Kirjavinkki: Trevor Noah repii rotusorrosta komiikkaa

Tässäpä erinomainen kirja: eteläafrikkalaisen koomikon Trevor Noahin koskettava ja hykerryttävä omaelämäkerta Born a Crime (Laiton lapsi, Atena kustannus 2020).

Vuonna 1984 syntyneen elämäkerta voi kuulostaa erikoiselta. Kuinka paljon voi olla kerrottavaa elämästä vähän yli kolmikymppisenä? Jos on kasvanut apartheidin alla ja lopulta tullut yhdeksi Yhdysvaltojen suosituimmista koomikoista, paljonkin.

Noah syntyi Johannesburgissa, kultaisessa kaupungissa, rikoksen tuloksena. Hänen musta äitinsä ja valkoinen isänsä eivät olisi lain mukaan saaneet harrastaa seksiä, vankeuden uhalla. Tästä nousee kirjan kantava teema: rotusorto ja rasismi. Kirjassa päästään eläytymään nuoren Trevorin elämään, jossa mummolassa saa leikkiä vain aidatulla sisäpihalla, ja kadulla äitiä ei saa sanoa äidiksi. Etelä-Afrikassa oli tiukat kategoriat ”mustille”, ”valkoisille” ja ”värillisille”, ja rajoja ei sopinut ylittää.

Noahin perhe palkkaa värillisen naisen esittämään Trevorin äitiä, ja oikea äiti näyttelee kadulla lastenhoitajaa. Trevorin sveitsiläinen isä perustaa kaupungin ensimmäisen ravintolan, jossa tarjoiltaisiin kaikenvärisille ihmisille, mutta rasistiset byrokraatit väsyttävät hänet lopettamaan. Koulussa ja pihoilla Trevoria kiusataan, koska hän ei oikein kuulu mihinkään porukkaan.

Myöhemmin Trevor Noah joutuu itse pohtimaan, jääkö hän ”mustan veron” vangiksi, eli miten voi päästä irti köyhyyden kierteestä. ”Musta vero” tarkoittaa sitä, että kun joku sukulainen saa vähän rahaa, sille on loputtomasti käyttöä lähipiirissä. Joku sukulainen vaikkapa sairastuu, ja lupaavalta näyttävä köyhyydestä irtautuminen jää haaveeksi.

* * *

Laiton lapsi ilmestyi suomeksi 2020.

Teemat ovat siis vakavat, mutta koska Trevor Noah on yksi tämän hetken parhaita koomikoita, kirja on hauska, etenee jouhevasti ja sen rytmi on taidokas. Välillä nauretaan rasavillin pojan toilailuille, sitten taas vakavoidutaan ennakkoluulojen tai kotiväkivallan äärelle.

Sitten taas naureskellaan Trevorin äidin seksikasvatukselle ja nuoren pojan yrityksille deittailla. Monet rasisminkuvauksetkin ovat huvittavia – Noah pääsee esimerkiksi näpistyksestä pälkähästä, vaikka turvakameran kuvassa näkyvät selvästi hänen kasvonsa. Koska vieressä oli musta kaveri, kamera näytti hänen ihonsa tavallista vaaleammalta, ja kategorioihinsa jumiutuneet viranomaiset eivät tunnista ”valkoista” poikaa.

Trevor Noah on asunut jo vuosia Yhdysvalloissa, jossa hän juontaa suosittua The Daily Show -ohjelmaa. Kirjan pääkohderyhmäkin taitaa olla sillä puolen rapakkoa. Onneksi, sillä Noah selittää asiat niin, että suomalainenkin ymmärtää. Ei tarvitse tuntea Etelä-Afrikan sisäpolitiikkaa ja heimoja, ja silti pysyy mukana. Ja kuitenkin pääsee sukeltamaan vieraaseen kulttuuriin.

* * *

Kirja valaisee myös sitä, miten lapsesta kasvaa koomikko. Jo lapsena Trevor opetteli hurjan määrän paikallisia kieliä, ja yläkoulussa hänestä tuli kameleontti, joka ei oikein kuulunut mihinkään porukkaan, mutta kuului samalla kaikkiin porukoihin, jotka hän sai nauramaan.

Kielillä ja aksenteilla lempeästi pelleileminen ja tunnettujen ihmisten imitointi ovat tärkeä osa Trevor Noahin komediaa. Vaikka Atena-kustannus teki hienon työn ja suomensi alun perin vuonna 2016 julkaistun teoksen tänä kesänä, kuuntelin itse teoksen englanniksi, koska Noah lukee sen itse. Se on ilo korville.

Melkein yhdeksän tunnin kuluessa tuntuu kuin tutustuisi Noahiin. Toivoo, että treffit menisivät hyvin. Suuttuu, kun isäpuoli ampuu äitiä päähän. Ja lopulta ymmärtää Etelä-Afrikkaa ja rasismin typeryyttä vähän syvemmin.

Kuva: Hayden Schiff / Wikimedia Commons

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.