Saariryhmä Kap Verde Luoteis-Afrikan rannikon tuntumassa havittelee eroon fossiilisista polttoaineista alle kymmenessä vuodessa, kertoo verkkolehti Quartz.

Saarilla on 550 000 asukasta, joilla melkein kaikilla on sähköt, mutta porukoista kolmannes käyttää edelleen puuta ja hiiltä kokkaukseen. Valtaosa sähköstäkin tuotetaan generaattoreilla, jotka polttavat dieseliä tai vastaavaa tavaraa. Neljäsosa energiasta tuotetaan uusiutuvilla lähteillä.

Kap Verde on siitä erikoinen uusiutuvan energian tavoittelija, että sillä ei ole mittavaa vesivoimavarantoa niin kuin monilla pienillä mailla, jotka ovat siirtyneet uusiutuviin energianlähteisiin. Se saattaakin keskittyä yhdistelmään tuulta ja aurinkoa, samoin kuin energian säilytysratkaisuihin, joilla sähkönjakelua tasataan huonoille päiville. Sillä on myös käytettävissään geotermistä energiaa ja kaksi aika ufolta kuulostavaa innovaatiota.

Kap Verde nimittäin tuottaa ison osan juomavedestään poistamalla merivedestä suolat. Tämän veden liikkuminen paikasta toiseen voidaan valjastaa sähköntuotantoon. Toinen (vähän hilseeni yli menevä) ratkaisu liittyy siihen, että merivesi on lämmintä pinnalta ja kylmää syvemmällä. Jotenkin pellepelottomat saavat tästä aikaan sähköä. Kaikkea sitä.

Tiedän, että Suomi on ilmastoajattelussa välillä vähän tunkkainen ja jälkeenjäänyt afrikkalaisen edistyksen rinnalla.

Siitä huolimatta uskaltaudun kysymään Hertta Kuusista mukaillen: Voisiko Kap Verden tie olla, edes jollain tavoin, meidän tiemme?