Kehitysyhteistyö palaa perusasioihin

Äärimmäinen köyhyys, lapsityö, konfliktit ja pakolaisuus lisääntyvät. Miten kehitysyhteistyö vastaa covid-19-pandemian jälkeiseen aikaan?

Vuosi covid-19-tautia on takana, ja luvassa on seuraavaa: Äärimmäinen köyhyys kasvaa yli sadalla miljoonalla ihmisellä, jotka joutuvat selviytymään puolellatoista eurolla päivässä. 

Ainakin kolmannes heistä on lapsia.

Koronaviruspandemian hillitsemisen vuoksi sadat miljoonat lapset ovat jääneet ilman opetusta ja kouluruokaa, päivän tärkeää tai jopa ainoaa ateriaa. Etäopetus ei onnistu ilman verkkoyhteyttä. Osa lapsista ei koskaan palaa kouluun, ja heistä puhutaan jo menetettynä sukupolvena.

Otaksutaan, että aliravitsemus lisääntyy.

Että lapsista tulee halpatyövoimaa. Että lapsiavioliitot yleistyvät, koska tytön koulutus ei enää tuo lisäarvoa perheelle. Että lapsia kohdellaan kaltoin ja käytetään hyväksi, ihan niin kuin naisia, joita covid-19-pandemia ajaa katukaupoista ja toreilta koteihin, vain hellan ääreen.

Ja hellan ja nyrkin väliin, sillä perheväkivalta on yleistynyt.

Työttömyys lisääntyy, ansiot vähenevät. Kun taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat kasvavat, myös epäluottamus hallintoa ja demokratiaa kohtaan lisääntyy.

Työttömyys lisääntyy, ansiot vähenevät. Kun taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat kasvavat, myös epäluottamus hallintoa ja demokratiaa kohtaan lisääntyy. Epävakaus ja väkivaltaiset konfliktit lisääntyvät etenkin hauraissa Saharan eteläpuolisen Afrikan valtioissa. 

Seuraa lisää konflikteja, pakolaisuutta ja siirtolaisuutta.

Kuilu rikkaiden ja köyhien maiden välillä kasvanee entisestään. Ulkoministeriön neuvonantajan Olli Ruohomäen sanoin edessä on ”maailmanlaajuisen kaaoksen aikakausi, josta ei ole paluuta menneeseen, edes jotenkin ennustettavaan tulevaisuuteen”. 

Jos näin on, miten käy kehitysyhteistyön? 

Lisää hätäapua

Viime vuonna osa kehitysyhteistyöstä hidastui tai estyi covid-19-pandemian vuoksi. Kenttämatkat jäivät, koulutustilaisuudet oli peruttava.

Kehitysrahoitusta kohdennettiin osittain uusiksi.

”Suomi rahoitti esimerkiksi covid-19-taudin valistuskampanjoita, hygieniakoulutusta, suojavarusteita ja YK:n koronarahastoa”, ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston päällikkö Satu Santala kertoo.

Lisäksi Suomi myönsi kehitysyhteistyövaroistaan humanitaarista apua ennätykselliset 115 miljoonaa euroa eli 36 miljoonaa euroa edellisvuotta enemmän. 

Humanitaarisella avulla vastataan konflikteihin ja kriiseihin, kuten koronaviruspandemiaan. Suomen avulla on tuettu erityisesti koulutusta ja kouluruokailua sekä tyttöjä, naisia ja vammaisia ihmisiä eli juuri heitä, jotka kärsivät pandemiasta eniten.

Covid-19-pandemian pitkäaikaisista vaikutuksista on vasta arvioita, Santala toteaa. 

”Todennäköistä on, että kuopat ovat syviä.”

Monissa kehitysyhteistyön tuloksissa, joita viime vuosikymmeninä on saavutettu, on jo otettu takapakkia. Niitä ovat esimerkiksi äärimmäinen köyhyys ja aliravitsemus. Santala otaksuu, että takapakkien vuoksi kehitysyhteistyössä on korostettava perusasioita, kuten koulutusta, rokottamista ja lisääntymisterveyden palveluja. 

”Takapakkien vuoksi kehitysyhteistyössä on korostettava perusasioita, kuten koulutusta, rokottamista ja lisääntymisterveyden palveluja.”

– Satu Santala 

Ravitsemus ja ruokaturva ovat heikentyneet, Santala toteaa. 

”Ruokaturvattomien määrä on kaksinkertaistunut, ja se on huolestuttavaa.”

Syynä ei ole yksin pandemia. Ilmastonmuutos ja pitkittyneet väkivaltaiset konfliktit ovat jo pitkään kasvattaneet pakolaisuutta ja humanitaarisen avun tarvetta. Apu on lisääntynyt, mutta silti kuilu avuntarpeen ja toteutuneen rahoituksen välillä jatkaa kasvuaan.

Viime vuoden avuntarpeesta jäi YK:n mukaan yli puolet kattamatta. 

 ”Erot avunantajamaiden välillä ovat isoja, jotkut eivät rahoita ollenkaan”, Santala sanoo.

Paikallista osaamista

Onko tuleva kehitysyhteistyö yhä enemmän humanitaarista apua? YK:n hätäaputoimiston OCHAn mukaan tänä vuonna avuntarvitsijoita on ennätykselliset 235 miljoonaa.

”Toivottavasti ei. Humanitaarinen apu on vain akuutti toimenpide, ikään kuin laastaria käyttäisi”, Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson sanoo.

Viime vuonna Lähetysseura käytti katastrofityöhön 400 000 euroa eli lähes kaksi kertaa enemmän kuin edellisvuosina. Suurin osa oli humanitaarista apua, kuten ruokaa ja avustuspaketteja, ja sen lisäksi esimerkiksi psykososiaalista tukea perheväkivallan uhreille.

Steffansson toivoo, että kulunut vuosi jää poikkeukselliseksi.

Hänestä kehitysyhteistyön keskiöön kuuluvat koulutus, ihmisoikeudet ja tasa-arvo, jotta kehittyvien maiden työllisyys kasvaisi ja ihmiset voisivat jäädä kotiseuduilleen. 

”Myös konfliktien ehkäisy korostuu kehitysyhteistyössä.” 

YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan konfliktit ja katastrofit ovat ajaneet 80 miljoonaa ihmistä pakolaisiksi. Jos köyhyys kasvaa ja ruokaturva heikkenee, syntyy uusia, entistä vakavampia konflikteja, Steffansson pohtii. Niihin on vastattava rauhan- ja sovittelutyöllä. 

Hän kaipaa keskustelua siitä, miten hätäavun tarvetta voisi vähentää tulevaisuudessa.    

”Miten voisimme luoda sellaisen maailmanjärjestyksen, jossa kriisejä syntyy mahdollisimman vähän ja kehittyvillä mailla olisi riittävästi osaamista ja valmiuksia kohdata niitä?”

– Rolf Steffansson

”Miten voisimme luoda sellaisen maailmanjärjestyksen, jossa kriisejä syntyy mahdollisimman vähän ja kehittyvillä mailla olisi riittävästi osaamista ja valmiuksia kohdata niitä?”

Itsekkyyden aika

Ennusteet piirtävät maailmanjärjestyksestä toisenlaisen kuvan. Eurooppa ja Yhdysvallat käpristyvät itseensä eivätkä kykene auttamaan riittävästi hauraita, konflikteihin vaipuneita maita.

Kansallinen itsekkyys on kasvanut kansainvälisessä ja kehityspolitiikassa.

Niin toteaa Helsingin yliopiston globaalin kehitystutkimuksen emeritusprofessori Juhani Koponen. Hän ottaa ajankohtaisen esimerkin, niin kutsutun rokotenationalismin, jossa rikkaat valtiot rohmuavat rokotteet ennen kehittyviä maita, kuten Afrikan valtioita.

Itsekkyyden vuoksi pandemia voi jopa pitkittyä. 

Virus voi kehittyä Afrikassa vaarallisemmaksi ja levitä muunnoksena Eurooppaan, jolloin edes rokotteiden rohmuajat eivät ole välttämättä turvassa. Afrikan talous voi kärsiä entisestään, kauppa ja kehitysyhteistyö saattavat polkea pitkään paikoillaan. 

Vauraat valtiot kipuilevat jo taloudenpidossaan, mistä voi seurata säästökuureja. 

”Toistaiseksi vain Britannia on ilmoittanut kehitysrahoituksen leikkauksista. Pelkään, että leikkauksia tulee enemmän”, ulkoministeriön Satu Santala toteaa. 

Professori Koposen mielestä kehitysyhteistyö pitäisi uudistaa kauttaaltaan. 

Hän on seurannut kansainvälistä ja Suomen kehityspolitiikkaa aitiopaikalta vuosikymmeniä ja toteaa, että pandemia osoitti yhteisten arvojen heppoisuuden. Hänestä kehityspolitiikka ”ei saa olla Suomen ja Euroopan unionin ulkopoliittisten etujen ajamista”.

Se ei myöskään saa painottua siihen, että turvapaikanhakijat pysyvät poissa.

