Aktivistit ujuttivat museoon ääninauhan ”oikeasta totuudesta” – Meksiko haluaisi Montezuman kruunun Itävallasta takaisin

Osa Wienin etnografisen museon kävijöistä saattoi yllättyä alkuvuodesta, kun he katselivat atsteekkikeisari Montezuman upeaa sulka- ja kultakruunua.

Nauhoitettu opastus nimittäin kertoikin vähän eri tarinaa kuin tavallisesti. Nauhalla atsteekkitaustainen aktivisti Xokonoschtletl Gómora kertoo alkuperäiskansojen version historiasta ja vetoomuksen siitä, että pyhä kruunu saataisiin takaisin Meksikoon.

Kahdeksanminuuttinen nauha kertoo lyhyen version atsteekkien jälkeläisten suullisesta historiasta ja edelleen jatkuvasta siirtomaahallinnon perinnöstä: valloituksesta, taudeista ja kansanmurhasta.

Gómora kertoo myös, mikä spirituaalinen merkitys päähineellä alkuperäiskansalle on.

”Pyhä quetzal-lintu symboloi rauhaa, kauneutta, dualismia ja luontoa”, Gómora kähisee nauhalla.

”Päähineessä on 400 sulkaa. Se symboloi viisautta, valtaa, ikuisuutta ja äärettömyyttä.”

Eurooppalaisille päähine on eksoottinen ja kaunis, mutta atsteekkien perillisille se on merkittävä voiman ja vallan symboli, jota on pitkään vaadittu kotiin.

Tarkkaan suunniteltu tempaus

Museotempauksen takana olivat kustantaja Yosu Arangüena ja dokumentaristi Sebastián Arrechedera, jotka tekevät tempauksesta myös dokumenttia. Espanjantaitoiset voivat lukea järjestelyistä El País -lehdestä.

He ostivat museossa käytössä olevista opastelaitteista kopioita ja sijoittivat omia laitteitaan pikku hiljaa museon laitteiden sekaan, ettei niitä huomattaisi. Kaksikko ei siis varastanut mitään, koska se tuntui ”laillisesti vähemmän vaaralliselta” toimintatavalta.

Lopulta he kavereineen ujuttivat museoon kolmisenkymmentä laitetta, joissa kerrottiin vaihtoehtoinen totuus sulkakruunusta.

Siirtomaa-ajan varkauksia palauteltu hiljalleen

Meksikon eri hallitukset ovat vaatineet Montezuman kruunun palauttamista useaan otteeseen. Meksiko on vaatinut erilaisia varastettuja aarteita myös Ranskalta, Saksalta ja Italialta.

Vaatimukset ovat osa maailmanlaajuista liikehdintää, jossa siirtomaa-aikana varastettuja taide-esineitä on palautettu alkuperäisille omistajilleen. Paljon on puhuttu Afrikasta viedyistä esineistä.

Ranska on palauttanut ryövättyjä aarteita Beniniin, mutta esimerkiksi British Museum ei ole suostunut edes neuvottelemaan asiasta. Tyypillisesti länsimaiset museot sanovat ylimielisesti, että eivät afrikkalaiset tai muut kansat osaa pitää huolta taide-esineistä.

Journalisti Liselott Lindström kommentoi aiheesta kirjoittamassaan jutussa Ylellä, että esineiden pitäminen länsimaissa on kolonialismin jatkumoa tähän päivään asti.

”Kuten afrikkalainen sananlasku kuuluu: Historia ylistää metsästäjää, kunnes leijona saa kertoa tarinansa.”

Suomessakin tehtiin tällainen palautus viime vuonna, kun Kansallismuseo palautti saamelaisesineistöä Saamenmaalle Siida-museoon Inariin.

Kruunun palauttaminen ei näytä toteutuvan pian

Wienin etnografinen museo ei ainakaan virallisesti pahastunut tempauksesta, vaan sen edustaja totesi El Paísille, että se oli mielenkiintoinen lisä keskusteluun, jota käydään siirtomaa-ajan jälkeen etnografisten museoiden esineistöstä.

Museo ei kuitenkaan lämpene luovutuspyynnöille, vaan vetoaa siihen, että sulat vahingoittuisivat matkan aikana. Gómora ja kumppanit pitävät tätä meriselityksenä niin kuin aiemmat selityksetkin ovat olleet.

”Teknologia on olemassa, puuttuu vain tahtoa ja valmius unohtaa se rahamäärä, minkä wieniläinen museo vieraistaan saa”, hän sanoo ääninauhalla.

Kruunun arvoksi on arvioitu 50 miljoonaa dollaria.

Wienin taidemuseon johtaja Sabine Haag sanookin toisessa El Paísin haastattelussa, että kruunu on luultavasti etnografisen museon tärkein esine.

Samalla hän käyttää varsin härskiä perustelua, miksi kruunun pitäisi jäädä Itävaltaan.

”Se on ollut Euroopassa yli 450 vuotta. Sillä on suuri merkitys meidän kulttuuriperinnöllemme.”

Etnografisen museon kuraattori Gerard van Bussel jatkaa samaisessa haastattelussa, että kruunu on todella tärkeä itävaltalaisille. Kaikki tuntevat sen, koska se on usein lehdissä, esimerkiksi silloin kun sitä vaaditaan takaisin Meksikoon.

”Se on ollut täällä niin kauan, että siitä on tullut osa itävaltalaista kulttuuria. Se on Wienin tunnetuimpia esineitä.”

Tämä tuskin lämmittää atsteekkien jälkeläisiä Meksikossa.

Kuva: Richard Mortel / CC BY 2.0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.