Kehitysyhteistyön yksi perusteista on kautta aikain ollut, että sillä tuetaan demokraattista kehitystä maailmalla, ja demokratia lopulta auttaa meitä kaikkia. Kohtuullisen paljon toisteltu vasta-argumentti on, että apu oikeastaan heikentää demokratiaa, koska sillä pönkitetään itsevaltaisten, korruptoituneiden johtajien asemaa.
Wider-instituutin tutkijaryhmä julkaisi äskettäin tutkimuksen, jossa tarkasteltiin, mikä demokratian ja avun suhde on oikeasti. Wider on YK:n alainen kehitystaloustieteen tutkimuslaitos Helsingin Katajanokalla.
Tarkkaan ottaen kehitystaloustieteilijä Miguel Niño-Zarazúan johtama ryhmä tarkasteli, miten demokratiaa tukevaksi tarkoitettu apu vaikuttaa demokratiaan.
Vastaus on, että yleisesti ottaen demokratia-apu auttaa demokratiaan, vaikkakin sen vaikutukset ovat usein pienehköt. Niño-Zarazúa ja kumppanit eivät löydä tutkimuksessaan viitteitä siihen, että kehitysyhteistyö heikentäisi demokratiaa. Mutta sillä on demokratian kannalta väliä, millaista yhteistyötä tehdään, millaisissa tilanteissa ja missä maissa.
* * *
Tutkijoiden mukaan demokratia kehittyy parhaiten, kun sen peruspalikoita tuetaan. Näitä ovat esimerkiksi ihmisoikeudet, demokraattinen osallistuminen, kansalaisyhteiskunnan tukeminen ja median vapaus.
Erityisesti tutkimuksessa tarkasteltiin Ruotsin antamaa apua. Siinä vain vapaiden vaalien tukeminen ei ole tuonut tilastollisesti merkittävää demokratian kasvua – mikä voi tutkijoiden mukaan johtua siitä, että tuollainen apu on viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana ollut verrattain vähäistä.
Tutkimuksen mukaan valtion ulkopuolisten toimijoiden (kuten järjestöjen, ammattiliitojen tai median) tukeminen näyttäisi auttavan demokratiaa enemmän kuin valtion systeemien tukeminen.
Aiemmissa tutkimuksissa on päädytty päinvastaiseen tulokseen ja sanottu, että juuri valtioiden ohjelmia olisi hyvä tukea, koska se lujittaisi valtioiden instituutioita ja lopulta voisi johtaa hallitusten vaihtumiseen. Niño-Zarazúan tutkimusryhmä ei löydä viitteitä siitä, että näin kävisi, ehkä siksi että avun määrä on kuitenkin niin vähäinen, etteivät sen vaikutukset riitä vaikkapa hallitusten vaihtoon.
* * *
Parhaimmat tulokset tilastollisesti saadaan, kun tuetaan maita, joiden demokratia paranee. Parhaatkaan toimet eivät ole kovin tehokkaita estämään tai hidastamaan demokratian rapautumista.
Tutkijoiden mukaan näyttää siltä, että demokratian heikkenemistä tapahtuu yleensä autoritäärisissä maissa, joissa poliittisella eliitillä on apuun nähden mittavat resurssit tehdä mitä lystää. Jos maa on jo valmiiksi demokratisoitumassa, tuki vaikkapa kansalaisten kuulemiskierroksille, ihmisoikeusjärjestöille tai vapaalle medialle osuu hyvään maaperään.
Eli liikkuvaa laivaa voidaan kiihdyttää, mutta uppoavaa ei ole helppo pelastaa.
* * *
Ikävä kyllä niitä uppoavia laivoja on ollut. Tutkijat sanovat, että demokratia maailmassa on heikentynyt koko ajan vuodesta 2005 eteenpäin. 54 prosenttia maailman ihmisistä asuu autoritäärisissä valtioissa.
Demokratialistauksissa etenkin Turkki ja Nicaragua ovat kokeneet syviä syöksyjä, mutta jyrkkä alamäki on koetellut myös Moldovaa, Mosambikia ja Venezuelaa.
“Globaali demokratia on laskussa”, tutkijat kirjoittavat. “Jos kansainvälinen yhteisö ei pysty vastaamaan siihen, seuraukset kansainväliselle rauhalle, vakaudelle ja hyvinvoinnille voivat olla vakavat.”
Tutkijat siis kehottavat, että demokratian tukemista tulee jatkaa ja mahdollisesti jopa lisätä ihmisoikeuksien, kansalaisyhteiskunnan ja median tukemista – etenkin siellä, missä tutkimuksen mukaan rahalle saa vastinetta. Silti pitää olla realistinen siinä, millaisia tuloksia voi odottaa vuositasolla, sillä demokratian vastavoimat ovat niin voimakkaat.
* * *
Jos Niño-Zarazúan vinkistä ottaisi vaarin, niin esimerkiksi Nicaraguaa tai Mosambikia ei ehkä kannattaisi tukea, vaan siirtyä maihin, joissa rahalle saa vastinetta, eli joissa demokratia vahvistuu jo muutenkin. Freedom Housen uusimmassa raportissa hyvää kehitystä on nähtävissä esimerkiksi Malawissa, Gambiassa ja Boliviassa.
Taloustieteilijät tutkivat numeroita ja mittaavat demokratiaa erilaisilla sen osa-alueilla. Täytyy myöntää, etten ymmärrä niistä mallinnuksista kaikkea.
Mutta kun mietin elämää, ihmisiä, politiikkaa ja vallankumouksia, uskallan väittää, ettei kannata toimia niin yksioikoisesti, että kun jossain maassa demokratia kääntyy laskuun, sieltä on syytä lähteä, koska romahdusta ei voi kehitysyhteistyöllä estää.
Jos mietitään vaikka Mosambikia, Nicaraguaa tai uusimpana esimerkkinä Myanmaria, niin demokraattisten voimien tukeminen tuntuu oikealta. Koska mitä käy, jos tuki ihmisoikeusaktivisteilta ja medialta vedetään pois?
Vaikka demokratian laskua ei voitaisikaan pysäyttää, lienee kuitenkin hyvä, että demokratian puolustajia ja jonkinlaisia rakenteita on edelleen olemassa, kun lasku on ohi ja voidaan aloittaa uuden rakentaminen. Tuki ja solidaarisuus ihmisille, jotka sinnittelevät surkeiden hallintojen alla, ei ehkä näy tilastoissa merkittävällä tavalla. Mutta voi se silti olla merkittävää.
Kuva: Mostphotos.com
Tekstiä korjattu 17.3. Alun perin kerrottiin, että Wider olisi tehnyt aiheesta kaksi tutkimusta, yhden yleisemmän ja toisen Ruotsin antamasta avusta. Oikeasti kyse on yhdestä tutkimuksesta, josta on julkaistu kaksi eri paperia.