Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa maailman ihmisten enemmistö ei enää ole köyhää tai vaarassa vajota kurjuuteen, kertoo Brookings-instituutti.

Kaiken ilmastopelon ja vihan keskellä se tuntuu aika lohdulliselta.

Brookingsin laskelmien mukaan syyskuussa 2018 oli ensimmäinen kerta ainakin 10 000 vuoteen, kun yli 50 prosenttia maailman ihmisistä, noin 3,8 miljardia kaiffaria, voitiin laskea joko keskiluokkaan tai rikkaisiin. Kolikon kääntöpuolella toki on, että toinen puoli sitten on köyhää tai aivan köyhyyden rajoilla. Tai siis melkein puoli.

”Jos ei tapahdu jotain järisyttävää takaiskua, tämä on uuden keskiluokkaisen enemmistön aikakauden alkuhetki”, instituutti maalailee.

* * *

Mitä se sitten tarkoittaa? Asuuko puolet maailmasta kahden lapsen, koiran ja farkkuvolvon kanssa rivitalossa, katsoo Idolsia ja syö pitsaa perjantaisin?

No ei. Kyse on laskennallisista tuloista. Alle 1,9 dollarin (ostovoimakorjatulla) päiväbudjetilla ollaan köyhiä ja alle kympillä päivä vähän siinä nurkilla. Brookingsin silmissä keskiluokkaa on 11–110 dollarilla päivässä kuluttavat.

Lisäksi instituutti katsoo, että keskiluokkainen ihminen on sellainen, jolla jää hengissä pysymisen jälkeen vähän rahaa kuluttamiseen, kuten mopon tai jääkaapin ostamiseen ja joskus voi käydä leffassa tai muuten huvittelemassa. Joskus voi pitää lomaa, ja voi olla kohtuullisen turvallisin mielin, että vaikka joku perheenjäsen sairastuisi tai jäisi työttömäksi, heti ei luisuta hirvittävään kurjuuteen.

Että jotakuinkin pärjätään eikä ole suurta hätää.

Pari kuvaavaa faktaa maailman vaurastumisesta: Noin yksi ihminen nousee äärimmäisestä köyhyydestä pallollamme joka ikinen sekunti. Keskiluokkaan asti nousee jo viisi ihmistä sekunnissa. Rikkaiden ryhmäkin kasvaa mutta paljon hitaammin. Joka toinen sekunti joku meistä ihmisistä nousee rikkaiden luokkaan Brookingsin määritelmällä.

* * *

Uusi keskiluokka on suurimmaksi osaksi aasialaista. Ja keskiluokan massat ovat erittäin houkuttelevia bisnesväelle.

Ei ole sattumaa, että Hollywood-leffoissa alkaa olla yhä enemmän aasialaisia näyttelijöitä. Sielläkin on havaittu, että keskiluokka on sellaista, jolla on välillä varaa ja halua mennä leffaan.

Tiedetään myös, että keskiluokkaiset ihmiset vaativat hallituksiltaan enemmän palveluja ja särmempää otetta, mutta toisaalta he vastustavat usein kiivaasti veroja. Siinäpä yhtälö.

Sekin tiedetään, että he tosiaan kuluttavat enemmän, mikä ei ole hyväksi ilmastonmuutokselle. Mutta samalla he saavat vähemmän lapsia, mikä on hyvä.

Lienee siis todella syytä toivoa ja vaatia, että kasvavien massojen kulutus olisi mahdollisimman vähäpäästöistä.

Keskiluokka itse voi tehdä valintoja kasvissyönnistä lentämisen välttämiseen. Yksittäisille ihmisille vastuuta ei kuitenkaan voi täysin sälyttää, vaan suurin vastuu on paitsi yrityksillä (millaisia tavaroita massoille tarjotaan?), myös – ja etenkin – poliitikoilla kaikkialla.