Ulkovaltojen on vaikeaa koskea Nicaraguan itsevaltaiseen johtajaan Daniel Ortegaan. Nicaragualainen lehti Onda Local haastatteli asiantuntijoita, jotka antavat neljä syytä sille, miksi Ortega näyttää koskemattomalta.
(Huomasin Onda Localin jutun, koska olen osa-aikaisesti töissä säätiössä, joka tukee lehteä.)
Kaikki syyt kiteytyvät oikeastaan yhteen pointtiin. Ortegan kanssa halutaan pitää neuvotteluyhteys, vaikka hän äskettäin järjesti vaalit, joita kutsuttiin laajasti farssiksi, ja vaikka hän on toistuvasti rikkonut kansalaisten, opposition edustajien ja journalistien ihmisoikeuksia räikeästi.
Daniel Ortegalla on iso joukko poliittisia vankeja, joiden kohtaloa hän pitää asiantuntijoiden mukaan neuvotteluissa pelinappulanaan. Lisäksi mahdollisilla pakotteilla ei haluta vahingoittaa köyhiä nicaragualaisia.
Vaihtoehdot vähissä, jos neuvotella halutaan
Mitä diktaattorille ylipäätään voidaan ulkopuolelta tehdä?
Yhdysvallat on haluton käymään sotaa Keski-Amerikassa, sillä kun on muutenkin ollut jo tarpeeksi sotia, jotka eivät meinaa loppua millään. Joten jäljelle jäävät talouspakotteet ja diplomatia.
Talouspakotteita Nicaraguaa kohtaan riittääkin. Yhdysvallat on toiminut kovalla kädellä, samoin Euroopan unioni.
Hieman yllättäen pakotteet eivät kuitenkaan koske Ortegaa itseään. Pakotelistalta löytyy kyllä julkisten palvelujen ministeriö (esimerkiksi palokunnan on nykyään vaikeaa tankata ja poliisien maksaa palkkoja) ja koko joukko lähipiiriä aivan presidentin puolisoa, varapresidentti Rosario Murilloa myöten.
Mutta ei Ortegaa.
Ilmeisesti ainoastaan matkailu Yhdysvaltoihin ei enää onnistu Danielillekaan.
Talouspakotteiden suhteen koskemattomuus johtuu siitä, että diktaattoriin halutaan kuitenkin pitää yhteys. Dialogi ja neuvottelu ovat kansainvälisen yhteisön mielestä parempi vaihtoehto kuin nurkkaan työntäminen.
Mitä neuvotteluilta voidaan odottaa?
Valtionpäämiehiä kohtaan voi kyllä laittaa pakotteita. Esimerkiksi Valko-Venäjän Aljaksandr Lukašenkaavastaan sellaiset on isketty, samoin Venezuelan Nicolás Maduroa. Mutta kuten ollaan nähty molemmissa tapauksissa, nurkkaan ajettu diktaattori ei helposti nosta käsiä pystyyn ja luovuta.
Mutta vähän mietityttää, mitä neuvotteluillakaan saavutetaan. Ortega tietää, että pakotteilla häntä ei kaadeta, ja hänellä riittää poliittisia vankeja kyllä pelinappuloiksi.
Nicaraguan tärkein tulonlähde on ulkomaankauppa Yhdysvaltojen kanssa, ja Nicaragua pysynee jatkossakin vapaakauppa-alue Caftan jäsenenä. Niinpä talouskin pysyy kyllä jollain tavoin pyörimässä. Minun on lisäksi vaikeaa uskoa, että Ortegaa kauheasti kiusaa, jos joku vähän köyhtyykin, kunhan itse pysyy vallassa.
Sitä paitsi pakotteet ovat sisäpolitiikassa ihan kelpo työkalu, kun niiden selkänojalla pystyy pitämään palopuheita lännen imperialismista ja syyttämään maan talousahdinkoa ulkovaltojen pahuudella.
Diktaattoreilla on aina kavereita
Ei ole järkeä työntää diktaattoria nurkkaan, kai se parempi on pitää kanavat auki. Mutta on tietenkin niinkin, että koko maailma ei ole yhtenäinen tyrannien edessä. Vaikka länsi kääntäisi selkää, on Daniel Ortegallakin kavereita.
Venezuela, Kuuba ja Venäjä pysyvät hänen rinnallaan, joten comandante Ortegalla on edelleen ystäviä, joille kirjoittaa viestejä yön yksinäisinä tunteina.
Mutta on pakotteista silti yleensä apua, sanovat asiantuntijat. Pakotteet Venäjääkin kohtaan toimivat suurin piirtein niin kuin on tarkoitettu, kertoo esimerkiksi Atlantic Councilin laaja juttu. Ne osuvat tarkasti tiettyihin henkilöihin ja sektoreihin, eivät koko talouteen.
Niin kai Nicaraguankin kohdalla toivotaan: että despootin olo käy tukalaksi, mutta hän kuitenkin vastaa puhelimeen, kun halutaan neuvotella. Tai että kun valta jossain kohtaa vaihtuu, päästään helpommin eteenpäin. Ortega on kuitenkin jo 77-vuotias.
Silti täytyy sanoa, ettei käy kateeksi diplomaatteja. He varmasti tekevät parhaansa hankalassa tilanteessa, kun valtionpäämies linjan toisessa päässä vähät välittää pelisäännöistä. Vielä vähemmän käy tietenkin kateeksi nicaragualaisia, jotka joutuvat elämään diktatuurissa tai maanpaossa.
Kuva: Cancillería del Ecuador / CC BY-SA 2.0