Ei enää käydä “kentällä” eikä hengata “paikallisten” kanssa

Joskus käyttämämme sanat ovat vain käsittämättömiä, toisinaan jopa rasistisia.

Kehitysyhteistyön piirissä luodaan omaa kieltä, ammattislangia, kuten muillakin aloilla. Se on luonnollista.

Usein meidän alallamme halutaan luoda uutta kieltä, koska vanhat sanat kantavat mukanaan asenteellista painoarvoa menneiltä ajoilta. Mutta välillä nämä meidän luomamme sanat ovat jotenkin tympeitä nekin.

Whydev-sivuston bloggaajat keräsivät muutama vuosi takaperin koko kourallisen vihattavia sanoja, ja niille paremmat vaihtoehdot. Teksti nousi äskettäin taas esiin, ja koska maailma ei ole korjannut tapojaan, tässä muistutukseksi muutama paras pala, omilla kommenteillani ryyditettyinä.

Ei sanota enää: Kentällä, missiolla

Kun lähdemme missiolle ”kentälle”, tarkoitamme, että menemme noihin eksoottisiin kehitysmaihin. Sana on sotilaallinen ja korostaa eroja ”meidän” ja ”heidän” välillä. Se tekee meistä sankareita ja tutkimusmatkailijoita, ja eksotisoi toisia maita ja mantuja.

Pahimmillaan se ruokkii rasismia, koska se maalaa kuvaa jaloista, autettavista villeistä. Ammoin puhuttiin, että mennään ”puskaan”. Se kuvaa jo aika hyvin sitä kolonialistista asennetta, millä me muuta maailmaa salaa välillä katsomme.

Mitä sanoa mieluummin: Työmatkalla

* * *

Ei sanota enää: Paikallinen, hyödynsaaja

“Paikallinen” (ihminen) on samanlainen eksotisoiva ja niputtava termi kuin kentälle meno. Paikalliset ovat apua tarvitsevia, aika erilaisia ihmisiä kuin me. Usein paikallinen on kiertoilmaus sille, ettei haluta sanoa ihonväriä. Hyödynsaaja taas on ”paikallisista” kaikkein köyhin ja passiivisin osajoukko, joka odottaa apua. Se passivoi ihmiset raukoiksi, joita me autamme.

Mitä sanoa mieluummin: Varmaan muistat, missä olit kun kävit työmatkalla? Sano tarkemmin vaikka että sambialaiset tai lusakalaiset kumppanimme tai että Mucherekan kylän naiset ja lapset.

* * *

Ei sanota enää: Kehitysmaat

Kiina, Bangladesh, Brasilia, Moldova, Somalia – kaikki samasta puusta? Kaiken alleen niputtava kehitysmaa-termi on hähmäinen ja maailmaa liian isolla pensselillä maalaava. Tästä pidemmin taannoinen juttuni Fingon sivuilla.

Mitä sanoa mieluummin: Käytä maan nimeä tai jotain tarkempaa ryhmittelyä.

* * *

Ei sanota enää: Strateginen

Kaikki on nykyään niin strategista, että sana ei oikein tarkoita mitään. Strateginen interventio strategisten hyötyjen saavuttamiseksi kentällä hyödynsaajien strategisten etujen varmistamiseksi.

Mitä sanoa mieluummin: Jätetään koko sana sanomatta ja lähdetään siitä oletuksesta, että asiat tehdään suunnitelmallisesti ja fiksusti.

* * *

Ei sanota enää: Kapasiteetin vahvistaminen

Usein tällä tarkoitetaan koulutuksia tai työpajoja, mutta sanotaan epämääräisesti, että vahvistetaan kapasiteettia. Se ei tarkoita mitään meidän kuplamme ulkopuolella eikä ole kunnon suomea. Sitä paitsi siitä tulee mieleen Kapasiteettiyksikkö.

Mitä sanoa mieluummin: Koulutuksia ja työpajoja.

* * *

Nämä esimerkit vaivaavat koko meidän alaamme globaalisti.

Suomen erityispiirre on, että täällä halutaan lisäksi olla mahdollisimman tarkkoja luomalla mahdollisimman vaikeita yhdyssanoja. Politiikkajohdonmukaisuus. Ihmisoikeusperustaisuus. Rauhanrakentamistavoiteohjelma. Kehitysyhteistyömäärärahamaksatusstrategia.

No, tuon viimeisen keksin, mutta periaatteessa sitä voisi käyttää.

Ja kolmas erityispiirre kehitysyhteistyössä ovat lyhenteet. Välillä apukieli muistuttaa teinien somekieltä, kun kaikki on WTO-sopimusten ja UNAIDSin strategioiden SDG-yhteensopivaa strategista kapasiteetin vahvistamista.

Luulen, että aika monelta alamme ihmiseltä menisi läpi, jos kirjoittaisin juttuun vaivihkaa Land Ownership League (LOL) -yhteenliittymästä, Resource Organization of Fertile Landscapes (ROFL) -järjestöstä tai World Tourism Foundation (WTF) -säätiöstä.

Eli summaten: Ei ole helppoa yrittää kirjoittaa maailmasta ymmärrettävästi ja korrektisti samaan aikaan.

Kuva: Shutterstock

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *