Moniulotteisen köyhyyden indeksi täyttää tänä vuonna 10. Kyseessä on kunnianhimoinen mittari, jolla yritetään ymmärtää köyhyyttä ja kehitystä tavallista monisyisemmin. Useimmin käytetään pelkkää tulotasoon liittyvää mittaria tai vähän monipuolisempaa inhimillisen kehityksen mittaria. Ne ovat tärkeitä, koska ne muun muassa ohjaavat apupäätöksiä.
Moniulotteisen köyhyyden mittaria voidaan verrata intersektionaaliseen feminismiin. Kun siinä ymmärretään, että jotakuta voidaan syrjiä monen eri syyn perusteella, moniulotteisessa köyhyysmittarissa ymmärretään, että köyhyys voi koetella ihmisiä monella eri tapaa, ja usein limittäin.
Tuoreimmassa raportissaan mittaria kehittävät kehitysjärjestö Oxfam, Oxfordin yliopiston kehitystutkimuslaitos OPHI ja YK:n kehitysohjelma UNDP kertovat köyhyyden nykytilan: 1,3 miljardia ihmistä elää moniulotteisessa köyhyydessä. 91 prosentilla heistä ei ole puhdasta energiaa, eli heidän keittiönsä on savuisia. Neljä viidestä elää hökkeleissä, kolme viidestä elää talouksissa, joissa ainakin joku on aliravittu. Yli puolella ei ole sähköjä, ja yli kolmasosalla perheistä osa lapsista ei pääse kouluun. Raportin päätekijä Sabina Alkire selittää sen pääkohdat hyvin Oxfamin blogissa, jos ei ehdi koko raporttia lukea.
Edistystä on kuitenkin tapahtunut. Kun indeksi esiteltiin 10 vuotta sitten, moniulotteisessa köyhyydessä eli 1,75 miljardia ihmistä.
Moniulotteinen köyhyys koskettaa 22 prosenttia kaikkien kehitysmaiden väestöstä, ja on epäreilu lapsia kohtaan: joka kolmas lapsi näissä maissa on moniulotteisesti köyhä, kun aikuisista vain joka kuudes (tätä luultavasti selittää köyhien perheiden korkea lapsiluku). 84 prosenttia moniulotteisesti köyhistä asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa, kaksi kolmasosaa keskituloisissa maissa.
* * *
Kiinan talouskasvun tähden näkee usein otsikoita, että äärimmäinen köyhyys on maailmassa vähentynyt. YK:n entinen erityisraportoija Philip Alston huomautti heinäkuussa, että YK:n käyttämä dollareihin perustuva raja on harhaanjohtava ja surkean alhainen. Jos rajaa nostettaisiin 1,90 dollarista vaikka 5,5 dollarin päiväbudjettiin, köyhyydelle ei ole tapahtunut oikeastaan mitään sitten 1990-luvun.
”Köyhyyden vähentyminen johtuu pääasiassa tulojen noususta yhdessä maassa, Kiinassa. Se peittää naisten ja usein virallisten tutkimusten ulkopuolelle jäävien, kuten siirtotyöläisten ja pakolaisten, köyhyyden”, Alston sanoo Helsingin Sanomien jutussa.
Tämä voi olla totta dollarien valossa. Mutta vähän paremmilla mittareilla voi silti nähdä, että köyhyys on kuitenkin vähentynyt.
* * *
Moniulotteisen köyhyyden raportissa tarkastelluista 75 valtiosta jopa 65:ssä on tapahtunut tilastollisesti merkittävää köyhyyden vähenemistä.
Edistys on hitainta kaikkein köyhimmissä ja kaikkein vähiten köyhissä maissa. Kun ongelmat ovat suuria, on korjaaminenkin vaikeaa: aliravitsemus, koulua käymättömät lapset ja huonot talot ovat pirullinen yhdistelmä. Mutta kun nämä perusjutut saa kuntoon, ovat seuraavat vaurastumisen askeleet helpompia.
Mutta tämäkään ei ole vääjäämätöntä: hyvin köyhät maat Sierra Leone, Mauritania ja Liberia ovat olleet nopeimpien nousijoiden joukossa. Pohjois-Makedonia oli suurin köyhyyden vähentäjä, ja Intiakin puolitti moniulotteisen köyhyyden.
Tutkijat ovat verranneet moniulotteisen köyhyyden vähentymistä rahalliseen köyhyyteen, ja vahvaa korrelaatiota ei ole. Joissain maissa rahamäärässä mitattu köyhyys vähenee samalla kuin moniulotteinenkin, mutta osassa taas mennään päinvastaiseen suuntaan. Analyysin mukaan aktiivinen sosiaalipolitiikka selittää moniulotteisen köyhyyden vähenemistä vaurastumista paremmin.
* * *
Moniulotteisen köyhyyden analyysi on tärkeää, koska se auttaa ymmärtämään maiden tilannetta ja ongelmia, ja ehkä tekemään niille jotain. Maakohtainen data ja analyysit ovat julkisia, eli niitä voi hyvin käyttää, kun suunnittelee kehitysyhteistyöhankkeita tai kehityspolitiikkaa.
Toki pitää muistaa – niin kuin raportissakin todetaan –, että usein data köyhistä maista on huonolaatuista, puutteellista ja välillä aika vanhaa. Usein näillä mailla on tärkeämpääkin tekemistä kuin tehdä säännöllisesti pikkutarkkoja ovensuukyselyjä.
Ja kun tekstin alussa tuli vähän piruiltua erityisraportoija Philip Alstonille, lienee syytä antaa hänellekin hatunnosto. Kun lukee Alstonin koko raporttia eikä vain siitä tehtyjä uutisia, huomaa ettei hänkään lopulta penää, että köyhyyttä mitattaisiin aiempaa korkeammalla rahamäärällä.
”Mikään mittari ei korvaa moniulotteisten indikaattorien kojelautaa”, hän kirjoittaa. ”Ne näyttävät meille modernin ajan odotukset siitä, millaista olisi elämä ilman köyhyyttä ja niin, että ihmisoikeudet on turvattu.”
Hänestä äärimmäinen köyhyys tulisi ymmärtää ihmisoikeusrikkomuksena.
”Puhe rajallisista resursseista ovat täysin epäuskottavia, kun ottaa huomioon, kuinka ponnekkaasti monet hallitukset kieltäytyvät ottamasta käyttöön oikeudenmukaista veropolitiikkaa, lopettamaan veronkierron ja pysäyttämään korruption. Köyhyys on poliittinen valinta ja se tulee olemaan keskuudessamme, kunnes sen lopettaminen ymmärretään sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymykseksi.”
Siitäkin Alston ja Sabina Alkiren johtama ryhmä ovat samaa mieltä, että oli mittari mikä hyvänsä, koronaviruksen aiheuttama talouskriisi uhkaa lisätä köyhyyttä kaikkialla.
Kuva: Shutterstock