Liberty – Nordic noiria Afrikassa

Katsoin eilen loppuun Areenasta löytyvän Libertyn, pohjoismaisen draamatuotannon Tansaniasta (joka on kuvattu Etelä-Afrikassa).

Sarjassa seurataan koukuttavasti rosoista, tupakoivaa, kännistä ja sekoilevaa kehitysyhteistyötä ja bisnestä 1980-luvulla. Tanskalaiset, ruotsalaiset ja suomalaiset luisuvat korruptioon, juonitteluun, pettämiseen ja puu- ja yökerhobisnekseen. Seuraukset on helppo arvata, mutta hyvin ne kuvataan.

Sarja on osittain pinnallinen ja epäuskottava, mutta se onkin tv-draamaa. Kaikkiaan suositeltava raina. Siinä seurataan melko pitkään myös niitä tansanialaisia, joiden elämää pohjoismaisten sekoilut koskettavat. Välillä leikitellään moraalilla: ovatko hyvää tekevät idealistit oikeasti hyvällä asialla, vai tekevätkö ehkä enemmän hallaa?

Ja tietenkin muistutetaan, että jos sekoilut menevät liian pitkälle, valkonaamat voivat luikkia takaisin pohjoiseen, tansanialaiset jäävät selviämään sotkujen kanssa.

* * *

Kritiikin kanssa on vaikea olla kuulostamatta setämäiseltä tai kukkahatulta. Draaman tehtävä ei ole parantaa maailmaa. Mutta saan kai pohtia.

Sarjan väkivalta on rajua ja yleistä. Korruptio on erittäin avointa ja läpinäkyvää. Sivusuhteet hoidetaan päivänvalossa ja kaikkien silmien alla. Näiltä osin kuvaus vastaa hyvin huonosti omia kokemuksiani Afrikan mantereelta, jossa kuitenkin asuinkin viitisen vuotta. Todellisuus on minusta paljon diskreetimpi. Väkivalta tapahtuu yleensä kodin seinien sisällä ja ihmisten ilmoilla ollaan korostetun siististi. Paitsi jos joku huutaa torilla ”varas”, silloin lynkataan.

Kuinkahan paljon nämä tv:n tekijöiden valinnat pönkittävät katsojien ennakkoluuloja ja piirtävät varsin synkkää kuvaa taas koko mantereesta? Tajuavatko katsojat, että nyt katsotaan draamaa, joka on yhtä totta kuin Silta tai Koukussa?

Siinä mielessä sarja on Nordic noiria, että se näyttää elämän ja fiktion raffimpia puolia varsin uskottavan oloisesti. Toki kliseitäkin riittää. Eikö nyt muuta kuvaa olisi keksinyt kuin Kilimanjaron lumiset huiput, joista vieläpä 1980-luvulla muka kelaillaan, että kohta nuokin sulaa kun ilmasto lämpenee? Blaah.

Yhden kliseisen metaforan katkaisee helposti, mutta montaa ei katkaise kukaan.

***

Toinen pohdintani liittyy aikaan. Sarja sijoittuu 1980-luvulle, ja sen näkee paitsi autoissa ja vaatteissa, myös tuon ajan kehitysyhteistyön kuvauksessa. Tehdään sahaa ja rohkaistaan puuvillan viljelijöitä osuuskuntiin. Se oli hauskaa katsottavaa, minäkin olen kuullut noista ajoista.

Mutta tajuaakohan moni katsoja, että nyt kuvataan menneitä? Vanhat Toyotat ajelevat kaduilla ja silmälasit ovat suuria, mutta miettiiköhän moni alitajuisesti, että tuollaistahan se ”Afrikka” ja kehitysyhteistyö edelleen ovat? Vai saammeko jo tarpeeksi erilaisia kuvia Afrikan mantereelta ja osaamme siksi katsoa tv-sarjan vain tv-sarjana?

Toivottavasti.

Ja olisipa herkullista, jos tekijät jatkaisivat samalla linjalla, mutta vuosikymmenten yli hyppien. Nähtäisiin 1990-luvun yksityistämisvimma, 2000-luvun demokratisointibuumi koalitiohallituksineen ja 2010-luvun Kiinan ja Intian nousu – ja koko ajan seurattaisiin, miten pohjoismaisten sekoilu uima-altaillaan ja tennisklubeilla muuttuu. Jos muuttuu.

Alma Pöysti ja Charlie Karumi tekevät hienot roolit. Kuvakaappaus sarjasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *