Guatemala sanoo ei hitaalle vallankaappaukselle

Suuret mielenosoitukset melkein pysäyttivät Guatemalan, sillä kansa haluaa, että vaalien tulosta kunnioitetaan. Vaalivoittaja Bernardo Arévalo lupaa demokraattisempaa maata ja korruption kitkemistä.

”Guatemala ei ole köyhä maa, mutta meiltä on viety rikkaudet!”

”Eroa Consuelo Porras, eroa Rafael Curruchiche!”

”Korruptio alas!”

Guatemalan oikeusministeriön edustalla torvet soivat, ja mikrofoniin pauhatut protestipuheet ovat kipakoita. Osan olemuksesta näkee, että väsymys painaa: alkuperäiskansat olivat osoittaneet mieltään jo kolme viikkoa, kun kävin katsomassa, miten paljon puhutuissa suurmielenosoituksissa menee.

Koko maa oli jonkin aikaa lamaannuksissa, sillä mielenosoittajat sulkivat valtatiet. Guatemalan-työmatkani mielekkyys alkoi jo epäilyttää, mutta tiesulut avautuivat juuri sopivasti – niin minun kannaltani kuin monen mielestä maan talouden kannalta.

Mielensoittajat haluaisivat, että maan yleinen syyttäjä Porras ja korruptionvastaisen työn johtaja Curruchiche eroaisivat, sillä he ovat olleet pääjehut junailemassa kesän presidentinvaalin mitätöintiä.

Vähän niin kuin Yhdysvalloissa

Guatemalassa on käynnissä hidas vallankaappaus. Näin sanoi presidentinvaalit voittanut Bernardo Arévalo parinsadan toimittajan edessä Antiguan kaupungissa 27. lokakuuta. Olin saapunut seuraamaan Keski-Amerikan journalismifoorumia, ja tunnelma sähköistyi, kun tulevan presidentin haastattelusta alettiin kuiskia.

Arévalo saapui aplodien saattelemana, ja vastaili rennosti ja hymyssä suin toimittajien kysymyksiin liki kaksi tuntia.

”Vallankaappausyritys jatkuu niin kauan kuin oikeusministeriö jatkaa kampanjaansa vaalikomissiota vastaan. He yrittävät tavalla tai toisella tehdä vaalikomission hyväksymät vaalit kyseenalaisiksi”, Arévalo sanoi.

Hän lisäsi, että korkeimman oikeuden tuomari Molima Barreton mukaan lain näkökulmasta ei ole mitään tapaa, jolla Arévalo ei nousisi presidentiksi 14. tammikuuta.

”Mutta nyt eletään tilanteessa, jossa lakia ei kunnioiteta. Siksi joudumme käymään oikeustaistelua. Sillä ei puolusteta vain oikeuttamme nousta valtaan kansan tahtomalla tavalla, vaan sillä puolustetaan koko demokraattista järjestelmää ja vaalijärjestelmää. Tässä meitä tukee valtaosa guatemalalaisista.”

Bernardo Arevalo istuu mikrofoni kädessään.
Bernardo Arévalo nousee tammikuussa Guatemalan presidentiksi. Hänen isänsä toimi maan presidenttinä 1945–1951. KUVA: Esa Salminen.

Maassa on käynnissä näytelmä, joka muistuttaa edellistä vallanvaihtoa Yhdysvalloissa.

Oikeisto hävisi vaalit ja häiritsee vallanvaihdosta sinnikkäästi. Voittaneen puolueen papereista etsitään epäselvyyksiä, istuva presidentti harkitsi antavansa valtaoikeutensa parlamentin puheenjohtajalle, jotta tämä voisi perua vaalituloksen ja määrätä uudet vaalit ja niin edelleen.

”He eivät tule onnistumaan”, Arévalo sanoi.

Guatemalassa on määritelty poikkeuksellisen pitkä aika vaaleista virkaanastumiseen: kuusi kuukautta. Sen on ehkä tarkoitus tehdä vallanvaihdoksesta hallittua, mutta käytännössä pitkä aika tekee myös kaikenlaisen kiusanteon mahdolliseksi.

