Korona lisää salametsästystä Afrikassa

Näyttää siltä, että myös sarvikuonot, elefantit ja muut salametsästäjien hamuamat lajit kärsivät koronaviruksen aiheuttamasta pandemiasta. CNBC kirjoittaa, että Botswanassa ainakin kuusi sarvikuonoa on tapettu sen jälkeen, kun korona sulki turismin, Etelä-Afrikassa yhdeksän.

Botswanalaisen luonnonsuojelujärjestön perustaja Map Ives sanoo medialle, että salametsästäjät uskaltautuvat uusille alueille, kun turisteja ja oppaita ei ole katselemassa.

Osa auttajista on myös jumissa. CNBC jututtaa myös ex-sotilas Ryan Tatea, joka ei pääse Yhdysvalloista taistelemaan salametsästäjien kanssa. Hän on perustanut VetPaw-järjestön, joka on yhdysvaltalaisten sotaveteraanien yhdistys, perustettu taistelemaan metsästäjiä vastaan Etelä-Afrikassa.

* * *

Taistelu on oikea verbi kuvaamaan salametsästyksen kanssa painimista. Apuna ovat usein entiset sotilaat, Yhdysvaltojen lisäksi esimerkiksi Ranskasta ja Israelista.

Taistelu salametsästäjiä vastaan on myös liiketoimintaa entisille Rhodesian ja Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon aikaisille (valkoisille) ammattisotilaille. Yksi salametsästyksen vastainen yritys pääsi hyödyntämään osaamistaan myös Mosambikin islamistijoukkoja vastaan aiemmin tänä vuonna. Valkoisilla hallinnoilla oli suuret asevoimat, ja monen ammattisotilaan on sittemmin pitänyt keksiä muuta työtä.

Puolin ja toisin ammutaan kovilla. Kun olin pari vuotta sitten lomalla Keniassa, oppaat kertoivat, että lain mukaan salametsästäjän saa siellä ampua paikan päällä. Kymmenisen vuotta sitten asuin Mosambikissa, ja kansallispuistossa leiriä pitävä tuttava kuvasi, että salametsästäjät saattavat tulla isoin joukoin öisin ja ampua norsuja sarjatulella – ja jos joku ihminen yrittää lähestyä, he eivät epäröi kääntää aseita ihmisiä päin. ”Se kuulostaa ihan sodalta”, hän sanoi.

* * *

Salametsästys on vaikea aihe. Sarvikuonot ovat uhanalaisia, ja elefanttien populaatiot ovat paikoitellen laskeneet hurjasti. Kun salametsästäjiä kuolee, netin keskustelupalstoilla helposti ilkutaan, että karma kosti, mitäs läksit.

Elefantin luuranko
Metsänvartijat löysivät ystäväni mailta kuolleen elefantin. Kuolinsyy jäi sepäselväksi. Kuva: Esa Salminen

En ole ihan varma, mitä ajatella tästä vyyhdistä, asia ei ole ihan yksinkertainen. Tässä salametsästyksessä arvoketjun päät ovat käsittääkseni niin, että kuluttajat ovat Itä-Aasiassa ja alkutuotanto eli salametsästäjät Afrikassa. Välissä voitot käärii kerros järjestäytynyttä rikollisuutta. Sekä tutkimus että omat ystäväni Mosambikissa sanovat, että siellä ei tapahdu mitään ilman puolueen hyväksyntää.

Eli kaikessa, missä liikkuu iso raha, on mukana myös valtapuolueen poliitikkoja niin paikallisella kuin kansallisella tasolla, samoin kuin puolueen likellä toimivia liikemiehiä. Mosambikissa se tarkoittaa norsunluun lisäksi niin laittomia puunhakkuita kuin heroiiniakin. Hyvä kuvaus heroiinin liikkeistä Afganistanista Pakistanin, Mosambikin ja Etelä-Afrikan kautta Eurooppaan löytyy täältä.

Oman siivunsa saa myös paikallinen eliitti, joka on usein hyvinkin lähellä salakuljettajia. Ihmettelisin, jos tämä olisi vain Mosambikin erityispiirre.

* * *

Marraskuussa botswanalaiset erikoisjoukot ampuivat neljä namibialaista, joita he pitivät salametsästäjinä. Mail & Guardianin jutun mukaan maiden välejä hiertävä tapaus on vain yksi esimerkki kovista otteista, joilla Botswana suojelee elefanttejaan – tappamalla etupäässä namibialaisia ja zimbabwelaisia ihmisiä.

Lehden haastattelemien sukulaisten mukaan miehet olivat vain kalastajia, ja he olivat liikkeellä yöllä siksi, että silloin on turvallista narrata säynävää, kun virtahevot ovat maalla syömässä. Miehiltä ei löytynyt norsunluuta eikä aseita. Sotilaat sanoivat, että yksi kivääri oli vajonnut jokeen, mutta sukulaiset pitävät sitä sepitteenä. Näyttää myös siltä, että joukot ottivat yhden miehistä kiinni, hakkasivat tämän ja sitten teloittivat.

Vuonna 2013 Poaching Wars -dokumentissa Botswanan entinen ympäristöministeri Tshekedi Khama sanoo, että vaikka epäilty salametsästäjä pudottaisi aseensa ja nostaisi kädet ilmaan, hallituksen joukot ampuvat silti.

