Jutta Urpilainen: Kehitysyhteistyöstä leikkaaminen antaisi Venäjälle propaganda-aseen

EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari Jutta Urpilainen kuulee globaalin etelän johtajilta paljon huolta siitä, onko Ukrainan saama tuki pois Afrikan mailta tai muilta kehittyviltä mailta. Tai esimerkiksi kehitysyhteistyöstä.

Summat ovatkin suuria.

”Olemme antaneet Ukrainalle 19 miljardia makrotaloudellista tukea ja humanitaarista apua. Sen päälle tulee vielä asevarustelu”, Urpilainen sanoi eduskunnan globaaliryhmän ”Suomi, EU ja Afrikka muuttuvassa maailmantilanteessa” -tilaisuudessa Helsingissä 30. syyskuuta.

Tällä hetkellä huoli on Urpilaisen mukaan aiheeton. Hän tapasi kehittyvien maiden johtajia viimeksi YK:n yleiskokouksessa. Silloin hän saattoi ilokseen kertoa, ettei Euroopan unioni ole vähentänyt rahoitusta globaalin etelän kumppaneille.

”EU on pitänyt kaikista sitoumuksista kiinni, joita olemme antaneet ennen näiden kriisisen alkamista”, Urpilainen sanoi.

Tilanne Ukrainassa ei kuitenkaan ole ihan heti ratkeamassa, eikä jälleenrakennusvaiheeseen ole vielä edes päästy.

Yksille on eri säännöt kuin toisille

Puheessaan Urpilainen korosti, että jatkossakaan Ukrainan tukeminen ei saisi johtaa kehitysyhteistyöstä leikkaamiseen.

”Minusta se olisi suuri geopoliittinen virhe.”

Toinen viesti, jota Urpilainen sanoo kuulevansa globaalin etelän johtajilta, on se että ”Eurooppa toimii kaksilla standardeilla”. Käytännössä ilmaisu tarkoittaa kaksinaismoralismia: yksille on eri säännöt kuin toisille. Tämä on Urpilaisen mukaan suuri syy sille, miksi monet Afrikan maat eivät ole halunneet avoimesti ottaa puolia sodassa.

Eurooppaan on esimerkiksi pyrkinyt suuria pakolaismääriä ennenkin, vaikkapa nyt Syyriasta.  Mutta silloin Euroopan viesti on ollut, että meillä ei ole tilaa. Euroopalla ei myöskään ole ollut samanlaista mielenkiintoa vaikkapa Etiopian Tigrayssa tapahtuvaa konfliktia kohtaan, Urpilainen muistutti.

Jos tästä tunnelmasta piittaamatta Eurooppa antaisi viestin, että kumppanimaiden tulisi ottaa selvemmin kantaa Ukrainan sotaan tai sitten niiltä leikataan kehitysyhteistyörahoitusta, olisivat seuraukset Euroopan kannalta vaikeat.

”Jos me asetamme kumppanimaamme selkä seinää vasten, niin henkilökohtainen suuri huoleni on, että me ajamme näitä kolmansia maita entistä enemmän Venäjän, Kiinan ja muiden toimijoiden syliin”, Urpilainen sanoi.

Euroopan maiden täytyisi Urpilaisen mukaan käydä keskustelua siitä, miksi Ukrainan puolustaminen merkitsee Euroopalle enemmän kuin yhden suvereenin valtion puolustamista.

”Se on meille YK:n peruskirjan, kansainvälisen järjestelmän ja kansainvälisten arvojen puolustamista.”

Venäjä käyttäisi leikkaukset propagandaan

Komissaari Urpilainen ei sanonut suoraan, että jos Suomen ensi vuoden eduskuntavaalien jälkeen nimitettävä hallitus päättäisi leikata kehitysyhteistyötä, se nähtäisiin Afrikassa rangaistuksena siitä, että maat eivät valinneet puoliaan.

Näin saattaisi kuitenkin käydä, sillä ihmiset näkevät helposti peräkkäisten asioiden välillä syy-yhteyden. Tällä kertaa tuota viestiä myös ruokittaisiin.

”Jos leikkaamme rahoitusta, me tiedämme että meillä on naapurissa Venäjä, joka hyvin nopeasti kääntää tämän toiminnan propagandaksi”, Urpilainen sanoi.

Urpilainen vetosi, että vaikka ajat ovat vaikeat ja budjettiraamit tiukat, Suomessakin katsottaisiin isoa geopoliittista kuvaa ja pyrittäisiin ylläpitämään monenkeskistä järjestelmää.

”Meillä on toisaalta moraalinen velvollisuus, mutta myös oma geopoliittinen intressi tukea kolmansia maita ja pitää näitä suhteita yllä.”

Haavistolle haikailtiin kylmän sodan autuutta

Tapasin alkukesästä YK:n kehitysohjelman UNDP:n Afrikan aluetoimiston johtajan Ahunna Eziakonwan, jonka mukaan monet Afrikan maat pysyttelevät sodan suhteen mieluummin puolueettomina. Niillä on nimittäin paljon omiakin ongelmia, eikä Afrikassa haluta pönkittää kaksinapaisuutta.

Toisaalta Afrikan maat ovat myös taidokkaita luovimaan eri kumppanien ristiaallokossa.

Eduskunnan Globaaliryhmän tilaisuudessa niin ikään puhunut ulkoministeri Pekka Haavisto totesi, että nyt on mahdollisesti käynnissä uusi kilpajuoksu, jossa eri maiden sydämiä ja tunteita yritetään voittaa eri osapuolten taakse.

Haavisto muisteli käyneensä aiemmin  Sudanissa keskustelun, jossa maan tuolloinen ulkoministeri oli todennut: ”Voi kun se kylmä sota oli hyvää aikaa.”

Ministeri oli selittänyt kylmän sodan ”lämmittävyyttä” sillä, että tuolloin sudanilaiset saattoivat mennä Washingtoniin neuvottelemaan, ja jos tarjous ei ollut kyllin hyvä, mentiin Moskovaan. Sieltä saatiin parempi tarjous – ja sitten Washingtonkin heräsi.

Maat pystyivät siis kilpailuttamaan kumppaneitaan.

Tulkitsen itse niin, että nyt on käynnissä vähän samankaltainen tilanne. Globaalista jalansijasta ja vaikutusvallasta käydään kovaa kamppailua muuallakin kuin Ukrainassa. Vladimir Putin haikailee uutta maailmanjärjestystä, ja niin tekee Kiinakin.

Tässä ”uudessa maailmanjärjestyksessä” perinteisten teollisuusmaiden valta murenee ja niiden tilalle nousee uusia mahtimaita. Silloin Euroopan perinteisesti vaalimat arvot vaikkapa demokratiasta, oikeusvaltioista ja ihmisoikeuksista ovat vaarassa menettää merkitystään.

Tämä lienee se suuri geopoliittinen kuva, johon Urpilainen viittasi. Se olisi hyvä pitää mielessä, vaikka päivänpolitiikassa helposti katsotaankin vain lähelle: lähimaita ja lähivuosien budjetteja.

Kuvasta: EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari Jutta Urpilainen puhui eduskunnan Globaaliryhmän järjestämässä tilaisuudessa syyskuun lopulla. KUVA Esa Salminen