OECD: Väkivaltaiset konfliktit ovat lisääntyneet Länsi- ja Pohjois-Afrikassa

Pitkään näytti siltä, että maailmassa on yhä vähemmän konflikteja ja väkivaltaa. Viime vuosina tilanne on kuitenkin kääntynyt, ja YK puhuukin nykyään ”uudesta konfliktien ja väkivallan ajasta”.

Ennen oli tyypillisempää, että valtiot sotivat toisiaan vastaan. Nykyään konflikteja käydään tavallisesti pienempien aseellisten ryhmittymien ja valtioiden välillä, maiden sisällä tai useiden maiden alueella.

Teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD julkaisi äskettäin havainnollisen digijulkaisun väkivallasta Länsi- ja Pohjois-Afrikassa. Vielä vuosina 2015–2019 alueella oli erilaisia väkivaltaisia ”tapahtumia” eli esimerkiksi aseellisia yhteenottoja tai pommi-iskuja 3 300 vuodessa. Niissä kuoli yhteensä noin 12 600 ihmistä.

Vuosina 2020–2021 tapahtumien määrä on yli kaksinkertaistunut 6 800:aan ja kuolleiden lukumäärä on noussut 18 000 henkeen vuodessa.

Alueellista vaihtelua on: Libya ja Algeria ovat pitkälti rauhoittuneet, ja väkivalta on keskittynyt Nigeriaan sekä Malin, Burkina Fason ja Nigerin raja-alueille, OECD kertoo.

Siviileihin kohdistuva väkivalta Länsi-Afrikassa on kasvanut 500 prosenttia vuodesta 2016 tähän päivään.

Raja-alueet vaarallisimpia

Väkivallan takana ovat OECD:n analyysin mukaan erilaiset kapinallisryhmät, ääriuskonnolliset ryhmät ja muut asemiehet. Kun ryhmiä on enemmän, uhkaan vastaamisesta on tullut valtioille monimutkaisempaa. Yhä useammin väkivallan hillitseminen vaatisi kansainvälistä yhteistyötä naapurimaiden kanssa.

Raja-alueet ovat kaikkein vaarallisimpia. Vuoden 2021 alkupuoliskolla 60 prosenttia uhreista tapettiin sadan kilometrin säteellä valtioiden rajasta.

OECD:n mukaan väkivaltaiset ryhmät käyttävät hyväkseen heikkoja valtioita ja erityisesti niiden raja-alueita. Esimerkiksi islamistit ovat kunnostautuneet Malin, Burkina Fason ja Nigerin rajaseudulla, jossa on jo valmiiksi kitkaa paimentolaisten ja maanviljelijöiden välillä.

Ajatuspaja Africa Center on myös kirjoittanut, että Länsi-Afrikan kouluttamattomien paimentolaisten keskuudessa on varsin hedelmällistä maaperää islamistisille ryhmille. Kun karja kärsii kuivuudesta ja maaoikeuksista on kärhämää naapuriheimojen kanssa, on houkuttelevaa lähteä rikoksen poluille. Taustalla häilyy myös elinkeinoja kurjistava ilmastonmuutos, joka osaltaan ruokkii konflikteja.

Nämä seudut ovat myös hyvin kaukana maiden pääkaupungeista, ja valtion valta on siellä vähäinen. Rajaseudut ovat kaiken muun lisäksi salakuljetuksen, korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden aluetta. Epävakautta lisää siis aseiden, huumeiden ja ihmisten kauppa.

Wagner aktiivisena taustavoimana

Ulkovallat ovat tietenkin eri tavoin sotkeutuneet konflikteihin. Yksi mielenkiintoinen joukko on venäläinen palkka-armeija Wagner.

Se on kiinnostunut mineraalivaroista sekä Venäjän etujen ajamisesta, ja se surmaa paikallisia siviilejä suoraankin. Eteläafrikkalainen Mail & Guardian kutsuu Wagner-joukkoja Putinin viikatemiehiksi. Lehtitietojen mukaan Wagner toimii aktiivisesti ainakin Libyassa, Malissa, Mosambikissa, Keski-Afrikan tasavallassa ja Sudanissa.

Wagnerin johtaja Yevgeny Prigozhin onnitteli Burkina Fasossa syyskuun lopussa vallan kaapannutta Ibrahim Traoréta. Tutkijoiden mukaan Wagner ei luultavasti kuitenkaan auttanut vallankaappauksessa. Se käyttää hyväkseen sekasortoa sekä Länsi-Afrikassa ilmassa olevaa vastustusta entistä emämaata Ranskaa kohtaan.

’Kun vielä valeuutiset täyttävät perinteisen ja sosiaalisen median, Venäjän on helppo kosiskella ystäviä puolelleen imperialismin vastaisella retoriikalla.

Rajat ja raja-alueet kuntoon

OECD tarjoaa muutamia ratkaisuja kasvavaan väkivaltaan. Yksi niistä on raja-alueiden ja rajojen turvallisuuden lisääminen.

Toinen on se, että ylipäätään rajaseutujen elinoloja ja infrastruktuuria parannettaisiin. Silloin ”kaukana kaikesta” asuvat ihmiset eivät tuntisi itseään niin unohdetuiksi. Jos alueiden kaupungit olisivat hyvinvoivia paikkoja, joissa olisi työpaikkoja ja palveluja, ne voisivat toimia taloudellisina ja innovaatiotoiminnan keskuksina.

Nyt alueet usein ovat jonkinlainen villi länsi, jossa säännöt pätevät huonosti ja hämärähommat kannattavat.

Kolmas ratkaisu on siviiliväestön suojeleminen, niin heidän henkensä kuin elinkeinojensakin, OECD sanoo.

Elinkeinojen suojeleminen ja köyhyyden vähentäminen tulevat yhä tärkeämmiksi, kun ilmastonmuutos kurittaa elinkeinoja entisestään.

Euroopassa tiedetään, että raja-alueet voivat olla dynaamisia ja hienojakin paikkoja elää, kunhan ne ovat turvallisia ja ihmiset voivat hyvin. Niin kauan kun on köyhää, katkeraa ja kurjaa, väkivalta houkuttelee.

Kuva: UN Photo/Sylvain Liechti. Kuvasta: El Salvadorin YK-joukkoja Malissa rauhoittamassa konfliktia vuonna 2017.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.