Avunantajilla on ongelma: Luoteis-Syyriaa pitää vallassaan terroristijärjestöksi listattu Tahrir al-Sham. Tonteilla asuu kuitenkin kaksi miljoonaa siviiliä, joita tulisi auttaa paikan päällä, ettei pakolaisvirta laajenisi.

Jihadistiryhmittymillä tapaa olla pyssyjengin lisäksi myös ei-sotilaallinen siipi, joka korjailee teitä ja sähköjä sekä auttaa hätäavun perille viemisessä. Mutta Tahrir al-Shamin ja muiden terroristien kanssa ei oikein voi toimia.

Syyrian tilanne muistuttaa siitä, miksi kaikista hirveimmissä paikoissa pystytään tekemään monilla mittareilla kaikista huonointa kehitysyhteistyötä: Duuni on vaikeaa, rahaa menee hallintoon ja turvallisuuteen paljon. Mestoilla on korruptiota ja sotapäälliköitä, ja rahaa voi hyvin mennä vääriin taskuihin. On vaikeaa saada luotettavia kuitteja, eikä Luoteis-Syyriaan kannettu raha kovin äkkiä hyödytä yksityissektoriakaan. Tai no, turvallisuus- ja logistiikkafirmoja varmaan sentään.

En ole käynyt jihadistien hallitsemassa Luoteis-Syyriassa, mutta uskallan veikata, että se on aikamoinen persläpi, jossa riskit ovat melkoiset.

Juuri siksi juuri siellä pitäisi pystyä tekemään työtä.

Kuva: IHH Humanitarian Relief Foundation / Flickr