Ukrainan pakolaiskriisissä humanitaarisen avun toimittajat joutuvat koville, mutta työssä auttavat aiemmissa kriiseissä muotoutuneet toimintatavat. Miten apu toimitetaan perille?
Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on ajanut kodeistaan miljoonia ihmisiä, joiden avustamiseksi on jouduttu käynnistämään nopeasti massiivinen avustusoperaatio.
Ukrainan kriisissä päävastuun kantaa YK:n humanitaarisen avun koordinaatiotoimisto OCHA.
Valtavasta urakasta selviämisessä auttaa, että humanitaarisen avun kansainvälisillä toimijoilla on vakiintuneet toimintatavat aseellisten konfliktien ja luonnonkatastrofien uhrien avustamisessa.
”Oleellista on toiminnan koordinointi eri toimijoiden välillä”, korostaa kehityspolitiikan neuvonantaja Riikka Mikkola ulkoministeriön humanitaarisen avun yksiköstä.
Ukrainan kriisissä päävastuun tästä kantaa YK:n humanitaarisen avun koordinaatiotoimisto OCHA. Se on perustanut Puolaan järjestöjen välisen koordinaatio- ja varastointipisteen, jonka tavoite on varmistaa avun tehokas toimittaminen Ukrainaan.
”Ukrainassa on useita toimipisteitä, joiden kautta eri toimijoiden humanitaarista apua menee eteenpäin”, Mikkola sanoo.
YK koordinoi avun perillemenoa
YK-järjestöjen keskinäinen työnjako humanitaarisessa avussa perustuu kunkin järjestön asiantuntija-alaan. Esimerkiksi pakolaisjärjestö UNHCR:llä on päävastuu kodeistaan lähteneiden majoituksesta. Ruokaohjelma WFP koordinoi elintarvikkeiden jakelua.
”Avun koordinoinnissa ovat mukana myös isot kansainväliset kansalaisjärjestöt. Lisäksi siihen osallistuvat mahdollisuuksien mukaan kohdemaan viranomaiset ja paikallishallinnot, joilla on esimerkiksi Ukrainan naapurimaissa keskeinen rooli pakolaisten auttamisessa.”
Punaisen Ristin vapaaehtoistyöntekijä auttaa pakolaisia rekisteröitymään Uzhhorodin kaupungissa Ukrainassa lähellä Slovakian rajaa maaliskuussa 2022. Kuva: Marko Kokic/IFRC
Punaisen Ristin kansainvälinen liike ei ole osa YK:n koordinointijärjestelmää, vaan se koordinoi apua ennen muuta eri maiden Punaisen Ristin ja Puolikuun yhdistysten kanssa.
Yhteydenpito on kuitenkin tiivis YK-järjestöjen ja muiden keskeisten toimijoiden kanssa, sanoo Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avun johtajana pitkään toiminut Kalle Löövi.
Pari vuotta sitten eläkkeelle jääneellä Löövillä on paljon kokemusta avustustyöstä kentällä Afganistanista Haitiin. Hänestä sujuva yhteistyö on ehdoton edellytys operaation onnistumiselle.
”Kentällä vaihdetaan tietoja ja katsotaan yhdessä, mitkä asiat ovat hoidossa ja missä on parannettavaa. Hyvä tiedonkulku vähentää päällekkäisyyksiä. Yksikin hankala tyyppi joukossa voi tehdä yhteistyöstä hankalaa.”
Apu annetaan yhä useammin rahana
Avustusoperaatioissa on saatava usein suuria määriä ruokaa ja muita perustarpeita nopeasti perille.
Isoissa kriiseissä tarvittavat tarvikemäärät ovat suuria. Esimerkiksi Ukrainan sodan ensimmäisinä viikkoina oli huutava pula pakolaisten tarvitsemista huovista.
Humanitaarista työtä tekevillä isoilla järjestöillä on eri puolilla maailmaa keskusvarastoja, joista tavarat saadaan liikkeelle lyhyelläkin varoitusajalla. YK:lla on iso hankintakeskus muun muassa Kööpenhaminassa Tanskassa.
”Ruokaa ja tarvikkeita hankitaan mahdollisuuksien mukaan myös paikan päältä tai lähialueilta. Paikalliset hankinnat säästävät kustannuksia, hyödyttävät paikallista taloutta ja vähentävät kuljetusten ympäristövaikutuksia”, Riikka Mikkola kertoo.
Isoissa kriiseissä tarvittavat tarvikemäärät ovat suuria. Esimerkiksi Ukrainan sodan ensimmäisinä viikkoina oli huutava pula pakolaisten tarvitsemista huovista.
Aina tarvikkeita ei saada riittäviä määriä oikeaan paikkaan ja aikaan. Lisäksi niiden on oltava riittävän laadukkaita ja sovittava paikallisiin oloihin.
