Kiinalainen uusi vuosi aloitti helmikuun alussa vesitiikerin vuoden. Kansanperinteen mukaan se merkitsee esimerkiksi elinvoimaa ja uudistumista.

Tiikerin vuoden kunniaksi YK:n kehitysohjelma UNDP palkitsi kaksi tiikerien suojelualuetta, jotka ovat onnistuneet kasvattamaan näiden maailman suurimpien kissaeläinten populaatiota ja samalla koko lajin elinvoimaa.

TX2-nimisen pääpalkinnon jakavat Bardian kansallispuisto Nepalissa ja Sathyamangalamin tiikerien suojelualue Intiassa. Lisäksi Bardianin kansallispuiston Intiaan yhdistävän Khatan käytävän suojelualue sai toisen palkinnon. Khatan käytävää pitkin tiikerit, elefantit ja sarvikuonot vaeltavat maasta toiseen.

Palkinnon ideana on kannustaa ohjelmia, jotka ovat onnistuneet kaksinkertaistamaan tiikerien määrän vuoden 2010 tasoon nähden. Voittajat pääsivät tästä reilusti yli: Bardiassa tiikerien määrä nousi 20 eläimestä melkein 90:een vuosien 2009 ja 2018 välillä, ja Sathyamangalamissa populaatio kasvoi 25 tiikeristä noin 80:een.

Tämän vuoden syyskuussa Vladivostokissa pidetään maailmanhistorian toinen tiikerihuppukokous, jossa katsotaan kuinka tiikerien määrän kaksinkertaistaminen on onnistunut ja päätetään prioriteeteista seuraavaksi 12 vuodeksi.

Tavoite jää saavuttamatta

Tiikerien määrä luonnossa vuonna 2010 oli noin 3 200 yksilöä. Silloisessa huippukokouksessa Pietarissa päätettiin tavoitella, että seuraavana tiikerin vuonna 2022 niitä olisi kaksin verroin.

Suunta on ollut ylöspän, sillä nyt villien tiikerien määrä on noin 3 900 yksilöä – parempi, mutta kaukana kaksinkertaisesta.

Sinänsä käänne positiiviseen on tervetullut, sillä satakunta vuotta sitten villejä tiikereitä oli noin 100 000, ja vuosi 2010 vaikuttaa aallonpohjalta.

Siksi palkittua suojelua kannattaa juhlia, ja se voi antaa inspiraatiota muillekin tiikerinsuojelijoille.

Suurin uhka tiikereille on WWF:n mukaan salametsästys. Tiikerin joka ikiselle ruuminosalla on mustan pörssin markkinat, etenkin kiinalaisessa kansanparannuksessa. Markkinat ovat niin vetävät, että ne uhkaavat jo muitakin lajeja. The Guardianin mukaan esimerkiksi Etelä-Amerikan jaguaarin salakuljetettuja hampaita myydään auliisti Kiinassa tiikerinhampaina. Jaguaarin kulmahammaspari maksaa ehkä 200–300 dollaria, ja jos sen myy Kiinassa tiikerinhampaina, saattaa saada 5 000–10 000 dollaria.

Eniten tiikereitä on Tiger Kingin maassa

Samaisen The Guardianin jutun mukaan Yhdysvalloissa on melkein kolme kertaa enemmän tiikereitä kuin mitä niitä elää vapaana: noin 10 000.

Tiikerien ja muiden eksoottisten villieläinten omistaminen on laillista 30 osavaltiossa.

Mutta ainoa syypää eivät olekaan Netflix-sarjasta tutun Tiger Kingin eli Joe Exoticin kaltaiset yksityisten eläinpuistojen pitäjät, vaan yllättäen sama kuin esimerkiksi sarvikuonojen uhkaavan sukupuuton taustalla: perinteiset uskomukset tiikerien ruumiinosien taikavoimiin tai prestiisiarvoon.

The Guardianin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan suurin osa Yhdysvaltojenkin laittomasta tiikerikaupasta johtuu siitä, että musta pörssi Aasiaan vetää niin hyvin.

Toinen iso syy toki on se, että ihmiset haluavat kuvata itsensä tiikerinpentujen kanssa.

Eläinpuistot perustelevat toimintaansa usein suojelutyöllä, mutta The Guardianin mukaan yhtäkään vankeudessa kasvanutta tiikeriä ei koskaan päästetä luontoon, eli eläintenpidon vaikutus luonnonvaraisiin kantoihin on nolla.

Oikeutta eläimille -järjestö huomauttaa myös, että ylipäätään eläintarhojen tilastoidut tulokset eläinten tai populaatioiden siirtämisestä takaisin luontoon ovat heikkoja. Vain harvat tapaukset ovat pitkän aikavälin onnistumisia.

Asiantuntijat epäilevätkin, että moni eläinpuiston pitäjä myy tiikerien osia tai kokonaisia eläimiä Yhdysvalloista Kiinaan, kun ne kasvavat isoiksi. Pentuja on helpompi käsitellä, ja ne syövät vähemmän. Raha ratkaisee.

Mutta onneksi myös suojelutoimet tepsivät. Tiikerien lisääntyminen osoittaa, että teoilla luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi on väliä.

Kuva: Andreas Breitling / Pixabay

Lue lisää: Kehitys-Salminen: Korona lisää salametsästystä Afrikassa

Lue lisää: Kolumni: Koronakriisi on luonnolle uhka, ei helpotus