Kriiseillä on paha tapa kostautua kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ihmisille. Esimerkiksi Itä-Afrikasta on raportoitu, että naisten kohtaama väkivalta kodeissa ja vaikkapa vedenhakumatkalla on kasvanut kuivuuden tähden.

Sambiasta taas kuului äskettäin surullisia uutisia. Väkivaltaiset hyökkäykset albinismia sairastavia ihmisiä kohtaan näyttävät lisääntyneen koronaviruksen myötä.

Eteläafrikkalainen Mail & Guardian -lehti kertoo perheenäiti Kabwe Musondasta, joka heräsi eräänä yönä siihen, että kolme naamioitua miestä tuli sisään ja yritti leikata hänen kaksivuotiaan tyttärensä Jamimahin käden irti. Lapsi sairastaa albinismia.

Taustalla ovat uskomukset, joiden mukaan albinismia sairastavien ruumiinosilla olisi taikavoimia. Tällaiset uskomukset saavat lisää tuulta alleen, kun ajat ovat vaikeat ja ihmisten epätoivo kasvaa. Myös erilaiset huijarit käyttävät epätoivoa hyväkseen ja lietsovat ihmisiä pauloihinsa.

Tutkitaan huonosti jos ollenkaan

Kuten on ikävän tavallista, poliisi ei ottanut tapausta vakavasti. Lapsi tunnisti äänen perusteella yhden hyökkääjistä, mutta poliisi päätyi siihen, ettei todisteita ollut tarpeeksi.

Lehden jutussa aktivisti John Chiti valittelee, ettei tuomiota taaskaan tullut ja sanoo, että tutkimus olisi edellyttänyt parempaa tutkimusta ja ehkä DNA-näytteitä.

Asuin itse 20 vuotta sitten Sambiassa. Silloin poliisilla ei tyypillisesti ollut varaa polttoaineeseen ja heille piti siksi maksaa paikalle saapumisesta. Jos ei ole varaa bensaan, eipä varmaan ole varaa DNA-kokeisiinkaan.

Köyhemmät siis saavat huonosti oikeutta. On hyvin tavallista, että harvinaisia sairauksia sairastavien tai vammaisten lasten vanhemmat kohtaavat ennakkoluuloja muun syrjinnän päälle.

Huonommat palvelut muutenkin

On syytä myös muistaa, että vammaiset ihmiset saavat pandemian kaltaisten kriisien aikaan huonommin palveluja kuin muut.

YK on esimerkiksi muistuttanut, että koronan aikaan vammaiset ihmiset ovat saaneet vähemmän terveystietoa ja terveyspalveluja. Lisäksi heillä on ollut monin paikoin merkittäviä esteitä perushygieniasta huolehtimiseen.

Yllä linkatussa jutussa kenialainen olympiaurheilija Anne Wafula-Strike sanoo, ettei vammaisia ihmisiä konsultoida, kun heille viestitään. Moni ei oikeasti pysty käyttämään niitä kanavia, joilla heille yritetään viestejä välittää. Usein ei edelleenkään huomioida, että osa ihmisistä ei esimerkiksi näe tai ei osaa lukea.

On erittäin surullista, miten vammaisia henkilöitä kohdellaan kriisien aikana. Sambiassa ollessani toisteltiin usein, kuinka hienoa on, että vammaisten ihmisten oikeudet ovat parantuneet ja asenteet muuttuneet. Siitä saatiin kiittää suomalaisia ja brittijärjestöjä, jotka olivat niin pitkään tehneet hyvää yhteistyötä sambialaisten vammaisjärjestöjen kanssa.

Paljon on kuitenkin vielä tehtävää, kun jokainen kriisi lyö ihmisoikeuksia korville. Asenteiden muutos on pitkä prosessi, ja edistys on haurasta.

Kuva: Alex Wynter/IFRC. Ruandalainen poika joutui vuonna 2009 pakenemaan maaseudulta kaupunkiin, kun miesjoukko metsästi albinismia sairastavia tehdäkseen heidän ruumiinosistaan onnea tuovia talismaneja.