Suomessa on alettu puhua toden teolla hyönteisten syömisestä. Sirkkajauhoa laitetaan granolaan ja näkkäreihin, ja 25. tammikuuta Talouselämä uutisoi, että HYY Yhtymä tuo hyönteisproteiinia myös bolognesekastikkeeseen ja pizzoihin.

Hyvä.

Hyönteisproteiini voi olla iso osa vastausta ilmastonmuutokseen ja ruokaturvaan.

Mutta Talouselämä hyvä, toisin kuin ingressissänne sekoilette, suomalaiset eivät ole hyönteisruuan edelläkävijöitä. Myöhemmin leipätekstissä onneksi tarkennatte, että pohjoismaalaiset ja britit ovat muiden Euroopan maiden kansalaisia halukkaampia kokeilemaan hyönteisruokia. Se kuulostaakin jo järkeenkäyvältä. Paitsi ehkä sardinialaisista, joiden casu marzu -juustossa on toukkia.

Suomi itse asiassa hyväksyi hyönteiset ruoaksi vasta viime vuonna. EU sanoi lokakuussa 2015, että OK, saatte syödä ötököitä.

Oikeat edelläkävijät löytyvät Latinalaisesta Amerikasta, Afrikasta, Australiasta, Uudesta-Seelannista ja Aasiasta. Siellä on popsittu hämähäkkejä, toukkia, sirkkoja, murkkuja ja herranjumala torakoitakin about niin kauan kuin ihmislaji on siellä patikoinut. Ja itse asiassa myös aiemmat lajit luultavasti söivät hyöteisiä. Wikipedian mukaan hyönteisten syöminen on itse asiassa tavallista suurimmassa osassa maailman kulttuureja. Yli kaksi miljardia ihmistä syö hyönteisiä säännöllisesti.

Tarkkuutta siellä toimituksessa: ihmislajin edustajia on Euroopan ulkopuolellekin, ja nyt me otamme maailman enemmistöstä vihdoin mallia.

Ja henkilökohtainen loppukaneetti: Söin 1990-luvulla Venezuelassa pemón-alkupeäriskansan kaverien tarjoamia muurahaisia chilikastikkeessa. Ihan ok. Sambiassa olen nautiskellut 2000-luvun alussa mopane-toukkia, jotka ovat rapeina kuin popcornia, nahkeina ällöttäviä. Sirkat on friteerattuina hyviä, samoin jauhomadot. Ei puske kitiini pahasti läpi.

Hämähäkkejä voisin maistaa, torakoita en söisi.