Ajatushautomo: Kehitysyhteistyö keskittyy tiettyihin maihin, osa jää väliinputoajiksi

Kehitysyhteistyön antajamailla on tapana keskittyä samoihin maihin, toteaa ajatushautomo Center for Global Development eli CGD.

Valtiot päättävät avun kohteista monin perustein: jotkut haluavat keskittyä auttamaan kaikista köyhimpiä maita, toiset hauraita valtioita. Monilla valtioilla on pitkäaikaisia kumppanivaltioita, joiden kanssa on rakennettu suhteita vuosikymmeniä. Osa valitsee kumppaninsa kaupallisten tai muiden intressien tähden, ja usein entiset siirtomaavallat tekevät kehitysyhteistyötä entisten alusmaidensa kanssa.

Globaali apukoneisto ei siis katso yhdessä, missä apua tarvittaisiin, vaan jokainen tekee päätökset lopulta omalla kolkallaan. CGD huomauttaa myös, että usein väkiluvultaan suuret valtiot saavat vähemmän apua henkeä kohden kuin pienet: pienet saarivaltiot voivat saada satoja tai tuhansia apudollareita asukasta kohden, kun väkirikas Nigeria saa vain 17.

Lahjamuotoista apua maailmalla liikkuu 153 miljardin dollarin arvosta, ja jos sen jakaisi äärimmäisessä köyhyydessä eläville ihmisille, sitä riittäisi 223 dollaria henkeä kohden.

* * *

Ketkä sitten jäävät ilman?

CGD on laskenut kolmella eri mallilla, mihin apua olisi syytä antaa ja missä on aukkoja nykytilaan nähden. Aukkopaikat vaihtelevat vähän riippuen siitä, lasketaanko avun tarve väkiluvun ja kansantulon mukaan vai sen mukaan, missä maissa asuu eniten ihmisiä äärimmäisessä köyhyydessä tällä hetkellä – tai ennusteiden mukaan tulevaisuudessa.

Jos haluttaisiin tukea tällä hetkellä äärimmäisessä köyhyydessä eläviä ihmisiä, niin enemmän dollareita pitäisi suunnata Intiaan, Kongoon ja Nigeriaan. Jos katostaan ennusteiden perusteella, missä köyhät ihmiset elävät lähitulevaisuudessa, niin Intia putoaa listalta pois, ja liian vähän apua maat saavat ovat kaikki Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Nigerian ja Kongon lisäksi esimerkiksi Madagaskar, Etelä-Sudan ja Venezuela tarvitsisivat lisää huomiota. Tämä kartta onkin blogin pääkuvana.

Suomen kahdenvälisistä kumppanimaista Somalia, Tansania, Mosambik ja Sambia saavat näissä laskureissa turhan vähän apua, kun taas Myanmarissa, Nepalissa, Afganistanissa, Etiopiassa ja Keniassa riittää muitakin toimijoita.

Mutta kuten sanottua, avun kohdentamiseen on monia syitä, ja nämä mallitkin ovat laskennallisia harjoituksia. Ei olisi järkevää lopettaa yhteistyötä kepeästi mallien mukaan, mutta kokonaisuudessaan sitä toivoisi, että maailma osaisi tehdä vähän koherentimpaa yhteistyötä ja jakaa vastuita. Monessakin asiassa, myös tässä.

Kuva: CGD

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.