Sukuelinten silpomisen läpikäyneiden tyttöjen ja naisten määrä ei ole vähentynyt kahdeksan viime vuoden aikana. Asenteet silpomista kohtaan ovat kuitenkin muuttuneet kielteisemmiksi. Asenteiden muuttaminen on pitkäjänteistä työtä, kertoo ulkoministeriön seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien neuvonantaja Iina Älli.
Yli 230 miljoonaa elossa olevaa tyttöä ja naista on käynyt läpi sukuelinten silpomisen, kertoo YK:n lastenjärjestö Unicef maaliskuussa julkaisemassaan raportissa.
Sen sijaan, että luvut olisivat laskussa, silpomisen läpikäyneiden määrä on noussut 30 miljoonalla vuodesta 2016. Nousu johtuu ennen kaikkea tyttöjen määrän kasvusta silpomista harjoittavissa maissa.
Raportin mukaan noin 40 prosenttia silpomisen läpikäyneistä tytöistä ja naisista asuu hauraissa konfliktimaissa, kuten Somaliassa, Sudanissa ja Etiopiassa. Yleisintä silpominen on Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä.
Vaikka sukuelinten silpominen näyttäisi lisääntyneen, Unicefin mukaan on tapahtunut myös edistystä erityisesti kymmenen viime vuoden aikana.
Silpominen on vähentynyt esimerkiksi Keniassa, Sierra Leonessa ja Egyptissä. Myös asenteet silpomista kohtaan ovat muuttuneet kielteisimmiksi: jo kaksi kolmaosaa silpomista harjoittavien Afrikan ja Lähi-idän maiden väestöistä vastustaa käytäntöä.
Ulkoministeriön seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien neuvonantaja Iina Älli, miksi tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista yhä harjoitetaan?
”Kysymykseen ei ole yhtä tyhjentävää vastausta. Silpomista tapahtuu ympäri maailman, eikä se linkity esimerkiksi yhteen uskontoon tai maanosaan. Silpomista harjoittavat muun muassa kristityt, juutalaiset ja muslimit. Monissa maissa silpomista pidetään yllä valtauskonnon rinnalla esiintyvien uskomusten, tapojen ja perinteiden avulla.
Yleisellä tasolla silpominen liittyy sukupuolittuneeseen ja seksuaaliseen väkivaltaan sekä sitä tukeviin yhteiskunnan rakenteisiin, kuten patriarkalismiin, sukupuolirooleihin, uskontoon ja normeihin.
Sukuelinten silpomisen kohdalla puhuisin myös kehollisen itsemääräämisoikeuden vahingoittamisesta ja siitä, että seksuaalioikeudet eivät toteudu. Tämä liittyy kiinteästi liian varhaisiin avioliittoihin ja lapsiavioliittoihin. Paljossa on kyse myös koulutuksen ja tiedon puutteesta.”
Miksi maailmassa on nyt 30 miljoonaa sukuelinten silpomisen läpikäynyttä tyttöä ja naista enemmän kuin kahdeksan vuotta sitten?
”Tämä liittyy silpomista harjoittavien maiden väestönkehitykseen.
Sellaisissa maissa tai yhteisöissä, joissa silpomista edelleen harjoitetaan, väestönkehitys on jo melko tasaista kaupungeissa mutta jatkuu maaseudulla, jossa on vähemmän terveyspalveluita sekä esimerkiksi ehkäisy- ja perhesuunnittelupalveluita.
On hyvä myös muistaa, että sukuelinten silpomiseen liittyvät tilastotiedot ovat vain arvioita. Monessa paikassa datan kerääminen on vaikeaa.”
Miten asenteet sukuelinten silpomista kohtaan ovat kehittyneet viime vuosikymmenten aikana?
”Vaikka silpomisen vastaista työtä on tehty jo vuosikymmenten ajan, ihmisten asenteet ja käyttäytyminen muuttuvat hitaasti. Tämä pätee kaikenlaiseen vaikuttamistyöhön.