Autoritaarisuus on palannut Keski-Amerikkaan

Valtaapitävät oikeistopuolueet ja maan yritysjohto eivät haluaisi Arévaloa valtaan, sillä hän kampanjoi korruption vastaisuudella. Korruptio vaivaa koko Keski-Amerikkaa (ehkä Costa Ricaa lukuun ottamatta), ja luisu kohti autoritaarisuutta on ollut viime vuosina nopeaa. Korruptio hyödyttää valtaapitäviä, rikkaimpia yrittäjiä ja järjestäytynyttä rikollisuutta – Keski-Amerikan vallan epäpyhää kolminaisuutta.

Keski-Amerikassa on yritetty vähentää vallan väärinkäyttöä sillä, että useimmissa maissa presidentin kaudet on rajattu yhteen nelivuotiseen. El Salvadorin presidentti Naiyb Bukele ilmoitti lokakuussa, että tästä huolimatta hän aikoo pyrkiä toiselle kaudelle. Se sai monet journalismifoorumissa sanomaan, että perustuslain yli kävelemällä Bukele käytännössä julistautui diktaattoriksi.

Daniel Ortegan johtama Nicaragua on jo täysi diktatuuri.

Guatemalakin on kulkenut autoritaarisempaan suuntaan. Oikeuslaitos on korruptoitunut ja monet itsenäiset tuomarit ovat paenneet maasta. Journalisteilla ja ihmisoikeuksien puolustajilla on usein sama kohtalo. Huumekauppaa pyörittävä järjestäytynyt rikollisuus on kutoutunut tiukasti maan poliittiseen kulttuuriin ja poliisivoimiin.

Kansa halusi muutosta

Guatemalalaiset halusivat viime kesäkuun vaaleissa kääntää maan suunnan. Gallupeissa näytti siltä, että entinen diplomaatti, tohtoriksikin väitellyt sosiologi Bernardo Arévalo saisi vain alle parin prosentin kannatuksen.

”Voitan uurnilla, en kyselyissä”, Arévalo sanoi tuolloin, niin kuin kyselyissä huonosti menestyneillä on tapana. Tällä kertaa niin myös kävi, ja hän voitti vaalit melkein 61 prosentin tuloksella. Vastaehdokkaana oli ex-presidentin Álvaro Colomin ex-puoliso Sandra Torres, joka kampanjoi erityisesti abortin ja tasa-arvoisen avioliittolain vastustamisella.

Arévalon valtaannousua vastaan alettiin vehkeillä jo kesken vaalien, ja vaalivoiton jälkeen yritykset kiihtyivät. Silloin alkoivat mielenosoitukset. Ne ovat saaneet kansainvälistä huomiota ja ehkä hillitsevät pyrkimyksiä kumota vaalitulos. Arévalo mitä luultavimmin onnistuu nousemaan valtaan tammikuussa.

Marraskuun alussa Arévalon puolueen status puoluerekisterissä hyllytettiin ”epäselvyyksien” tähden, mikä sai taas tuhannet lähtemään kaduille.

Arévalon pitää saada muut puolueet mukaan

Tulevan presidentin ongelma on, että hänen puolueensa on nuori ja pieni. Se syntyi intellektuellien keskustelukerhosta vuonna 2017, kun mielenosoitukset johtivat hyvin korruptoituneen presidentin Otto Pérez Molinan eroon.

Puolueella on vain 26 paikkaa maan 160-paikkaisessa parlamentissa. Tukea lainsäädännön uudistuksiin ja vaikkapa budjetin hyväksymiseen on saatava muilta puolueilta. Tämän Arévalo itsekin myönsi toimittajille.

Politiikassa Arévalo sanoi kunnioittavansa lehdistönvapautta ja vastustavansa usein korruptoituneita virkanimityksiä. Hän lupasi panostaa köyhyyden vähentämiseen ja terveydenhuollon ja koulutuksen kehittämiseen.

Uskon, että hän aikookin käydä korruption kimppuun ja köyhyyden vähentämiseen kaikin voimin, mutta nähtäväksi jää, mihin nuo voimat riittävät. Hän itsekin myönsi, että resurssit eivät riitä kaikkeen.

Neljä vuotta voi olla lyhyt aika, etenkin kun poliittinen pohja ei ole kovin vakaa. Iso kysymys on, miten järjestäytynyt rikollisuus suhtautuu uudistusmieliseen sosiaalidemokraattiin, ja kuinka suorana hänen selkänsä pysyy, kun mafia kolkuttaa ovelle.

Kuvat: Esa Salminen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *