Avustustyöntekijät jääneet kiinni hyväksikäytöstä ja seksuaalisesta häirinnästä useassa kehitysmaassa

Seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö raiskauksineen on totta myös kehitysyhteistyössä. Mutta onko se nykypäivän kolonialismia, jossa valkoinen mies alistaa rodullistettuja naisia? Ei ainakaan ainoastaan.

Oxfamissa järähtelee. Brittijärjestö on jäänyt housut kintuissa kiinni siitä, että sen työntekijät ovat käyttäneet prostituoituja, mahdollisesti alaikäisiä, niin Haitissa kuin Tshadissakin. Järjestön oma vuosiraportti kertoo myös, että 2016–2017 käsiteltiin lisäksi 87 valitusta seksuaalisesta häirinnästä.

Tuo paljon hyvää tekevä kehitysjärjestö teki järjettömän viestinnällisen ratkaisun ja yritti olla asiasta hiljaa. Idiootit. Nyt peittelyn tähden uhkaa mennä Britannian tuki. Ruotsalaiset jo pistivät rahat jäihin. Ja hyvä niin, ehkä Oxfamissa opitaan viestimään, ja käyttäytymään, paremmin.

Oxfam ei ole yksin: kehitysyhteistyön kentällä on liikaa seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä, ja usein siitä vaietaan.

YK:ta on pitkään syytetty hiljaisuuden kulttuurista, vaikka sillä on nykyään jopa julkinen rekisteri järjestön tietoon tulleista härintätapauksista (sopii kysyä kuinka moni tapaus pääsee kirjoihin ja kansiin saakka). Kansainvälinen Lääkärit ilman rajoja MSF taas ilmoitti erottaneensa viime vuonna 19 työntekijää seksuaalisen häirinnän tähden.

Lisää tapauksia tulee ilmi varmasti. Suomestakin voi tulla, vaikka meikäläisiä kehitysyhteistyöntekijöitä on niin vähän, että todennäköisyys on pienempi kuin jättitoimijoilla.

Tästä saa helposti otsikoita. Avustustyöntekijät hyväksikäyttäjinä ja häiritsijöinä. Katsokaa vaikka tämän tekstin otsikkoa.

***

Ikävä kyllä seksuaalinen häirintä on niin yleismaailmallinen ilmiö, että se leikkaa halki kaikkien ammattikuntien. Jos MSF:llä on 40 000 työntekijää ja YK:lla reilut 51 000, niin sinne kyllä mahtuu myös mänttejä, limanuljaskoita ja todellisia hirviöitä sekaan. Yhtään puolustelematta tekijöitä tai hyssyttelijöitä.

Ja onhan se raskauttavaa, että auttaja käyttää hyväkseen. Niin kuin The Guardianin kolumnisti Suzanne Moore kirjoittaa, Haitin maanjäristyksen jälkeisessä epätoivossa seksuaalinen hyväksikäyttö on vallankäyttöä, jossa rikotaan luottamus, jota ei saisi rikkoa.

Moore sanoo, että kolonialismi elää ja voi hyvin, ja antaa ymmärtää, että kyse on itse asiassa seksuaalisuuden rodullistamisesta. Moore muistuttaa siitä, kuinka YK:n sotilaat saivat lapsia hyvin nuorten haitilaisnaisten kanssa ja hylkäsivät heidät, ja kuinka YK:n rauhanturvaajat käyttivät seksuaalisesti hyväkseen katulapsia Keski-Afrikan tasavallassa ja jopa pakottivat seksiin koirien kanssa.

Kaiken keskellä on se, että loputtoman epätoivoiset mustat naiset käyttävät seksiä vaihdannan välineenä, Moore kirjoittaa.

”Oxfamin hyvinvoivat valkoiset hyväksikäyttäjät eivät poikkea YK:n sotilaista tässä mielessä. Pinnan alla olevaa seksuaalisuuden rodullistamista on vaikeaa sivuuttaa.”

***

Ja nyt Esa tarkkana. Moore ei toki sano, että kaiken tuon olisivat tehneet yksin valkoiset miehet. Mutta antaa ymmärtää, kehystää tarinan niin. Minusta hän on kuitenkin väärässä kehystämällä apupiirien hyväksikäytöt ja häirinnät rodullistamiseksi. Ehkä hän on olettanut, että ”avustustyöntekijä” ja ”YK-sotilas” ovat valkoisia ammatteja?

Kun klikkailee tapaukset auki, niin huomaa, että kyse ei ole valkoinen mies – rodullistettu nainen -asetelmasta. Oxfamin tekijän tapauksessa kyllä, mutta ne Haitissa lapsensa hylänneet isät olivat Argentiinasta, Nigeriasta, Sri Lankasta ja Uruguaysta. Keski-Afrikan tasavallan hyväksikäyttäjien kansallisuutta ei paljastettu, mutta se kerrottiin, että kyseessä olivat afrikkalaiset joukot.

MSF ei paljasta tekijöiden kansalaisuutta, eikä sitäkään, olivatko nämä paikalta palkattua vai lähetettyä väkeä. YK:n julkisessa listauksessa tekijöiden kansallisuudet vaihtelevat Burundista Mauritanian ja Kanadan kautta Fidzille ja Romaniaan. He ovat aivan joka puolelta.

Oxfamin mulkvistin kerrotaan kuljetuttaneen nuoria tyttöjä seksijuhliin (ehkä firman) autoilla. Täsmälleen samaa teki mosambikilainen kuvernööri siinä pikkukaupungissa, jossa Mosambikissa aikanaan asuin. No, ehkä ei orgioihin, vaan omaan käyttöön. Sellainen ainakin oli yleinen tieto kylänraitilla.

Valta antaa mahdollisuuden sellaiseen. Ja ulkomailla se, että oman perheen ja yhteisön sosiaalinen kontrolli puuttuu. Mikä tapahtuu Haitissa, jääköön Haitiin, kuvittelee turhan moni.

Eli rodullistaminen voi olla totta Oxfamin tapauksessa, ja muissakin joissa tekijä on valkoinen ja uhrit rodullistettuja, eksotisoituja, alistettuja ja köyhiä. Mutta olisi liian yksinkertaista sanoa, että koko ilmiö olisi valkoisten miesten sikailua.

Ei, kyllä tämä on ihan (usein valta-asemassa olevien) miesten sikailua, lähtömaasta, kulttuurista ja ihonväristä viis.

EDIT 19.2.: Käytiin Ylen Ykkösaamussa tutkija Eija Rannan ja ulkoministeriön David Korpelan kanssa juttelemassa tästä teemasta lisää. Ohjelma kuunneltavissa täällä, meidän osuus alkaa kohdasta 26.35.

Kuva: ♫ She varies vague / CC BY-NC-ND 2.0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *