajallisen kantokyvyn kaltaiset ongelmat halutaan ratkaista ajoissa.
”Politiikalla ja regulaation kehittämisellä osansa, mutta se ei ole koskaan riittävän nopeaa tuodakseen ratkaisuja isoihin ongelmiin. Ne syntyvät vain, jos syntyy kannattavaa liiketoimintaa, joka tarjoaa ratkaisuja käsillä oleviin ongelmiin.”
Salosta Havannaan
Toimisto Helsingissä, sielu maailmalla, sydän maalla. Niin voisi Pasi Rinnettä kuvailla. Hän syntyi Helsingissä ja kasvoi maanviljelijäperheessä Salossa, missä Rinne nykyisinkin perheineen asuu.
Opiskeluaikansa Rinne kulutti Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Ensimmäinen oikea työpaikka enteili tulevaa. Lukiolaisten liiton pääsihteerinä Rinne oli kiinni koulutuspolitiikassa ja -uudistuksissa. Sokeriksi pohjalle sattui matka Kuubaan, missä Rinne kavereineen päätyi viettämään illan Fidel Castron seurassa.
”Sen muistan, että hän ei juuri muita kuunnellut. Siinä meni kolme tuntia, kun Fidel joi rommia, poltti sikareita ja esitelmöi meille.”
Castron keskustelutekniikka ei tarttunut. Rinne kuuntelee, miettii, ja kun hän vastaa, lauseet ovat harkittuja.
”Anteeksi, en osaa sanoa näitä asioita kovin lyhyesti”, Rinne toteaa pariinkin otteeseen.
Osin se johtuu henkilöstä, osin työstä. Se on opettanut Rinteelle, että mitä enemmän asioihin tutustuu, sitä monimutkaisemmiksi ne muuttuvat.
Kun Gaia jo pyöri omillaan, Rinne siirtyi ympäristöministeri Pekka Haaviston (vihr.) erityisavustajaksi vuosiksi 1996–1999.
”Sain tärkeän kokemuksen siitä, miten valtionhallinto toimii, miten asiat esitellään ja viedään päätöksentekoon.”
Töihin Geneveen
Jos työ Haaviston aisaparina opetti kansallisen päätöksenteon salat Rinteelle, vihki seuraava pesti YK:ssa kansainvälisen politiikan maailmaan. Vuodet 1999–2007 hän työskenteli YK:n ympäristöohjelmassa asemapaikkanaan Geneve, missä myös Haavisto työskenteli. Ensin Rinne toimi Gaian kautta neuvonantajana ja sitten suorassa työsuhteessa osastopäällikkönä.
”2000-luvun taitteessa YK eli Kofi Annanin alaisuudessa kenties parasta hetkeään.”
”2000-luvun taitteessa YK eli Kofi Annanin alaisuudessa kenties parasta hetkeään. Oli yksi suurvalta eli Yhdysvallat, sotia ja luonnonkatastrofeja. Tarvittiin yhteistä tekijää, ja YK ratkoi vaikeita asioita ja sai Nobelin rauhanpalkinnonkin”, Rinne listaa.
Rinteestä kuitenkin alkoi tuntua siltä, että YK:n toiminta alkoi paisua jopa liian suureksi. Panostukset kasvoivat niin humanitaarisen avun, sota- ja konfliktialueiden jälleenrakennustyön, rauhanturvaamisen, kansainvälisten sopimusten kuin kansainvälisen yhteistyön ja talouspakotteidenkin saralla.
”Nämä osa-alueet olivat helposti keskenään ristiriidassa, järjestöjen välinen nokkapokka kasvoi budjettien mukana, eikä toiminta ainakaan nopeutunut tai virtaviivaistunut.”
Rinteen mielestä asiat eivät läheskään aina ottaneet toteutuakseen riittävän nopeasti ja kustannustehokkaasti. Ja silti ratkaisuilla ja hankkeilla oli kiire.
”Tunnistin sen, että siinä ihmisistä voi tulla kyynisiä, ja että on parempi nähdä mahdollisuuksia muualla.”
Takaisin Suomeen
Viisi vuotta sitten Rinne päätti palata Suomeen ja täysipäiväisesti Gaian pariin.
”Lapsemme olivat syntyneet Genevessä ja alkoivat sveitsiläistyä. Halusimme, että he saavat kasvaa Suomessa.”
Toimisto Suomessa oli jo kasvanut, ja YK-pestinsä loputtua Genevessä Rinne oli perustanut kaupunkiin yhtiön sivukonttorin.
Nykyisin Gaialla on toimistot myös Ruotsissa, Etiopiassa, Kiinassa, Argentiinassa ja Yhdysvalloissa.
Vielä 1990-luvulla Gaian tapainen konsulttitalo oli uusi asia. Alussa työ keskittyi yritysten ympäristöjohtamisjärjestelmiin ja asiakkaiden maineenhallintaan. Tehtäväkenttä laajeni uusiutuviin energiaratkaisuihin, riskienhallintaan, ilmastonmuutoksen hallintaan ja yritysten vastuullisuuteen.
Nyt gaialaiset pitää kiireisenä erityisesti kiertotalous. Termi sisältää ajatuksen siitä, että tuotteiden ja hyödykkeiden positiiviset elinkaarivaikutukset maksimoidaan, jäte- ja sivuvirrat hyödynnetään raaka-aineina ja niistä syntyy uusia tuotteita. Kiertotalouden alla tuotteiden ostamisen tai omistamisen sijaan voidaan hankkia palveluita.
Kannattavaa bisnestä
Alkaa käydä selväksi, että Rinne on maailman pelastamisessa tosissaan. Se vaatii kykyä tehdä työtunteja toisensa perään – ja vähintään yhtä hyvää kykyä olla laskematta niitä. Haastattelun aikana Rinteen puhelin tärisee usein, Rinne vilkuilee, mutta pitää keskittymisen tiukasti keskustelussa.
”Minut tuntevat ovat sitä mieltä, että olen mukavampi ihminen, kun minulla on riittävästi tekemistä”.
Rinne korostaa usein, että toimivan kiertotalouden ja kestävän liiketoiminnan ehtona on yritysten taloudellinen kannattavuus. Jos sitä ei ole, ei vaikuttavuuttakaan synny.
”Kun aloitimme Gaian 1990-luvun alkupuolella, asiaa ei vielä oikein ymmärretty. Kysyntää piti luoda suorastaan raivopäisesti”, Rinne kertoo.
”Sittemmin kestävän liiketoiminnan edistäminen on osoittautunut Gaialle itselleen kestäväksi bisnekseksi.”
Sittemmin kestävän liiketoiminnan edistäminen on osoittautunut Gaialle itselleen kestäväksi bisnekseksi. Viime vuonna yhtiössä työskenteli noin 50 työntekijää, jotka loivat asiantuntijatyöllä noin 4,4 miljoonan euron liikevaihdon. Tulosta syntyi yli puoli miljoonaa euroa. Yli 13 prosentin liikevoittoakin voi pitää vähintäänkin hyvänä.
Joku voisi kysyä, eikö maapallon hädän kääntäminen liikevoitoksi ole väärin. Rinne huomauttaa, että Gaian asiakkaat kyllä maksavat, mutta he myös osaavat vaatia rahoilleen vastinetta.
Sitä varten yhtiössä pitää olla korkeasti koulutettuja ja kokeneita asiantuntijoita, jotka ovat kunnianhimoisia työn laadun suhteen.
”Emme ole lähteneet mukaan maailmaan, missä olisi lyhytaikaisia projektitöitä ja niille tekijöitä. Niin ei saada riittävää osaamista.”
Rinne kavahtaa ajatusta konsultista mielipidekoneena. Hänen mielestään konsultin on kyettävä ammattitaitoisesti analysoimaan ja etsimään luovia ratkaisuja ongelmiin, jotka eivät lähtökohtaisesti ole yleensä mukavia.
Asiakas maksaa siitä, että vastaukset heidän ongelmiinsa syntyvät nopeasti. Se puolestaan edellyttää kovien asiantuntijoiden joukkoa ja sen osaamisen jatkuvaa päivittämistä. Jos oma firma eläisi kädestä suuhun, kilpailukyky romahtaisi, Rinne huomauttaa.
”Jatkuvuus on osa vastuullisuutta, jonka avulla pystymme tarjoamaan pysyvän ja kehittävän työpaikan korkeasti koulutetuille ihmisille. Viime vuodet olemme kasvaneet maltillisesti, ja se on suunnitelmissa jatkossakin.”
Kehitysrahoitus murroksessa
Viime aikoina keskusteluun kehitysyhteistyön välineistä ovat nousseet niin sanotut sosiaaliset vaikuttavuusjohdannaiset eli SIB-rahastot (Social Impact Bond). Ne kääntävät päälaelleen perinteisen tavan rakentaa kehityshankkeita.
”SIB:t kääntävät päälaelleen perinteisen tavan rakentaa kehityshankkeita.”
Perinteinen tapa on aloittaa järjestäjän tarjouskilpailulla. Kun voittaja on selvinnyt, tämä saa rahat hankkeen toteutukseen. SIB:t puolestaan lähtevät selättämään ongelmaa raha ja tavoite edellä. Kun varat on kerätty yksityisiltä tai julkisilta sijoittajalta, hankkeelle asetetaan tietyt vaikuttavuustavoitteet. Jos ne täyttyvät, kehityshankkeen järjestäjä maksaa sijoituksen korkoineen sijoittajille takaisin.
Näin yksityiselle sijoitusvarallisuudelle saadaan sosiaalinen päämäärä, joka parhaimmillaan tarjoaa myös riittävän tuoton.
Onnistuneet vaikuttavuusinvestointihankkeet luovat sitten edellytyksiä kanavoida lisää yksityistä rahaa ratkaisujen skaalautumiseen eli toteuttamiseen laajemmassa mittakaavassa. Parhaillaan Gaia tekee Euroopan komissiolle työtä SIB:ien kehittämiseksi.
”Ne kehittyvät nopeasti ja voivat tarjota erinomaisia vaihtoehtoja esimerkiksi vesi- ja energia sektoreilla. En halua liputtaa liikaa sen puolesta, että kehitysrahoitus olisi vain bondi- tai edes vaikuttavuusperusteista, mutta vaikuttavuusperusteinen rahoitus tulee muutaman vuoden sisällä uudistamaan kehitysavun rahoitusta”, Rinne näkee.
Teksti: Juho Paavola
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
