Kun koronaviruksen aiheuttama pandemia oli aluillaan, vaikutti siltä, että järjestäytyneellä rikollisuudella olisi vaikeampaa. Kukapa kuljettaisi huumeita tai salakuljettaisi ihmisiä, jos rajoja valvottiin tiukasti?

Tuoreehko raportti kuitenkin osoittaa, että toiveet olivat ennenaikaisia. Syksyllä ensimmäistä kertaa julkaistu The Organized Crime Index kertoo, että järjestäytynyt rikollisuus on jatkanut pandemian aikana kasvamistaan, niin kuin se on tehnyt jo parin vuosikymmenen ajan.

Yli kolme neljännestä maailman väestöstä asuu maissa, joissa on paljon järjestäytynyttä rikollisuutta ja heikko kyky sen vastaiseen taisteluun. Raportissa alleviivataan, että lähes kaikkialla pahimpia syyllisiä ovat valtioiden koneistoihin sisään uineet rikolliset. Siis käytännössä virkamiehet ja poliitikot, jotka tekevät likeistä yhteistyötä rikollisverkostojen kanssa.

Olen aiemminkin kirjoittanut, kuinka esimerkiksi salametsästystä ja siihen liittyvää salakuljetusta tuskin voi tapahtua ilman, että paikallinen hallinto saa siitä siivunsa. Systemaattinen korruptio jyllää joka puolella maailmaa, raportissa todetaan.

Pandemia loi markkinat valerokotteille ja väärennetyille lääkkeille

Rikollisverkostot toimivat raportin mukaan pandemian edessä varsin ketterästi. Kun sulkutilat vetivät bisneksen hiljaiseksi, rikolliset alkoivat nopeasti miettiä, miten huumeita saisi kuljetettua suojavälineiden mukana uusiin maihin ja miten vähittäiskaupan saisi nettiin. Ihmiskauppa löysi uusia reittejä.

Pandemia toi myös uusia mahdollisuuksia: suojavälineitä, väärennettyjä lääkkeitä ja valerokotteita alettiin tehtailla ja myydä, ja verkkorikollisuus kasvoi kun ihmiset siirtyivät etätöihin.

Kaiken kaikkiaan järjestäytynyt rikollisuus pärjää parhaiten heikoissa maissa, joissa on luonnonvaroja tai hyvät kulkuyhteydet köyhien ja rikkaiden maiden välillä. Listan kärjessä ovat Kongon demokraattinen tasavalta, Kolumbia, Myanmar, Meksiko ja Nigeria. Vähiten rikollisia maita ovat pienet valtiot, kuten Tuvalu, Nauru, Sao Tomé & Principe, Liechtenstein ja Samoa. Suomi löytyy sijalta 13., Brunein ja Uruguayn välistä.

Suomi on ykkönen resilienssissä eli rikollisuuden vastustuskyvyssä: täällä on kiitettävä ja avoin hallinto, Suomi tekee erinomaisesti kansainvälistä yhteistyötä rikollisuuden kitkemiseksi, ja lait, poliisi ja oikeuslaitoskin saavat hyvän arvosanan.

Epävakaus ruokkii rikollisten valtaa

Poliittiset kriisit ja muu epävakaus ovat raportin mukaan hyviä asioita rikollisuuden näkökulmasta. Malin vallankaappaus ja Venezuelan pitkittynyt kriisi vain vahvistavat rikollisverkostojen valtaa. Viime vuoden suuri räjähdys Beirutissa voidaan nähdä Libanonin syvälle juurtuneen korruption ja hajoavan valtion symbolina.

Alueellisesti eniten rikollisuutta on raportin mukaan Aasiassa, mutta se on vähän harhaanjohtavaa, kun puhutaan jättimäisestä alueesta, joka kattaa kaiken Turkista Venäjään, Kiinaan ja Indonesiaan. Kun katsotaan tarkemmin, ”Aasiassa” korostuu hauras maiden joukko: Syyria, Libanon, Irak, Iran, Turkki ja Jemen. Niissä liikkuu paljon huumeita, aseita, aseistettuja joukkoja ja ihmiskaupan uhreja.

Seuraavana alueena tulee Afrikka, jossa rikollisuus on kasvanut kun pandemia on vetänyt laillisilta toimilta mattoa jalkojen alta. Afrikan 54 maasta 30:llä todettiin olevan merkittävät ihmiskaupan markkinat. Eritrea on maailman ihmiskaupan häpeäpilkku. Sieltä lähtee paljon pakolaisia, jotka usein etsivät salakuljettajien apua. Salakuljettajilla taas on hyvät välit poliittiseen ja sotilaalliseen eliittiin.

Ihmisten jälkeen Afrikassa kaupataan eniten aseita, uusiutumattomia luonnonvaroja, kuten timantteja, ja eläinkunnan tuotteita.

Vähän yllättäen heroiinin, kokaiinin ja synteettisten huumeiden markkinat eivät vaikuta olevan suuret. Heroiinin läpikulku Lähi-idästä kohti Eurooppaa on kyllä merkittävää bisnestä monissa yksittäisissä maissa.

Eniten järjestäytynyttä rikollisuutta Afrikan mantereella on Itä-Afrikassa, jossa Keniassa ja Tansaniassa on suuret markkinat. Sudanissa, Etelä-Sudanissa ja Somaliassa on puolestaan erityisen paljon aseita.

Toivo lepää nuorissa

Syksyllä julkaistun raportin takana on Sveitsissä päämajaa pitävä The Global Initiative against Transnational Organized Crime. Se haluaa tarjota dataa järjestäytyneestä rikollisuudesta, jotta siihen olisi helpompi puuttua.

Mutta vaikea hyvälläkään tiedolla on korjata sitä, että poliittiset eliitit veljeilevät rikollisverkostojen kanssa.

Kysyin tästä jokin aika sitten asiantuntijatapaamisessa, jossa käsiteltiin Pohjois-Mosambikin aseellista kriisiä. Asiantuntijat olivat sanoneet, että yksi kriisin taustalla vaikuttava syy on valtapuolueen mahtisukujen likeiset suhteet niin laillisiin kuin laittomiin bisneksiin ja se, että köyhä kansa jätetään nuolemaan näppejään. Mietin, miten tämä muutetaan – olen itsekin ollut sillä alueella, ja on vaikeaa nähdä, miksi mahtisuvut yhtäkkiä luopuisivat mahdistaan ja mammonastaan.

Ei se helppoa olekaan, asiantuntijat sanoivat. Toivoa he löysivät nuorisosta. Jopa valtapuolueen sisällä on kuulemma nuoria, jotka haluavat kehitystä ja parempaa hallintoa.

Sukupolven vaihdos voi siis tuoda vaikeuksia rikollisuudelle. Jos nuoret eivät korruptoidu vanhetessaan niin kuin vanhemmilleen kävi.

Kuva: Pixabay