”Agendalla on köyhyyden vähentäminen. Silti ei mietitä, mitä köyhyys on ja miten sen pitäisi vähentyä. Köyhyys ei vähene humanitaarisella avulla vaan siten, että kehittyvien maiden talous ja yhteiskunta alkavat toimia eri tavalla, jolloin köyhyys vähenee.” 

Julkista vai yksityistä?

Afrikassa covid-19 on vain tauti muiden joukossa, Juhani Koponen sanoo. Maailmanhistorian käännekohta se ei ole, sillä onhan ennenkin ollut pandemioita, kuten espanjantauti, kolerat ja rutot.

”Iso kysymys on, palataanko vanhaan vai uuteen normaaliin.”

”Iso kysymys on, palataanko vanhaan vai uuteen normaaliin.”

– Juhani Koponen

Vanha normaali on ylikulutusta ja saavutettuihin etuihin takertumista. 

Uudessa normaalissa yhteinen vastuu maailmasta on otettava vakavasti, Koponen toteaa. Pandemiaa isompia kysymyksiä ovat yhteiskuntien kestämätön kulutus ja ympäristönmuutos, johon luontokato ja ilmastonmuutos sisältyvät. Ihmiset hävittävät suuret metsät ja levittäytyvät eläinten elinalueille, jolloin virukset siirtyvät yhä helpommin eläimestä ihmiseen.

Julkista kehitysrahoitusta on vahvistettava ja lisättävä, Koponen sanoo. 

”Julkista rahaa on kohdennettava sellaisiin tarkoituksiin, joihin yksityisellä rahalla ei ole välitöntä kiinnostusta.”

Lähetysseuran Rolf Steffansson kannattaa nykyistä linjaa. 

Hänestä julkinen puoli ei yksin pysty kattamaan kehitysyhteistyötä, johon yksityinen puoli tuo tervehdyttävän, työllistävän vaikutuksen. Vain yhteiset mittarit puuttuvat. Myös yksityistä rahaa pitäisi arvioida esimerkiksi köyhyyden vähentymisellä ja tasa-arvon toteutumisella.

Ulkoministeriön Satu Santalan mukaan kehitysyhteistyössä ei ole näkyvissä suuria muutoksia julkisen ja yksityisen sektorin rooleissa.

”Vuodesta 2016 alkaen kehitysrahoitusta on lisätty yksityiselle puolelle, ja selvää on, että kehitysmaissa yritykset ylläpitävät taloutta, tuovat työtä ja toimeentuloa. Nouseva trendi Suomen kehityspolitiikassa ovat innovaatioiden ja teknologian hyödyntäminen.”

Yksi suunta monista

Lopuksi perimmäinen kysymys: Olemmeko siirtymässä maailmanlaajuisen kaaoksen aikakauteen, jossa vahvat riistävät heikkoja ja köyhyys, eriarvoisuus ja konfliktit lisääntyvät? 

Professori Juhani Koposella ei ole apokalyptista näkemystä.

”Toivon kansainvälistä solidaarisuutta, mutta trendit osoittavat kansallista ja eurokansallista itsekkyyttä. Mutta sehän on meistä kiinni.” 

Lähetysseuran Rolf Steffanssonin mielestä maailmanlaajuinen kaaos on mahdollinen, ainakin jos katsoo Maailmanpankin ja YK:n tilastoja kehityksestä. Apokalyptinen näkemys on ”itsestään täyttyvä profetia” mutta silti vain yksi mahdollinen suunta monista.

Ihmiskunta voi tehdä tietoisen valinnan.

”Luoda toisen todellisuuden, joka pohjaa vihreisiin arvoihin ja oikeudenmukaisiin taloudellisiin järjestelmiin.”

Ulkoministeriön Satu Santala on Steffanssonin linjoilla. 

”Maailmanlaajuinen kaaos on yhtä mahdollinen suunta kuin uuden yhteistyön rakentaminen. Ensin selätämme pandemian, sitten teemme työtä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Syntyy positiivinen kierre, joka pitää toivoa yllä.”

TEKSTI PÄIVI ÄNGESLEVÄ KUVITUS SAMULI SIIRALA

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Huom. Kehitys-lehden painetussa versiossa kerrotaan myös Tansanian presidentin John Magufulin kiistanalaisista koronanäkemyksistä ja -toimista. Lehden ollessa painossa hän kuitenkin menehtyi 61-vuotiaana, joten tekstiä ei julkaista enää verkossa. Kehitys-lehti seuraa myös Tansanian pandemia- ja rokotustilannetta tulevissa numeroissaan.