Latinalaisessa Amerikassa kartellien ote on kova

Meksikossa kartellit ovat yhteensä viidenneksi suurin työllistäjä. Monet nuoret ihailevat gangstereita ja kuuntelevat ”narco-musiikkia”. Tutkijat toivovat, että kartellien kykyä rekrytoida uusia jäseniä hillittäisiin.

Taas yksi murhanyritys paikallista poliitikkoa kohtaan. Niin kuului radiouutisissa, kun ajelimme pari viikkoa sitten Meksikon Monterreyn kaupungissa.

Entinen vaihto-oppilasaikojeni ”äiti” sanoi ihmettelevänsä, että kukaan haluaa politiikkaan Meksikossa. Niin usein julkisissa viroissa – poliitikkona, tuomarina tai poliisina – pääsee hengestään. Useimmiten syy löytyy järjestäytyneestä rikollisuudesta.

Jos ei tee niin kuin kartellit toivovat, pääsee katsomaan pyssyn piippuun.

Viidenneksi suurin työllistäjä Meksikossa

Latinalaisessa Amerikassa ei juuri käydä sotia maiden välillä. Järjestäytynyt väkivalta lattareissa liittyy rikollisuuteen.

Tuoreen tutkimuksen mukaan Latinalaisessa Amerikassa asuu vain kahdeksan prosenttia maailman väestöstä, mutta joka kolmas henkirikos tapahtuu siellä.

Data-analyytikot Rafael Prieto-Curiel, Gian Maria Campedelli ja Alejandro Hope julkaisivat Science-lehdessä yllä linkatun artikkelin, jonka mukaan Meksikossa kartellit ovat yhteenlaskettuina maan viidenneksi suurin työllistäjä: niillä on yhteensä noin 175 000 jäsentä.

Jos vertaa Suomeen, niin sen verran ihmisiä siirtyi kunnilta hyvinvointialueiden palvelukseen sote-sektorilla viime vuonna. Rakennusalalla yhteensä on Suomessa sen verran väkeä. On Meksikossa toki enemmän ihmisiäkin kuin Suomessa: yli 126 miljoonaa.

Tutkimuksen mukaan kartellit tappavat Meksikossa 120 ihmistä joka viikko.

Moni haluaa kartelliin

Kartellit houkuttavat etenkin nuoria. Huumeparoneita ihaillaan vähän samaan tapaan kuin muitakin gangstereita. On rahaa, valtaa ja eräänlaista kunniaakin. Kartellit pitävät järjestystä ja auttavat köyhiä. On symboleita, jotka viehättävät: aseita, kalliita koruja, kelloja, autoja ja vähäpukeisia naisia.

Gangsterit näyttävät keskisormea perinteiselle vallalle. Ja sitä pyssyn piippua.

Meksikossa on syntynyt kokonainen musiikin alalajikin kartelleille: narcocorrido. Se on erikoista perinnemusiikkia, jonka lyriikat ja videot kertovat narco-elämäntavasta. Nuoremmat ovat alkaneet sekoitella corrido-balladeja modernimpiin hiphop- ja reaggaeton-tyyleihin, ja näin on syntynyt ”corridos tumbados” (kaadetut corridot), jonka suurimmat hitit ovat päässeet Billboardin listoillekin.

Muusikot toki puolustautuvat sanomalla, että he vain laulavat näkemästään elämästä niin kuin muutkin muusikot. Eikä se tietenkään musiikin vika ole, että nuoret haluavat kartelleihin, vaikka musiikkivideoilla elämäntapaa ihaillaankin, mutta myönnettäköön että esimerkiksi tämän jutun kuvassa poseeraava Peso Pluma ylistää lauluissaan kuuluisinta huumeparonia El Chapoa.

Gangsterin lyhyt ura

Ennen Meksikon-matkaa olin viikon verran Guatemalassa. Juttelin parturin kanssa, ja hän otti puheeksi kartellit. Ne ovat sielläkin vahvoilla. Sanoin, ettei rikollisuus matkailijan silmiin näy.

”Meille näkyy”, hän sanoi. ”Meidän kylässämme tapettiin äskettäin taas yksi nuori mies.”

Vainaja oli ollut tuttu. Parturin pojan lapsuudenkavereita. Siinä kun parturin oma poika halusi jatkaa opintoja, tämän kaveri halusi mieluummin myydä huumeita. Nyt se tie oli päättynyt.

Prieto-Curielin, Campedellin ja Hopen tutkimuksen mukaan ura kartelleissa onkin epävarma ja usein lyhyt. Kymmenen vuoden jälkeen 17 prosenttia on kuollut ja 20 prosenttia vankilassa.

Voiko kartellien valtaa vähentää?

Kartellit ovat niin voimakkaita, että tuntuu mahdottomalta, että niiden valtaa voitaisiin suitsia. Prieto-Curiel, Campedelli ja Hope tutkivat asiaa, ja heillä on ajatus siihenkin.

Heistä on neljä tapaa, millä kartellit voivat pienentyä: Pidätykset ja vangitseminen, rekrytoinnin hillitseminen, kartellien väliset konfliktit ja saturaatio eli se, että jäsenet vain jättävät kartellin.

Vangitseminen ja jengisodat tuottavat kartelleille tappioita, mutta väkivalta vain lisääntyy, vaikka vangitsemisten määrä kaksinkertaistettaisiin, tutkijat laskivat. Jengiläiset taas eivät juuri poistu kartelleista.

Mutta niiden pitää tutkijoiden mukaan rekrytoida 350–370 uutta jäsentä joka viikko, jotta niiden joukot pysyvät riittävinä. Rekrytoinnin hillitseminen olisikin tutkijoiden mukaan paras tapa vähentää kartellien vaikutusvaltaa. Jos rekrytointi saataisiin puolitettua, viikoittaisten murhein määrä tippuisi 90:een vuoteen 2027 mennessä, ja jos rekrytointi loppuisi kokonaan, murhia olisi enää 50 viikossa, ja suunta jatkaisi laskua siitä.

Tutkijat esittävät, että parasta väkivallan estämistä olisi tarjota koulutus- ja työmahdollisuuksia erityisesti niillä maantieteellisillä alueilla, joilla kartellien suosio on suurta. Tällä tavoin niiden lyhyen tähtäimen houkuttelevuutta voitaisiin laskea.

Kuva: Jahdiel Isaac Lizarraga

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Liity Kehitylehden uutiskirjeen tilaajaksi ja saat uusimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Tilaa uutiskirje