Fathi Ahmed kasvoi 1990-luvun Järvenpäässä. Lama kärjisti suomalaisten asenteita, ja nimittely ja nyrkiniskut olivat arkea. Nykyään hän kääntää kokemuksensa komiikaksi.
”Ne fucking somalit, jotka ovat taas myöhästyneet!”
Huudahdus on Fathi Ahmedin, joka osoittaa teatterin kahta tyhjää istuinpaikkaa.
Hän jatkaa itsestään: ”Mulla on Suomen Lapin koira. Mä olen Suomen somali. Siinä on hyvä rotumääritelmä. (Esittää ohikulkijaa, joka kumartuu puhumaan koiralle). How old is he? On todennäköisempää, että koira vastaa suomeksi kuin minä.”
Ja muista: ”Ihan kiva, kun olette päässeet tänne, kämmenenväriset ihmiset. Kantasuomalainen on tylsä. Olis parempi, kun Alibissa lukisi ’Auton ryösti kämmenenvärinen mies’.”
Kyytiä saavat niin somalit, suomalaiset kuin suomalainen rasismi.
Ahmed näyttää kämmenensä, ne ovat vaaleat. Yleisö nauraa.
Ahmed tunnetaan näyttelijänä ja stand up -koomikkona. Kevään kiertueellaan Sisäkkö, kokki, tv-tähti hän ruotii ”lapsuuttaan pakolaisperheen sisäkkönä, alkoholiin ja pitkiin päiviin hukattua nuoruuttaan kokkina ja aikuisuuttaan juurensa unohtaneena tv-tähtenä”.
Kyytiä saavat niin somalit, suomalaiset kuin suomalainen rasismi.
Suomessa musta
Isä oli lääkäri, äiti opettaja. Ensin he pakenivat Somalian sisällissotaa ja kotikaupunkinsa Hargeisan pommituksia Etiopiaan. Alkuvuodesta 1989 he jatkoivat Neuvostoliiton kautta Suomeen, jonne he saapuivat ensimmäisten somalipakolaisten joukossa.
Somaliassa taistelivat klaanit. Niistä Fathi Ahmed ei halua puhua.
”Vanhemmat päättivät, että Suomessa alkaa uusi elämä, jossa klaaneja ei ole.”
Myös Suomen maahanmuutossa alkoi käänne. Somalit saapuivat oma-aloitteisesti, kun aiemmin pakolaiset olivat tulleet lähinnä kiintiöiden kautta. Äkillinen ”pakolaistulva” säikäytti suomalaiset. Kun Suomi syöksyi lamaan vuonna 1991, asenteet tulijoita kohtaan vain kärjistyivät.
Tuolloin Ahmed syntyi Helsingissä. Hänellä oli muukalaispassi kaksivuotiaaksi, jolloin hän sai Suomen kansalaisuuden. Koti oli Järvenpään vuokralähiössä Jampassa, kahdessa kerrostalon kolmiossa. Sisaruksia Ahmedilla on kuusi, ja perheeseen kuuluivat myös täti ja eno.
Syrjintä ja rasismi olivat arkipäivää. Ahmedista koulu oli mielivaltainen vankila. Ensimmäisellä luokalla opettaja määräsi hänet aina ensimmäiseksi kiinniottajaksi Kuka pelkää mustaa miestä -leikkiin. Kun häntä nimiteltiin neekeriksi, opettaja totesi, että ”se on vain sana” ja ”ei haukku haavaa tee”.
”En saanut itse edes päättää, mikä mua loukkaa”, hän sanoo.
Kaverin äiti kielsi lastaan leikkimästä Ahmedin kanssa, koska piti somaleja varkaina.
Isän ohje lapsilleen oli, että ”älä jää todistajaksi tilanteeseen”. Siitä ei aina ollut apua. Teini-ikäinen isoveli ja eno joutuivat kerran kuulusteltaviksi, vaikka olivat kaukana rikospaikalta, sillä poliisi epäili puukottajaksi ”jotain tummaa miestä”. Ja niin edelleen, maahanmuuttajia Järvenpäässä oli vähän.
Ahmed joutui usein pakenemaan ”pilottitakkeja”. Hän sai turpaan ja löi takaisin.
”Se oli ainut tapa päästä eroon kiusaajista.”
Somaliassa vaalea
Somalimaan pääkaupunki Hargeisa kesällä 2001. Paljon rakennuksia, joissa oli luodinreikiä. Tankinraatoja. Miinoitettuja alueita, joihin ei saanut mennä, kulkukoiria, kissoja.
”Lapset osoittelivat sormella ja kutsuivat arabipojaksi, koska eivät olleet nähneet niin vaaleaa poikaa. Olihan se kokemus päästä Suomen rasismista Somalian rasismiin.”
Fathi Ahmed oli 10-vuotias, kun hän kävi perheensä kanssa Somaliassa. Hän muistaa yhä kaiken.
”Lapset osoittelivat sormella ja kutsuivat arabipojaksi, koska eivät olleet nähneet niin vaaleaa poikaa. Olihan se kokemus päästä Suomen rasismista Somalian rasismiin.”
Somalia oli vanhempien kotimaa, Suomi Ahmedin. Hän ymmärsi, että vanhemmat olivat muuttaneet Suomeen lastensa takia.
Suomalaisten asenteet maahanmuuttajia kohtaan olivat lieventyneet 1990-luvun laman jälkeen, mutta somaleihin suhtauduttiin edelleen kielteisesti. Euroopan unionin selvitysten mukaan Suomen somalit kokivat 2000-luvun puolivälissä erityisen paljon rasistista väkivaltaa.
Ahmedin perhe keskiluokkaistui, muutti lähiön kerrostalosta rivitaloon.
Ahmed oli yläkoulussa, kun isä valmisteli väitöskirjaansa Tampereen yliopistoon. Hän selvitti hi-viruksen yleisyyttä tuberkuloosipotilailla Somalimaassa ja arvioi hiv-infektion vaikutusta taudinkulkuun. Isä osallistui myös tuberkuloosin ehkäisyhankkeisiin Afrikassa.
Sisaret halusivat lukioon, Ahmed ei. Hän tahtoi nopeasti töihin ja päätti opiskella kokiksi.
Muslimista ateistiksi
Kesällä 2011 Fathi Ahmed meni armeijaan, vaikka olisi halunnut siviilipalvelukseen. Isälle se ei käynyt. Isä totesi, että perhe on ”tullut sodasta, ja pojat käyvät armeijan”.
”Veteraanin asenne, ja hyvin somalialainen”, Ahmed toteaa.
Isä oli palannut Hargeisaan, jossa hän työskenteli keskussairaalan johtajana.
Seuraavana talvena Ahmedin pikkuveli menehtyi epilepsiakohtaukseen. Ahmed seisoi Järvenpään hautausmaalla ja pidätteli itkuaan. Äiti ja kaksi siskoa eivät uskonnollisista syistä saaneet osallistua hautajaisiin, ja Ahmedia se loukkasi.
Hän ei kokenut islamin uskontoa omakseen. Vuonna 2015 hänestä tuli ateisti. Hän tiesi, että se saattoi merkitä ”sosiaalista itsemurhaa, yhteisön ja kulttuurin jättämistä”.
Ihan niin pahasti ei käynyt, hän sanoo.
”Läheisille se oli kova pala. Kului vuosi, ja asia oli sovittu.”
Välit perheeseen ovat nykyisin kunnossa. Ahmed sanoo olevansa se lapsi, joka ei pysynyt ruodussa, ja ainoa, joka ei pyrkinyt yliopistoon. Hän valmistui ammattikoulusta 17-vuotiaana ja työskenteli sen jälkeen helsinkiläisessä ravintola Zetorissa.
Ruokalistalla oli mummon lihapullia, keittiössä maahanmuuttajia. Heistä Ahmed oli ainut Suomessa syntynyt. Hän muistaa tilanteita, jolloin ravintolapäällikkö tuli keittiöön ja sanoi, että ”teidän mamujen on parempi pysyä täällä”. Niin tehtiin, Ahmed sanoo.
Hän paiski töitä. Kuukaudessa työtunteja saattoi kertyä 300.
Kokista koomikoksi
Suo, kuokka ja somalian peruskurssi sentään, Fathi Ahmed sanoi. Oli helmikuu 2021, ja hän esiintyi Yleisradion Noin viikon studiossa. Aiheena oli somalian kieli. Ahmed näytti juontajille somaliankielisen kyltin, jonka juontaja yritti lukea.
”Et saisi oleskelulupaa Somaliaan”, Ahmed totesi.
Hän puisti päätään, yleisö nauroi.
Ahmed nousi ensi kerran esiintymislavalle maaliskuussa 2013. Seuraavana vuonna hän voitti stand up -tulokkaan tittelin. Ravintoloiden ”toksinen ilmapiiri ja pitkät työpäivät” saivat jäädä, ja hän heittäytyi vapaaksi taiteilijaksi.
Hän alkoi tehdä kokemuksistaan komiikkaa.
Suomalaisena hän huojentuu, kun kukaan ei istu bussissa viereen, mutta somalialaisena loukkaantuu, sillä se on rasistista.
Hänestä komiikka on hieno itseilmaisun muoto, jossa ”saa sanoa mitä huvittaa, tehdä mitä huvittaa ja olla niin roisi kuin huvittaa”.
Ahmed on pannut parastaan. Hän vitsailee maahanmuuttajaperheistä, joissa lapset hoitavat lapset. Valkoisten miesten tatuoinneista, jotka ovat kuin kaulapantoja. Somalien huutamisesta, joka osoittaa, että he ovat rikki kielellisesti. (Ulkona puhutaan farsia, kotona somaliaa, koulussa suomea.)
Hän tekee pilaa myös itsestään. Suomalaisena hän huojentuu, kun kukaan ei istu bussissa viereen, mutta somalialaisena loukkaantuu, sillä se on rasistista.
Töitä on riittänyt. Vuonna 2015 hän esiintyi Yleisradion Naurun tasapaino -ohjelmassa ja televisiosarja Downshiftaajissa. Sen jälkeen Moderneissa miehissä, Aikuisissa ja Tytöt, tytöt, tytöt -elokuvassa. Hän oli myös käsikirjoittamassa Joonas Nordman show´ta.
”Suomessa helppo komediakohta on vahinkorasismi.”
Hän ottaa esimerkin. Kantasuomalainen päähahmo sanoo ”perhanan mustat”, kääntyy ympäri ja näkee Ahmedin, jolloin jatkaa: ”En minä tarkoittanut, että sinä… En minä mikään rasisti ole”. Ahmedin tehtävänä on olla hämmentynyt ja tuohtunut, muttei vihainen.
Vuoden 2022 Aurora-elokuvassa hän esitti turvapaikanhakijaa. Perinteisten ”Mohamedin ja Ahmedin” roolit ovat käyneet tutuiksi, Fathi Ahmed sanoo.
Journalismin opissa
Somalit eivät käy töissä. Ne elävät verorahoilla. Se on stigma, joka ei lähde kulumallakaan, Fathi Ahmed sanoo. Siksi suomensomalit joutuvat jatkuvasti todistelemaan kunnollisuuttaan, niin hänkin.
”Haluan tehdä sketsin, jossa musta Wolt-kuski ajaa koiravaljakolla syvässä lumessa.”
Ahmedin mielestä Suomen pitäisi viestiä avoimesti, halutaanko maahanmuuttajia. Jos ei haluta, niin ”lippu vain rajalle, jotta tulijat tietävät lähteä suoraan töihin Norjaan”.
”Maahanmuuttovastaisuus tulee Suomelle vielä kalliiksi.”
EU:n perusoikeusviraston mukaan Suomi on edelleen Euroopan rasistisimpia maita. Ahmedia se ei yllätä. Hänestä suomalainen rasismi on ”reaktiivista ja verbaalista”. Se ei ole pesiytynyt rakenteisiin samalla tavalla kuin vanhoissa siirtomaavalloissa, esimerkiksi Britanniassa ja Italiassa, jotka aikoinaan hallitsivat Somalian aluetta.
Ahmed haluaisi, että suomalaiset oppisivat puhumaan rasismin kaltaisista vaikeista asioista suoraan ja rehellisesti. Sitä varten hän haluaisi oman talk show´n, uutissatiiriohjelman, jonka ensimmäinen jakso ”poikisi ainakin viisi kunnianloukkaussyytettä”.
Hänestä kunnon ravistelu olisi kämmenenvärisille hyväksi. Medianomiksi hän opiskelee, jotta hallitsisi journalismin säännöt.
Lue lisää: Liisa Laakso tulkitsee Afrikkaa suomalaisille
Lue lisää: Rilli Lappalainen hahmottaa kehityksen ison kuvan
