”Taloudellisen vapauden esteitä ovat huonot lait, ei puuttuva äly”

Vammaisjärjestöjen tutuksi tekemä esteettömyyden käsite tuo uuden näkökulman myös köyhyyden vastaiseen taisteluun ja muuttoliikkeeseen.

Senegalilaistaustainen yrittäjä ja kirjailija Magatte Wade toi minulle uuden näkökulman sydäntalvella. Hän on kiinnostava seurattava X:ssä: vakaumuksellinen talousoikeistolainen ja ensimmäisen polven siirtolainen Yhdysvalloissa, joka puhuu paljon siitä, kuinka markkinatalous voisi pelastaa ongelmien kanssa painiskelevat Afrikan maat.

Tällä kertaa Wade kirjoitti, että heti kun hänen vanhempansa lähtivät Senegalista, he saavuttivat elämässään asioita, jotka olisivat olleet mahdottomia kotipuolessa.

”He eivät olleet ongelma, vaan järjestelmä oli. Taloudellisen vapauden esteitä eivät ole koulutus tai älykkyysosamäärä. Esteenä ovat huonot lait.”

Hän käytti sanaa ”barriers”, joka taloustieteessä tarkoittaa tyypillisesti seikkoja, jotka estävät talouskasvua. Mutta kun hän käytti termiä kuvaamaan vanhempiensa kokemia esteitä, mieleeni tuli esteettömyyskeskustelu, jota kehityspolitiikassa käydään yhä enemmän.

Esteettömyys voisi olla toimiva käsite myös talouteen

Tyypillisesti esteettömyys tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset pystyvät käyttämään vaikkapa julkisia tiloja, ja saavutettavuus sitä, että kaikki pystyvät saamaan tietoa esimerkiksi netistä ja paperilla.

Ajatus vammoista ja vammaisuudesta on vammaisjärjestöjen sinnikkään työn ansiosta muuttunut niin, että ”vammaisuus” ei tarkoita yksilön ominaisuutta tai haittaa, vaan yhteiskunnan epäonnistumista siinä, että ihmisille on tehty esteitä.

Wade – ehkä tarkoittamattaan – onnistui äxäytyksellään rinnastamaan tämän ajattelun taloudellisiin mahdollisuuksiin ja esteisiin. Hänen vanhempansa eivät olleet vähävaraisia siksi, että heissä olisi ollut vikaa. Yhteiskunta ympärillä vain oli niin esteellinen, etteivät he voineet menestyä.

Itse sanoisin, että monissa Afrikan maissa on muitakin esteitä kuin huonot lait. Vaikka Waden vanhemmat ilmeisesti olivat koulutettuja, monien oikeuksia kyllä haittaavat esteet saada kunnon koulutusta. Esteitä ovat myös lakien huono toteutus, siis lainvalvonta, virkahenkilöiden mielivalta, toimimaton oikeusvaltio, korruptio, luontokato, puutteelliset varautumisjärjestelmät luonnonkatastrofien varalta, heikko terveydenhuolto ja niin edelleen.

Ajateltaisiinko vähän enemmän esteitä?

Mutta tämä näkökulma oli virkistävä. Ehkä kehityspolitiikkaa (ja kehittyvien maiden talous- ja oikeuspolitiikkaa) pitäisikin miettiä myös esteiden poistamisen kautta. En tarkoita norminpurkutalkoita (vaikka niitäkin saatettaisiin aina välillä tarvita), vaan sitä, että toimittaisiin niin kuin esteettömyys huomioon ottavassa työssä muutenkin toimitaan.

Ensin tutkitaan, mitä esteitä yhteiskunnassa on, ja mitä niiden vähentämiseksi voisi tehdä. Sitten aletaan tehdä yhteiskunnasta taloudellisesti (ja toki myös muuten) esteetöntä. Toisin kuin Wade, en itse ajattele, että sääntelemättömät markkinat ovat kaikkivoipa ratkaisu, mutta samaa mieltä olen siitä, että esteitä ihmisten, yritysten ja valtioiden menestymiselle on valtavasti.

Jos esteiden madaltamisessa onnistutaan, ei Waden vanhempien kaltaisten ihmisten olisi välttämätöntä lähteä etsiä vähemmän esteellisiä oloja muualta. Vaikka toki heillä on oikeus tehdä niinkin.

Kuva luotu Midjourney-tekoälyllä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Liity Kehitylehden uutiskirjeen tilaajaksi ja saat uusimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Tilaa uutiskirje