”Talvivaatteita ei kannata jakaa kesällä ja päinvastoin. Tai jos ruokavalio pohjautuu riisiin, asukkaille ei kannata lähettää ruisleipää”, Mikkola havainnollistaa.
Yhä useammin apu toimitetaan avun tarpeessa oleville rahana. Ennen ulkoministeriötä Mikkola kehitti runsaat kymmenen vuotta UNHCR:n ja WFP:n käteisapuohjelmia Afrikassa ja Aasiassa.
”Raha-apu on monesti paras tapa avustaa, sillä silloin ihmiset voivat hankkia eniten tarvitsemiaan asioita.”
Teknologinen kehitys mahdollistaa raha-avun jakamisen laajalle joukolle ihmisiä nopeasti ja luotettavasti.
”Nigerissä Malista väkivaltaa paenneet paimentolaiset saavat avustukset kännykkäänsä mobiilirahana”, Mikkola mainitsee.
Avustustyön riskit kasvaneet
Kalle Löövin mielestä matkapuhelimet ja syrjäisiinkin kyliin ulottuva mobiiliverkko ovat olleet suurin avustustyöhön vaikuttava muutos.
”Tieto ihmisten tarpeista, taisteluista ja avustustoimista leviää nyt nopeasti.”
Monissa kriisipesäkkeissä on aseellisia ryhmiä, jotka eivät kunnioita avustajien koskemattomuutta tai yrittävät käyttää apua omien tavoitteidensa ajamiseen.
Hyvä tiedonkulku auttaa avustustyössä, mutta sillä on kääntöpuolensa. Myös rikolliset tai terroristit voivat hyödyntää kännyköitään, kun suunnitteilla on esimerkiksi isku avustuskuljetukseen.
”Avustusjärjestöjen on pidettävä huolta tietoturvasta, jotta esimerkiksi tiedot avustetuista henkilöistä eivät päädy vääriin käsiin”, Löövi huomauttaa.
Erilaisten turvallisuusriskien hallinnasta on tullut yhä keskeisempi osa avustustyötä. Monissa kriisipesäkkeissä on aseellisia ryhmiä, jotka eivät kunnioita avustajien koskemattomuutta tai yrittävät käyttää apua omien tavoitteidensa ajamiseen.
Humanitarian Outcomes -järjestön mukaan 108 avustustyöntekijää menetti vuonna 2020 henkensä väkivaltaisissa iskuissa. Vaarallisimmat paikat olivat Etelä-Sudan ja Syyria. Suurimmassa vaarassa ovat aina paikalliset avustustyöntekijät.
Toukokuun alkuun mennessä yli viisi miljoonaa ukrainalaista oli paennut sotaa ulkomaille. Puolet heistä oli lapsia. Kuvassa Vova ja Mia pakolaisten avustuskeskuksessa Unkarin rajalla maaliskuussa 2022. Kuva: Antti Yrjönen/KUA
”Enää ei voi luottaa siihen, että vaikkapa sairaalat eivät joutuisi tahallisten iskujen kohteeksi”, Riikka Mikkola huomauttaa.
Myös Ukrainassa on nähty kansainvälisen humanitaarisen oikeuden selviä rikkomuksia, kun Venäjä on hyökännyt siviilikohteisiin ja estänyt humanitaarisen avun perillemenoa.
Ammattimainen apu menee parhaiten perille
Ukrainan kriisi herätti suomalaisissa valtavan halun auttaa. Kalle Löövi löytää vertailukohdan 1990-luvun Balkanin sotien uhrien auttamisesta.
Avustusjärjestöjen keräysten ohella yksityiset henkilöt haluavat auttaa viemällä Suomesta ruokaa ja tarvikkeita paikan päälle. Löövin mielestä vilpitön mutta heikosti suunniteltu toiminta ei ole pelkästään hyvä asia.
”Puolan rajalle lähtevät yksityiset avustajat voivat tukkia pakettiautoillaan väyliä ja aiheuttaa ylimääräistä työtä avun koordinoinnista vastaaville. Lisäksi Ukrainaan tulisi toimittaa vain sellaisia tarvikkeita, joita sinne on pyydetty ja pidetään tarpeellisina”, Löövi korostaa.
Myös Riikka Mikkolan mielestä koordinoimattomasta avusta on pahimmillaan enemmän haittaa kuin hyötyä.
”On iso riski, että apu ei tavoita ihmisiä, jotka sitä eniten tarvitsisivat. Ammattimainen avustustyö pitää huolen siitä, että apu saavuttaa haavoittuvimmissa asemassa olevat.”
Lue lisää: Humanitaarisen avustustyön digitalisaatio ei ole vaaratonta
