Afrikan unionin uudistaminen osoittautui liian hankalaksi Ruandan vahvalle uudistajalle. Unelma yhtenäisestä Afrikasta kompastelee byrokratiassa.

Yhdistynyt Afrikka tai jopa Afrikan Yhdysvallat on vanha panafrikkalainen tavoite. Panafrikkalaisuus oli itsenäisyystaistelijoiden unelma Julius Nyererestä Jomo Kenyattaan ja Thomas Sankaraan, ja sen puolestapuhujia olivat myös Etiopian keisari Haile Selassie ja yhdysvaltalainen filosofi W.E.B. Du Bois.

Afrikan maat auttoivatkin toisiaan itsenäisyystaisteluissa, ja monet tukevat toisiaan edelleen sotilaallisesti.

Afrikan yhtenäisyysjärjestö OAU syntyi vuonna 1963, mutta toden teolla Afrikan yhdistyminen kiihtyi, kun Libyan diktaattori Muammar Gaddafi alkoi ajaa sitä. Hänen tuellaan ja aloitteestaan perustettiin Afrikan unioni. Gaddafi tunnetusti halusi yhdistää Afrikan puhumaan yhdellä äänellä – ja toki myös itsensä Afrikan kuninkaiden kuninkaaksi.

Libyassa 1999 julkistettu aloite johti Afrikan unionin perustamiseen Etiopiassa 2001.

On Gaddafista mitä mieltä tahansa, yhtenäinen Afrikka on kaunis ja kannatettava ajatus. Omatkin ystäväni Afrikan maissa ovat sanoneet, että afrikkalaisuus on heille tärkeää. Ehkä jopa tärkeämpää kuin omaan maahan linkittyminen. Afrikkalaisuuden korostamiseen liittyy ylpeyttä ja omanarvontuntoa, ja yleensä enemmän kuin hipun verran katkeruutta entisiä siirtomaavaltoja kohtaan.

Kagame kutsuttiin uudistamaan

Gaddafin kuoltua 2011 Afrikan unioni menetti suuren rahoittajan ja puolestapuhujan. Unionin purkamistakin on jo ehditty ehdottaa.

Afrikan valtiojohtajien foorumi on kuitenkin sinnitellyt. Se on muun muassa pyrkinyt ihmisten ja tavaroiden vapaaseen liikkumiseen ja yhteiseen valuuttaan. Kunnianhimoiset suurhankkeet ovat kroonisesti myöhässä. Yhteisvaluutan piti esimerkiksi olla voimassa viime vuonna.

Afrikan unionia on toistuvasti syytetty korruptiosta, nepotismista ja seksuaalisesta häirinnästä.

Afrikan unioni päätti vuonna 2016, että oli aika uudistua. Unioni piti itsekin itseään tehottomana, byrokraattisena ja huonosti rahoitettuna. Uudistusta johtamaan kutsuttiin Ruandan tiukkaotteinen mutta hyvin tehokkaana pidetty presidentti Paul Kagame. Hän oli uudistanut jo omaa maataan menestyksellä, ehkä koko unionin uudistaminen olisi hyvä homma juuri hänelle?

Kagame ajoi itsenäistä rahoituspohjaa, yhdellä äänellä puhumista, komissaarien määrän vähentämistä ja rauhanrahaston elvyttämistä.

Verkkomedia The Africa Report kertoo, että helmikuussa 2024 Kagame luovutti turhautuneena tehtävän eteenpäin Kenian presidentille William Rutolle.

Lehden mukaan kuusi vuotta Kagamen dynaamisuutta ei riittänyt, kun vastassa oli byrokraattinen ja muutosvastarintainen unioni. Saatiin aikaan seminaareja ja vetäytymisiä ja lopulta 1000-sivuinen raportti, joka on The Africa Reportin lähteiden mukaan pitkälti hyödytön.

Kagame on taistellut Ruandassa voimallisesti korruptiota vastaan, ja moni valtiojohtaja muissakin Afrikan maissa sanoo tekevänsä niin. Mutta totuus taitaa olla, että Afrikan maissa korruptio edelleen on kovin yleistä.

Eikä tarvitse olla edes korruptoitunut, että kansainvälisten kokousten ilmapiiri, hotelliyöt ja päivärahat maistuvat – maistuvat ne minullekin.

Ei ihme, että Kagame koki turhauttavaa vastustusta.

Nuoret haluavat muutosta

Monissa Afrikan maissa vanhat vapauttajat tai ainakin heidän puolueensa ovat edelleen vallassa. Vanha valta on usein kietoutunut taloudelliseen hyötyyn, ja moni entinen vapaustaistelija on nykyään upporikas. Juuri he tapaavat toisiaan Afrikan unionin kokouksissa.

Ei kannata silti heittää kirvestä kaivoon. Nuoret nimittäin haluavat muutosta. Pari vuotta sitten julkaistu korruptiotutkimus kertoo, että nuoret ovat kyllästyneet korruptioon. He tosin eivät usko, että heidän johtajansa vievät maita oikeaan suuntaan. Nuoret kehittävät mieluummin itseään ja omia yrityksiään mahdollisimman etäällä valtioista.

Panafrikkalaisuuten nuoret sen sijaan vaikuttavat uskovan. On panfrikkalaista nuorisounionia, nuorisoneuvostoa ja kansalaisliikehdintää. Panafrikkalaisuus saa voimaa yhä painokkaammista dekolonisaatiota vaativista äänistä. Tavallaan samoista fiiliksistä sai alkujaan alkunsa Afrikan Unioni.

Olen itsekin tavannut eri maissa älykkäitä, korkeasti koulutettuja ja oikeudentuntoisia nuoria aikuisia. Nyt pitäisi enää toivoa, että nämä nuoret ottavat valtiossaan käsiinsä ensin poliittisen vallan ja sitten vaikka Afrikan Unionin.

Kuva: Paul Kagamen Flickr / CC BY-NC-ND 2.0 DEED