Nobel-kirjailijan romaani kertoo tansanialaisista nuorukaisista Saksan keisarikunnan armeijassa ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä ja sen aikana.
Saksan keisarikunta hallitsi nykyisen Tansanian aluetta aina 1800-luvun lopusta ensimmäisen maailmansodan päättymiseen asti. Vuosisadanvaihteen olot olivat levottomat: paikalliset kapinoivat ja siirtomaavalta vastasi äärimmäisellä väkivallalla. Myöhemmin Saksan Itä-Afrikka oli yksi eurooppalaisen suursodan taistelutantereista.
Kurittamisen ohella saksalaiset pyrkivät kitkemään kohtaamaansa vastahankaa rakentamalla terveysasemia ja kouluja paikallisille. He myös värväsivät paikallisia nuoria miehiä riveihinsä sotilaiksi, joita kutsuttiin askareiksi. Koulutuksen ehtona oli saksalaisen kielen, kulttuurin ja kristinuskon omaksuminen.
Romaanissaan Loppuelämät Abdulrazak Gurnah kuvaa yhden askarin elämää saksalaisessa Schutzgruppessa. Hamza ilmoittautuu nuorena poikana vapaaehtoiseksi armeijaan, oppii saksan kielen ja päätyy saksalaisen upseerin palvelijaksi. Hän osallistuu maailmansodan taistoihin, todistaa järjetöntä tappamista ja näkee, kuinka saksalaisvalloittajat vaihtuvat viimein britteihin. Kaiken aikaa hän miettii, kuka hän oikein on ja kenen joukkoihin kuuluu.
Lopulta Hamza palaa entiseen kotikaupunkiinsa, löytää suunnan elämälleen ja toteaa: ”[…] vaikka maailma on sekasortoa ja joutavuuksia täynnä, se ei koskaan pysähdy.”
Dokumentin tavoin kerrotussa romaanissa Hamzan tarina linkittyy muihin tansanialaisen rannikkokaupungin asukkaisiin ja heidän elämänvaiheisiinsa. Kaikki he yrittävät selviytyä vaikeista ajoista, kuka mitenkin.
Gurnah on syntynyt Tansanian Sansibarissa mutta elänyt aikuisikänsä Britanniassa. Hänelle myönnettiin viime vuonna Nobelin kirjallisuuspalkinto.
Lue lisää: Ei vain Euroopan sota
Lue lisää: Avain Kenian todellisuuteen
