Hyviä ja huonoja uutisia afrikkalaisen jalkapallon ystäville! Aloitetaan huonoista uutisista: ei näytä siltä, että tälläkään kertaa MM-kisoissa päästäisiin pitkälle.
Ja sitten ne hyvät uutiset: MM-kisoissa pelaavista Afrikan maista esimerkiksi Senegal pärjää itse asiassa paremmin futiksessa kuin sen pitäisi pärjätä, sanoo The Economist -lehti.
(Ja todellakin nojaan nyt Economistiin, sillä tiedän jalkapallosta yhtä paljon kuin Aki Ruotsala LGBTIQ-oikeuksista.)
Talousaikakauslehti on selvittänyt, miksi yhdet pärjäävät jalkapallossa ja toiset eivät – talouden ja tilastojen valossa. Varsinaisesti malli ei yritä ennustaa sitä, kuka voittaa MM-kisat tai miten yksittäiset maat pärjäävät. Sen sijaan lähtökohdaksi on otettu kaikki vuoden 1990 jälkeen pelatut kansainväliset ottelut, ja katsottu mitkä taustamuuttujat korreloivat lopputulosten kanssa.
Analyysissa selviää myös, miksi Kiinan ja Lähi-idän maiden tie jalkapallon suurmaiksi voi olla kivisempi kuin maiden johtajat uneksivat.
***
Yksi futismenestyksen syy on raha. Michiganin yliopiston ekonomistin Stefan Szymanskin mallinnuksen mukaan rikkaammat maat tapaavat yleensä olla köyhiä maita urheilullisempia. Vaikka köyhissä maissa kasvaa luovia pelaajia (kaduilla ja muissa hankalaissa oloissa pallottelu kehittää), on niillä aikamoisia esteitä.
Senegalissa valmentajat joutuvat ruokkimaan ja antamaan matokuurit joillekin pelaajille, että heitä voidaan alkaa harjoituttamaan ammattimaisesti.
Ghana puolestaan joutui vuonna 2014 lennättämään MM-kisapaikalle Brasiliaan kolme miljoonaa dollaria maksamattomia bonuksia, etteivät pelaajat menisi lakkoon, ja nigerialaispelaajat boikotoivat harjoituksia maksamattomien palkkojen tähden.
Economistin mukaan Afrikan maiden valmentajat tai palloiitot eivät välttämättä mahda sille mitään, että maat eivät meinaa pärjätä: ei valmentaja voi nostaa maata köyhyydestä.
***
Afrikan maista yksikään ei ole koskaan päässyt MM-kisojen puolivälieriin saakka (Kamerun oli lähellä 1990 ja Ghana 2010), mutta itse asiassa Afrikan maat kuten Senegal ja Norsuunluurannikko pärjäävät paremmin futiksessa kuin niiden varallisuustaso antaa ymmärtää, The Economist toteaa.
Yksi syy on jalkapallon ainutlaatuisen kova suosio. Economistin mallinnuksessa katsottiin, mitä urheilulajeja eri maissa ja mantereilla haetiin Googlesta. Afrikasta 90 % kaikista urheiluun liittyvistä hauista koski jalkapalloa vuosina 2004–2018.
Toinen syy on se, että etenkin Länsi-Afrikassa on pysytty käyttämään jalkapallon maailmanlaajuista luonnetta hyväkseen. Pelaajia on lähtenyt Eurooppaan pelaamaan ja oppimaan. Kun Senegal voitti (entisen siirtomaaisäntänsä) Ranskan vuonna 2002, kaikki paitsi kaksi sen pelaaja futaili ammatikseen ranskalaisissa seurajoukkueissa.
***
Kiina, Arabiemiraatit ja Saudi-Arabia panostavat nyt jalkapalloon tosissaan. Mutta vaikka rahaa tiloihin ja valmentajiin kuluu, ei kansainvälistä menestystä näy. Economistin mukaan ongelma on kiinnostus: vaikka valtio panostaa, kansaa ja etenkin lapsia ja nuoria kiinnostavat muut lajit.
Valmentaa ja treenata voi, lehti summaa, mutta jos nuoret sukupolvet eivät rakasta futista ja pelaa sitä kaduilla ja kujilla, ei luovia tähtipelaajia nouse. Jos treenataan vaan kovaa, ei sekään ruoki luovuutta.
Ja miksi näiden maiden pitäisi pärjätäkään, saattaa lukija nyt miettiä. No sitäpä minäkin. Jos porukka haluaa pelata mieluummin krikettiä tai pingistä, siitä vaan.
Mutta silloin tietysti toivoisi, ettei valtio haaskaisi rahojaan vieraslajiin panostamiseen.
Toisaalta tässä on myös yksi hyvä syy lisää poistaa köyhyyttä: ehkä Afrikka tulevaisuudessa saakin himoitsemaansa menestystä MM-kisoissa, koska siellä kiinnostusta riittää.