Kansainvälisissä kehy-piireissä on alettu pikkuisen puhua siitä, että alaamme vaivaa rasismi. George Jones kirjoitti arvostetulle Medium-sivustolle tilaisuudesta, jossa joku oli kysynyt, johtuuko ebola-keskusten huono kunnossapito Sierra Leonessa siitä, että afrikkalaiset eivät vain pysty pitämään asioita toiminnassa.
Angela Bruce-Raeburn vei keskustelun pidemmälle kirjoittamalla Devex-sivustolle, että koko apujärjestelmä on rakenteellisesti rasistinen: (valkoisten) auttajien ja hyväntekijöiden teollisuus, jossa etenkään rodullistetut naiset eivät pääse ääneen tai johtoon.
Expattien eli lähetettyjen asiantuntijoiden rooli on edelleen voimakas, samoin kuin pohjoisessa sijaitsevien päämajojen, vaikka monet järjestöt ovatkin siirtäneet painopistettä paikalta palkattuun työvoimaan.
* * *
Rasismia omalla alalla on ikävä edes ajatella, mutta osin se on kyllä totta.
On vähän tavatonta, että joku kehtaa sanoa ääneen jossain konferenssissa, että afrikkalaiset eivät saa pidettyä infraa kunnossa, vaikka moni kehitysmaissa asunut expatti saattaa salaa ajatella niin. Kun asuin Sambiassa 2000-luvun alussa, kuulin hyvin epäkorrektista graffitista. Lusakan keskustassa on vapaustaistelijoiden muistomerkki, jossa mies repii kahleet kappaleiksi. Takavuosina joku huuliveikko oli kirjoittanut patsaan jalustaan ”they can break everything”. Kamalaa, että se salaa hymyilytti.
On totta, että kehitysmaissa moni asia on rempallaan ja vähän halvalla tehty infra hajoilee, kun sitä ei huolleta niin usein kuin olisi syytä. Tälle on monia syitä, rahan puutteesta korruptioon, koulutustasoon, säihin, materiaalien laatuun ja niin edelleen.
Pitää olla tarkkana, ettei lipsu ajattelemaan, että eihän näistä ihmisistä nyt vai ole siihen, että tekisivät asiat kunnolla. Kun on itse mielestään erinomainen ja vähän parempi kuin muut, saattaa päätyä ajattelemaan, että minä ja kaltaiseni eurooppalaiset olemme kykenevämpiä ja parempia kuin paikalliset kollegani.
* * *
Jones kirjoittaa, että kun huomaa vähättelevänsä paikallisia kollegoita, kannattaa yrittää miettiä, mitä itse tekisit jos joutuisit yrittämään parhaasi niillä korteilla, jotka on jaettu, niillä resursseilla, mitkä ovat käytössä.
Itse puhuin Sambiaan sijoittuvassa esikoisromaanissani ”z-tekijästä”, eli jostain mystisestä voimasta, joka puuttuu asioihin ja yleensä sotkee ne, tai ainakin saa todella kummallisia lopputuloksia aikaan ja mutkia matkoihin.
Toisten tavat kummastuttavat ja raivostuttavat, eikä sitä aina osaa nähdä, että ongelma saattaakin olla itsessä. Ymmärsin kyllä ainakin teorian tasolla, että z-tekijä olin minä, ja oikea ongelma luimuili korvieni välissä. En ymmärtänyt asioiden logiikkaa ja tapahtumien järjestystä, en aikakäsitystä enkä kaikkia ihmisten piiloon jääviä motiiveja. Sen tähden asiat olivat minulle käsittämättömiä, mutta eivät ne luultavasti ilman logiikkaa olleet. En vain itse tajunnut.
* * *
Pitkään ulkomailla oleilu saattaa tuottaa rasismia. Ihminen urautuu, väsyy, kyynistyy ja tulee huomaamattaan rasistiseksi, jos ei koskaan kunnolla pääse sisään juttuihin. Samalla tottuu etuoikeutettuun asemaansa, kun on enemmän rahaa ja paremmat lelut kuin monilla isäntämaan ihmisillä.
Kaikissa kulttuureissa on tietenkin hyviä ja huonoja tyyppejä, ahneita ja auttavaisia. Roistoja ja sankareita. Jos joutuu useamman kerran huijatuksi, saattaa mennä fiilikset.
Köyhissä oloissa kehitysaputyö voi olla hyvin palkattua moneen muuhun alaan verrattuna, mikä houkuttelee mukaan jengiä monista motiiveista, myös helppoheikkejä ja hämäräperäisiä bisnesmiehiä. Jos Suomessa kehitysyhteistyö houkuttelee auttamisentahtoisia hippejä, Sambiassa tilanne on vähän eri. Meille Sambian auttaminen on apua, sambialaisille sisäpolitiikkaa, infraa, koulutuspolitiikkaa, sote-palveluja ja niin edelleen.
Alallamme on myös rakenteellisia ongelmia, kuten paikalta palkattujen asiantuntijoiden pienemmät palkat samoista töistä.
Olen itsekin melkein suuttuneena 26-vuotiaana filosofian ylioppilaana paasannut siitä, että ei paikalta palkatuille 40-vuotiaille maistereille voi maksaa 1500 euroa kuukaudessa, koska minäkin sain vähemmän. Sivuutin kätevästi sen, että sain myös ilmaisen asunnon ja auton käyttöedun enkä maksanut veroja tai lasten koulumaksuja.
Se oli typerää. Anteeksi Jack, olin väärässä. Olisit kyllä ansainnut sen 1500 ja enemmänkin – ja olisit kollegoinesi ansainnut suuremman päätösvallan siinä, mitkä olivat työmme painopisteet.