Joululahja historiasta: Useat museot palauttavat Beninin pronssitaidetta Nigeriaan

Tänä vuonna nettiin ilmestyi laaja tietokanta ja aineistopankki Digital Benin. Se kertoo brittien aikoinaan kukistaman Beninin kuningaskunnan taideaarteista ja siitä, missä ne nyt ovat.

Vuonna 1897 britit kukistivat Beninin kuningashuoneen verisesti ja varastivat sen aarteet. Erityisen arvokkaita ovat messingistä ja pronssista tehdyt keskiaikaiset veistoslaatat, josta esineistö on saanut nimensä ”Beninin pronssit”. Aineistoon kuuluu kuitenkin myös muita metalliesineitä sekä norsunluusta valmistettua taidetta.

Brittien hallusta esineistö on sittemmin kulkeutunut ympäri maailman. Digital Beninin tietokannassa on yli 5000 esinettä, jotka sijaitsevat 131 instituutiossa (lähinnä museoissa ja yliopistoissa) kahdessakymmenessä eri maassa.

Paljon on jo palautettu

Beninin kuningaskunnan pääkaupunki, Benin City, sijaitsee nykyisen Nigerian alueella, ja viime vuosina eri museot ovat palauttaneet historiallista esineistöä Nigeriaan.

Vaikka kuningaskunta tuhoutui Brittien hyökkäykseen, kuningashuone on edelleen hengissä. Sen alaista edo-kansaa johtaa edelleen perinteinen ”oba” eli kuningas. Nykyinen oba Ewuare II on entinen diplomaatti, joka ehti ennen valtaannousuaan toimia Nigerian suurlähettiläänä muun muassa Ruotsissa, josta käsin hän edusti Nigeriaa myös Suomessa.

Hän ja nigerialaiset ministerit ovat aktiivisesti vaatineet ”Beninin pronssien” palauttamista.

Joitain palautuksia on viime vuosina tehtykin, ja tänä vuonna heidän pyyntöihinsä on vastattu monesta paikasta. Esimerkiksi brittiläinen The Smithsonian instituutti palautti 29 työtä, lontoolainen Hornimanin museo kuusi, Cambridgen yliopisto ilmoitti palauttavansa yli sata, Kölnin kaupunki vajaat sata ja Berliini yli 500 taideteosta. Osa taiteesta jää vielä Eurooppaan pitkäaikaiseen lainaan, vaikka omistusoikeus siirtyykin Nigeriaan.

British Museumissa on yli 900 Beninin pronsseihin kuuluvaa teosta, ja museon sivujen mukaan niistä käydään aktiivista keskustelua. Varsinaisia lupauksia esineiden palauttamisesta sivuilta ei kuitenkaan löydy.

Usein länsimaiset museot tekevät palautusten lisäksi yhteistyötä esineiden lähtömaiden, esimerkiksi afrikkalaisten museoiden kanssa ja auttavat kehittämään niiden toimintaa.

Suomesta palautuksia Saamenmaalle ja Yhdysvaltoihin

Suomessa Beninin pronsseja ei taida olla. Helinä Rautavaaran museon varastossa on kuulemani mukaan muutama kopio. Meitä lähimmät Beninin pronssit löytyvät Digital Beninin mukaan Ruotsista Maailmankulttuurien museoista, Kööpenhaminasta Tanskan kansallismuseosta ja Pietarista Kunstkamera-nimisestä etnografisesta museosta.

Suomen kansallismuseossa on merkittävä etnografinen kokoelma, mutta ei Beninin pronsseja, kertoo amanuenssi Pilvi Vainonen.

Muiden esineiden palautuksissa Kansallismuseo on ollut aktiivinen. Tunnetuimmasta päästä on merkittävä saamelaisesineistön palauttaminen Saamelaismuseo Siidaan Inariin.

Vuonna 2020 taas Yhdysvaltoihin palautettiin pueblo-alkuperäiskansaan kuuluvien ihmisten esi-isien jänteet ja hautaesineet uudelleenhaudattaviksi.

”Olemme muutaman merkittävimmän eurooppalaisen ja yhden uusiseelantilaisen museon kanssa yhdessä kutsutut mukaan määrittelemään käytäntöjä, miten repatriaatioita pitäisi kansainvälisesti toteuttaa”, Vainonen sanoo. Repatriaatiolla tarkoitetaan kulttuuriperinnön palauttamista.

Välillä tärkeää on palauttaa myös henkinen yhteys. Kansallismuseolla ja Helinä Rautavaaran museolla oli vuosina 2016–2019 yhteinen hanke, jossa Australian arrernte-alkuperäiskansa sai uuden yhteyden Suomessa oleviin, jo unohdettuihin esineisiin.

Myös mahdollisista aineiston palautuksista Australiaan on Vainosen mukaan puhuttu.

”Koronapandemia aiheutti harmillisen katkoksen yhteydenpitoon. Sitä on kuitenkin päästy tänä vuonna jälleen jatkamaan”, hän sanoo.

”Kaiken kaikkiaan palautukset vaativat paljon työtä, sopimista ja resursseja ja ovat siten hitaita prosesseja.”

Palautetaanko lähetyssaarnaajien keräämää aineistoa Namibiaan?

Vainonen kertoo, että Kansallismuseossa on myös käynnistymässä keskustelu Pohjois-Namibiassa sijaitsevan Ondongan kuningaskunnan valtakiven fragmenttien mahdollisesta palautuksesta.

”Asia oli esillä syksyllä 2019 Namibian varapresidentti Nangolo Mbumban Suomen-vierailun yhteydessä.”

Esineet kuuluvat vuonna 2013 lakkautetun Kumbukumbu-lähetysmuseon kokoelmaan, joka tuli Suomen kansallismuseon haltuun vuonna 2015. Suomen Lähetysseura piti pitkään yllä Suomen vanhinta etnografista museota, ja nykyään lähetyssaarnaajien keräämät esineet ovat Kansallismuseossa. Kaksi rituaalikiveä Lähetysseura on Namibiaan jo palauttanutkin.

Tulevien mahdollisten palautusten aikataulua ei vielä tiedetä.

”Asia on vielä kovasti kesken. Olemme tehneet tänä vuonna provenienssitutkimusta ja olleet yhteydessä Namibiaan neuvottelujen aloittamiseksi”, Vainonen sanoo.

Kuva: Joyofmuseums / CC BY-SA 4.0. Kuvassa Beninin pronsseja British Museumissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.