Botswanaa on usein sanottu afrikkalaiseksi menestystarinaksi. Se on noussut rutiköyhästä siirtomaasta ylemmän keskitulon maaksi.

Timantit ovat suuri syy siihen. Botswanan valtio omistaa kaivosyhtiö Debswanan puoliksi kaivosyhtiö De Beersin kanssa. Diili on elintärkeä molemmille: Botswanan valtion tuloista puolet tulee timanteista, ja De Beersin timanttituotannosta noin kaksi kolmasosaa tulee Botswanasta.

Toukokuussa maan presidentti Mokgweetsi Masisi sanoi, että maan ei pitäisi alistua orjuutetuksi. Hän oli pitkään vaatinut reilumpaa diiliä De Beersin kanssa, ja neuvottelujakin oli käyty jo vuosia.

Heinäkuussa sopu sitten syntyi, ja jatkossa Botswana saa timanteista 30 prosenttia aiemman 25 prosentin sijaan. Sopimukseen kuuluu, että De Beers sijoittaa 825 miljoonaa dollaria (noin 754 miljoonaa euroa) Botswanan kehitykseen vuosikymmenen aikana. Samassa ajassa Botswanan osuus timanteista saatuun tuloon nousee 50 prosenttiin. Aiheesta kirjoittavat seikkaperäisesti esimerkiksi The New York Times ja African Business (jälkimmäisessä ei maksumuuria).

Hyvät instituutiot takaavat onnen

Botswanan onni ovat olleet timantit, jotka kaivosyhtiö De Beers löysi sen maaperästä vuonna 1970. Timantit eivät kuitenkaan yksin riitä. Afrikan manner on täynnä tarinoita siitä, miten rikkaudet tuovat mukanaan myös murheita.

Botswana on säästynyt niin sanotulta resurssikiroukselta, koska siellä on ollut hyvää hallintoa: poliittiset ja taloudelliset instituutiot ovat toimineet, omaisuuden suojaa on varjeltu, poliittinen tilanne on ollut vakaa ja poliittiset eliitit eivät ole päässeet sikailemaan.

Hyvät instituutiot ja vakaa toimintaympäristö lienevät tekijöitä siinäkin, että Botswana onnistui neuvottelemaan paremman sopimuksen De Beersin kanssa. Usein on nimittäin niin, että neuvotteluasemat ovat epäsuhtaiset, ja heikot maat tekevät heikkoja diilejä.

Botswanan onni ei ulotu alkuperäiskansoille

Ei kaikki Botswanassakaan ole ruusuisesti. Maassa vallitsee varsin suuri eriarvoisuus, ja heikoimmin taitaa mennä alkuperäiskansoilla, joita on noin 3,2 prosenttia väestöstä. Maa ei ole allekirjoittanut saati ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön ILOn alkuperäiskansoja koskevaa yleissopimusta. Botswanalla ei myöskään ole omaa lainsäädäntöä, joka suojelisi alkuperäiskansoja.

Botswana onkin häätänyt alkuperäiskansoja näiden mailta sekä safariyrittäjien että kaivosten tähden, eikä sovittuja korvauksiakaan aina ole maasta maksettu.

Afrikan maat saavat 40 prosenttia siitä, mitä voisivat

Maailmanpankki julkaisi toukokuussa selvityksen, jonka mukaan Afrikan maat saavat luonnonvaroistaan keskimäärin 40 prosenttia siitä, mitä niiden olisi mahdollista saada.

Nyt kun erilaisten akkumineraalien ja muiden vihreän talouden tarvitsemien mineraalien kysyntä on kasvussa, asia kannattaisi Maailmanpankin mielestä laittaa kuntoon.

Se vaatisi pankin mukaan erityisesti reformeja valtionhallintoon ja investointeja verohallintoon.

Hyvä toimintaympäristö houkuttelisi sijoittajia, ja noheva verokarhu ottaisi riittävät varat yhteisen hyvän palvelukseen.

Maailmanpankki muistuttaa myös, että sijoituksia on syytä tehdä myös talouden monipuolistamiseen, ihmisten koulutukseen, terveyteen ja infraan. Muuten voi käydä niin, että jonkun luonnonvaran buumi tulee ja menee, ja jäljelle ei jää mitään kestävää.

Kuva: Karen Laårk Boshoff / Pexels.com