Hyviä uutisia matkailijoille: Airbnb kukoistaa Afrikassa. Quartz Africa esittää hienoja tilastoja, joissa Nigeria, Ghana ja Mosambik ovat kasvutilastojen kärkikympissä, Ruanda, Kenia ja Etelä-Afrikka hengittelevät niskaan.
Meille Afrikan-matkaajille kotimajoitusta ja huoneistoja välittävä Airbnb on helpotus. Monessa mestassa vaihtoehdot ovat perinteisesti olleet joko todella kalliita tai melko kälyisiä. Jos voin jatkossa välttää maantienvarsien epämääräiset majapaikat ötököineen, olen onnellinen. On edullisiakin majataloja ollut, mutta niiden rinnalla kerrostalohuoneisto tavallisten ihmisten naapurissa on houkutteleva vaihtoehto.
Mutta Quartz nostaa esiin tärkeän pointin: Airbnb palvelee massoittain afrikkalaisia matkailijoita, niin maiden sisäisiä kuin ulkomaisia turisteja, ei vain meitä eurooppalaisia elitistejä.
Afrikkalaisia turisteja nimittäin alkaa olla. Nuoret ja vähän vanhemmatkin vaurastuvat afrikkalaiset haluavat nähdä mantereen muita maita. Panafrikkalaisuuden eetos on tärkeä monelle. Afrikkalaiset ovat myös vapaita niistä tuulesta temmatuista peloista, joita moni eurooppalainen maailmanmatkaaja kokee ajatellessaan ”mustaa manteretta”.
Mutta helpoksi Afrikan sisäistä matkailua ei ole tehty afrikkalaisille.
* * *
Kenialainen Ciku Kimeria kirjoitti samaiseen Quartz Africa -julkaisuun omista kokemuksistaan matkailijana. Viisumit ovat vaikein rasti. Rajoilla ei meinata millään uskoa, että matkaaja olisi liikkeellä turistina. Ajatellaan, että kaikki ovat joko tekemässä bisnestä, siirtolaisena tai vierailemassa sukulaisten luona.
Reppureissarilta vaaditaan vahvistettuja hotellivarauksia koko maassaolon ajaksi. Jos liikkuu Kimerian tapaan bussilla, sellainen on mahdotonta. Ei maitse liikkuva voi mitenkään tietää, mitkä päivät seuraavassa tai sitä seuraavassa kaupungissa ollaan.
Sehän on reppureissaamisen pointtikin: bussi lipuu mestoille yön pikkutunteina ja silmät sikkurassa lähdetään etsimään yöpaikkaa. Seuraavat päivät harhaillaan kaupungilla ja tutustutaan nurkkiin. Syödään, juodaan ja haahuillaan Madventures-tyyliin. Kun alkaa riittää, hypätään taas maantielle.
* * *
Afrikan kehityspankin arvion mukaan pohjoisamerikkalaisen on helpompi matkustaa Afrikassa kuin afrikkalaisen. Jos muistelen omia reissujani, niin Somaliassa ja Keniassa jonot olivat pitkät, mutta muodollisuudet sinänsä ok, kun paperit olivat kunnossa.
Etelä-Afrikkaan olen aina päässyt heittämällä sisään. Sambiaan olen kerran lahjonut tieni, Mosambikiin kerran kävellyt vahingossa raja-aseman ohitse. Nuo rikkeet ovat jo vanhentuneet.
Mutta voin kuvitella että afrikkalaisilla jonottajilla on sielläkin vaikeampaa. Kimerian mukaan afrikkalaiseen matkaajaan suhtaudutaan epäillen rajoilla Afrikan ulkopuolella. Hänen hämmmästyksekseen samaa kohtaa Afrikan rajoilla. Kuumotetaan, epäillään ja piruillaan. Laitetaan odottamaan ja käännytetään. Rahastetaan.
Afrikan unionilla on suuret puheet mantereen kokoisesta liittovaltiosta, yhteisestä rahasta ja avoimista rajoista. Taival tulee olemaan pitkä. Toistaiseksi maiden rajoilla tuntuu vallitsevan erittäin kankea byrokratia ja epäluulo.