* * *

En halua puolustaa salametsästäjiä. Ymmärrän kuitenkin, että köyhää maajussia saattaa houkutella rikollisuus, kun norsunluusta ja etenkin sarvikuonon sarvista maksetaan niin tolkuttomasti: Etelä-Afrikassa kilosta sarvikuonon sarvea voi saada kuutisen tuhatta euroa, Vietnamissa kymmenen kertaa sen verran.

Sitten kun vielä tietää, että monet paikalliset kyläläiset eivät juuri suoraan hyödy turismista ja kansallispuistoista, niin ymmärtää paremmin, miksi pikavoitot saattavat houkuttaa.

Ja kokemukseni mukaan monilla apartheidin läpi eläneillä valkoisilla luonnonsuojelijoilla ja entisillä sotilailla on vähän sellainen maailmankuva, että villit eläimet ovat arvokkaampia kuin mustat ihmiset. Youtubessa on aika kuvaava dokumentti Eswatinin eli entisen Swazimaan luonnonsuojelijasta, jonka ajattelussa tämä minusta näkyy, vaikkei sitä suoraan sanotakaan. (Tosin ampujat ovat myös mustia, ei tämä ole vain ihonvärin kysymys.)

Vaikeaa sanoa tästä siis mitään järkevää synteesiä. Villiä luontoa pitää puolustaa, ja salametsästys on väärin. Silti toivoisin, ettei elettäisi maailmassa, missä ihmishenki on niin halpa.

Ainakaan mitään kovin hyvää karmaa se ei liene, että entiset ammattisotilaat teloittavat köyhiä maajusseja, rikollisen ketjun alimmaisia (saati viattomia kalastajia), ja samaan aikaan salametsästyksestä oikeasti rikastuvat välikädet, mafia, liikemiehet ja poliitikot, jatkavat samaan malliin.

Pääkuva: Mostphotos.com

1 kommentti on “Korona lisää salametsästystä Afrikassa”

  1. Ville Luukkanen

    Ison asian otit esille. Tälle voi antaa monia tulkintoja. Annanpa yhden. Eteläisessä Afrikassa ei ollut isompia ongelmia ennen 1950-lukua. Päinvastoin talous kasvoi kohisten ja hyvinvointi myös. Se, että kasvun hedelmät jakautuivat epätasaisesti, ei ollut ongelma vaan asioiden luonnollinen tila. Valkoisilla tieto, taito, raha ja valta. Natiiveilla tietämättömyys, taitamattomuus ja muut paheet, olkoon tyytyväisiä siihen mitä saavat. Paitsi etteivät olleet. Viimeistään Albert Luthulin Nobel-palkinto vuonna 1960 vihdoin avasi silmät pohjoismaissakin. Tajuttiin, että eteläistä Afrikkaa söi syövän tavoin tauti nimeltä Apartheid. Käynnistyi lähes puolen vuosisadan eeppinen kamppailu, jossa lopulta koko maailma mobilisoitui Apartheidin kitkemiseen. Ei siitä sen enempää. Pikakelaus tähän päivään: Afrikan seuraava eeppinen kamppailu on ihmisen ja luonnon välisen segregaation – luonto-apartheidin – päättäminen. Nykyinen luonnonpuisto-pohjainen suojelumalli on pääasiassa kolonialismin perintöä. Sen pääidea on nimenomaan ollut ”vahingollisten natiivi-ihmisten” erottaminen arvokkaasta villistä luonnosta. Yli vuosisatainen historia tällaista ihmisen erottelua luonnosta on johtanut Esankin raadollisesti kuvaamaan köyhien sotaan vauraita – ja heidän kaappaamaansa luontoa – vastaan. Luonto-häkittämällä-suojaan-idea on vanhentunut kauan aikaa sitten, mutta sen aiheuttma tuhoisa konflikti jatkuu niin kauan kunnes sille pannaan toppi. Varsinainen apartheid-analogia on se, kuinka luontoerottelunkin päättäminen on tiedostettava mega-luokan globaaliksi poliittiseksi kysymykseksi jotta tarvittavat ratkaisut löytyvät. Nyt sitä ei vielä nähdä sellaisena. Se sirpaloituu varsinkin vauraassa tietoisuudessa hämäräksi joukoksi pienempiä probleemoja, jotka ovat ehkä valitettavia mutta luonteeltaan ratkaisemattomia. Kuten aikanaan Apartheidista ennen kuin rotuerottelusta täydessä kirjossaan tehtiin iso numero. Teema on yhtä aikaa helppo ja vaikea. Luonnon monimuotoisuutta on helppo kannattaa. Kukapa täysjärkinen sitä vastustaisi. Sen sijaan sitoutuminen solidaarisuuteen ja tukeen luontoerottelun uhreille on jotain ihan muuta. Se vaatii kelaamista, valaistumista ja rohkaistumista potenssiin kymmenen. Ihan kuten aikanaan Apartheidin vastustaminen. Eihän sekään aikanaan ollut kaikkien juttu. Todelliset edelläkävijät ottivat isosta haasteesta tiukan kopin ja mobilisoivat massat. Nyt kysymys on, kuka tekee luontoerottelusta riittävän Ison Numeron? Ja jaksaa organisoida solidaarisuustyön? Vai huutelenko turhaan? Olenko vanhentunut valkoinen mies norsunluutornissani? Joko Afrikan luontoerottelun vastustajat kokoontuvat jossain? Jos kyllä, pliis ohjatkaa tietämätön tiedon lähteelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *