Valtioiden johtajien on tehtävä enemmän työtä, jotta demokratiaa ylläpitävät instituutiot eivät putoa yhteiskunnallisen muutoksen kelkasta, sanoo International IDEA -instituutin arviointiyksikön johtaja Seema Shah.
Demokratian tila jatkaa heikkenemistään ympäri maailman, todetaan joulukuussa julkistetussa kansainvälisen IDEA-instituutin vuosiraportissa. Tukholmassa sijaitseva kansainvälinen demokratia- ja vaaliapuinstituutti IDEA (International Institute for Democracy and Electoral assistance) on valtioiden välinen järjestö.
Vuosiraportissa arvioidaan maailman maita sen mukaan, miten hyvin ne toteuttavat muun muassa julkisen vallan edustuksellisuutta, perusoikeuksien kunnioittamista, instituutioiden valvontaa ja kansalaisten osallistamista päätöksentekoon.
Tuoreen World Values Survey -tutkimuksen mukaan demokratiaa pitää erittäin hyvänä asiana enää alle puolet maailman ihmisistä.
IDEAn mukaan autoritarismia kohti liikkuvien maiden määrä on ollut kaksinkertainen suhteessa demokratisoituvien maiden määrään viimeisten kuuden vuoden aikana.
Käytännössä demokratian eteneminen loppui jo vuonna 2000. Sen jälkeen tilanne on pysynyt samana tai heikentynyt lievästi. Tuoreen World Values Survey -tutkimuksen mukaan demokratiaa pitää erittäin hyvänä asiana enää alle puolet maailman ihmisistä.
Seema Shah, miksi maiden demokratiakehitys on juuttunut paikoilleen vuoden 2000 jälkeen?
Siihen on monia eri syitä. Yksi keskeinen tekijä on ollut se, että demokraattiset valtiot eivät ole pysyneet mukana yhteiskunnallisen muutoksen vauhdissa.
Suuri kysymys on, miten valtiot kykenevät takaamaan sanan- ja ilmaisunvapauden ja samalla kitkemään vihapuhetta ja väkivaltaan yllyttämistä.
Yhteiskunnat ovat muuttuneet merkittävästi vuoden 2000 jälkeen. Esimerkiksi ilmastonmuutos, ydinsodan uhka, julkiseen terveydenhuoltoon liittyvät huolet ja etätyön lisääntyminen vaikuttavat aiempaa voimakkaammin ihmisten elämään, mutta hallitusten reagointi näihin ilmiöihin on jäänyt ajastaan jälkeen.
Yksi selkeimmistä muutoksista on ollut digiteknologian ja internetin tuleminen keskeiseksi osaksi arkielämää. Suuri kysymys on, miten valtiot kykenevät takaamaan sanan- ja ilmaisunvapauden ja samalla kitkemään vihapuhetta ja väkivaltaan yllyttämistä. Tätä asiaa ei ole vielä ratkaistu.
Viimeisten kahden kolmen vuoden aikana on myös nähty paljon mielenosoituksia, jotka kohdistuvat yhteiskunnissa rehottavaan epätasa-arvoon ja rasismiin. Nämäkin pitkäaikaiset ongelmat ovat vielä suurilta osin ratkaisematta.
Maailman maissa järjestetään kuitenkin paljon vaaleja. Eikö se ole merkki demokratian elinvoimasta?
Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että vaaleista on useissa maissa tullut aiempaa merkityksettömiä, etenkin nuorille.
Politiikasta on tullut uravalinta, jossa ei välttämättä enää ole kyse kansan palvelemisesta. Kun poliitikko luo itselleen uraa ja haluaa tulla valituksi jatkokaudelle, hänen on usein alistuttava rahoittajien tahtoon.
Pelkästään vaalikampanjointi on joissain maissa jo niin kallista, että monella tavallisella ihmisellä ei ole siihen varaa. Kyse ei siis ole enää ehdolle asettuvien ihmisten pätevyydestä tai älykkyydestä vaan siitä, miten paljon rahaa heillä on tai miten vaikutusvaltaisiin verkostoihin he kuuluvat. Tämä itsessään on demokratian irvikuva.
Miksi Afrikan demokratisoituminen on niin hidasta?
Afrikan ongelmana on kansallisvaltioiden heikkous. Valtioilla ei ole ollut voimavaroja kehittyä kansan tahdon mukaisesti. Monen maan kansalaiset asuvat kolonialistien piirtämien keinotekoisten maarajojen sisällä. Maiden instituutiot on rakennettu hyödyttämään vallanpitäjiä, ei kansalaisia.
Demokratisoituminen edellyttäisi näiden instituutioiden muuttamista.
Tilannetta kärjistää vielä Afrikan nuori väestörakenne. Nuoret haluavat aivan jotain muuta, kuin mitä nykyisillä ikääntyneillä johtajilla on heille tarjota. Vanhat johtajat elävät irrallaan nuorten todellisuudesta ja pitävät kiinni heitä itseään hyödyttävistä valtarakenteista.
Vanhat johtajat elävät irrallaan nuorten todellisuudesta ja pitävät kiinni heitä itseään hyödyttävistä valtarakenteista.
Vuoden 2020 jälkeen Afrikassa on nähty peräti seitsemän vallankaappausta tai yritystä vaihtaa valta väkivaltaisesti. Nämä tapahtumat ovat lähteneet liikkeelle epärehellisistä vaaleista tai vanhojen johtajien perustuslain vastaisista yrityksistä pysytellä vallassa.
Lähitulevaisuudessa tullaan todennäköisesti näkemään paljon samaa: nuoret vaatimassa muutosta ja vanhat hallitsijat pitämässä jääräpäisesti kiinni vallastaan.
Miten demokratian tilaa voidaan elvyttää?
Puhumme raportissa paljon yhteiskuntasopimuksesta eli tavasta, jolla hallinnon ja kansalaisten välinen suhde määritellään. Mielestämme yhteiskuntasopimukset ovat vanhentuneet.
Yhteiskuntasopimuksen elvyttämiseen on monia eri keinoja. Hyvä ja tuore esimerkki on Chilestä, jossa tavoitteena on muuttaa vanhaa diktatuurinaikaista perustuslakia vastaamaan kansalaisten nykyisiä tarpeita.
Uudistusta tekemään on valittu poikkeuksellisen lavea ja edustava ryhmä ihmisiä, kuten alkuperäiskansojen edustajia ja muita vähemmistöjä. Vaikka ensimmäistä lakiversiota ei hyväksytty viime syyskuussa järjestetyssä kansanäänestyksessä, presidentin mukaan työtä jatketaan, kunnes perustuslaki on uusittu.
Aina uudistuksen ei tarvitse olla näin suuri. Esimerkiksi Belgiassa ja Malesiassa alennettiin vastikään äänestysikärajaa, millä vastattiin nuorten tarpeisiin.
On ymmärrettävä, että kaikki demokratian mallit eivät sovi kaikkiin yhteiskuntiin.
Uskotko, että demokratian globaali tila parantuu lähivuosikymmeninä?
Olen optimisti, koska näen niin monia mahdollisuuksia parantaa demokratiaa.
Ylipäänsä olisi muutettava tapaa, jolla puhumme demokratiasta. On ymmärrettävä, että kaikki demokratian mallit eivät sovi kaikkiin yhteiskuntiin. Demokratian pitää toimia tavalla, joka on luontaista paikalliselle väestölle. Demokratiaa ei voida rakentaa ulkopuolisilla toimilla.
Laitan uskoni nuoriin. Jos he saavat riittävästi valtaa ja mahdollisuuksia, myös demokratia alkaa voida paremmin.