Mutta kyllä jo köyhimmissäkin maissa otetaan tyttöjen ja naisten oikeudet huomioon. Joissain maissa tunnistetaan naisten oikeudet mutta ei haluta puhua sukupuolten tasa-arvosta. Toisissa maissa, kuten Etelä-Afrikassa, tunnistetaan seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet kokonaisuudessaan.
Ylipäätään sanoisin, että asenteet ovat muuttuneet silpomisen vähentämisen kannalta myönteiseen suuntaan. Toisaalta näistä kysymyksistä käydään nykyisin myös aiempaa kovempisanaista keskustelua kansainvälisesti. Tämäkin aihe on siis polarisoitunut.”
Millaisin toimin sukuelinten silpomista on pyritty vähentämään?
”Silpomisen vähentämisessä on kyse sosiaalisten normien muuttamisesta. Tämä tapahtuu parhaiten menemällä paikallisiin yhteisöihin ja käymällä tasapuolista vuoropuhelua ihmisten kanssa. Tämä työ on välillä hyvin sensitiivistä, koska silpomisesta ei yleensä puhuta julkisesti.
Toisaalta on pyritty kouluttamaan yhteisöjen päättäjiä, terveystyöntekijöitä sekä poliiseja ja muita viranomaisia ihmisoikeusloukkauksista ja kerrottu millaisia terveydellisiä haasteita sukuelinten silpomiseen liittyy. Silpominen aiheuttaa elinikäisiä terveydellisiä haittoja tytöille ja naisille, ja ihmisen kehoon kajoaminen on aina ihmisoikeusloukkaus.
Silpominen on myös monissa yhteisöissä eräänlainen siirtymäriitti. Silpomista ehkäisevissä hankkeissa onkin pyritty löytämään yhteisöille ja perheille vaihtoehtoisia riittejä.
Monissa maissa silpominen on kielletty lailla, mutta silti sitä harjoitetaan. Lakien noudattamista on vaikea valvoa, koska kehittyvissä maissa ei ole esimerkiksi terveys- ja sosiaalipalveluita, joiden kautta lasten ja nuorten terveystilannetta seurattaisiin säännöllisesti.”
Mikä maa toimii hyvänä esimerkkinä onnistumisesta?
”Esimerkiksi Suomen rahoittamassa hankkeessa Tansaniassa on tehty paljon hyvää työtä sukuelinten silpomisen, sukupuolittuneen väkivallan sekä ennenaikaisten avioliittojen ja lapsiavioliittojen ehkäisemiseksi. Paikallisyhteisöjä ja viranomaisia on koulutettu esimerkiksi siitä, mitä etuja perheelle on, kun se antaa lasten käydä koulun loppuun.
Hankkeen tavoitteena on saada viranomaiset, yhteisöt ja perheet tukemaan ja edistämään etenkin tyttöjen ja naisten – ja erityisesti vammaisten tyttöjen ja naisten – seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia, ja viimekädessä myös voimaannuttaa tyttöjä ja naisia heidän oikeudestaan päättää omasta kehostaan.
Kuten aiemmin sanoin, sosiaalisten normien ja rakenteiden muuttaminen on hidasta, eikä pysyvän muutoksen aikaansaaminen tapahdu nopeasti.
Hitaus näkyy esimerkiksi siinä, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtelu on muuttunut vuosikymmenten aikana. Suomessakin homoseksuaalisuus oli rikos vielä vuoteen 1971 saakka ja homoseksuaalisuuteen ’kehottaminen’ vuoteen 1999. Sukupuolineutraali avioliittolaki astui voimaan vuonna 2017. Aikaa kului siis lähes 50 vuotta.
Tässäkin asiassa on nähtävissä eräänlaista aaltoliikettä. Vähemmistöjen oikeudet ovat nyt jälleen maailmalla kaventumassa, ja asenneilmapiiri on koventumassa.
Nähtäväksi jää, miten pysyvää se on.”
