Köyhissä ja keskituloisissa maissa ihmisillä alkaa olla hyvin matkapuhelimia, ja yli puolet aikuisista käyttää mobiilinettiäkin. Alkavatko markkinat olla siis valmiit kuten rikkaammissa maissa? Eivät suinkaan.

Tuoreen The Mobile Gender Gap Report 2019 -raportin mukaan köyhien maiden naiset ovat vielä melko huonosti kännykässä ja mobiilinetissä kiinni. Keskimäärin naisilla on kännyköitä 10 prosenttia vähemmän kuin miehillä, ja mobiilinetissä surffaa 23 prosenttia vähemmän naisia kuin miehiä.

Pahin sukupuolten välinen kuilu – 28 prosenttia – on Etelä-Aasiassa ja sen jälkeen – 15 prosenttia – on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Se on ongelma tasa-arvolle, sillä naiset uhkaavat jäädä digitalisaatiossa jälkeen. Sitä voi pyrkiä korjaamaan muodikkaasti yritystoiminnan avulla.

* * *

Raportin on tehnyt mobiilialan ajatushautomo GSMA, sitä on tuettu Yhdysvaltojen ja Ruotsin kehitysyhteistyövaroin. Raportissa lasketaan, että teleoperaattorit hyötyisivät sukupuolikuilun yhteen kuromisesta hulppeat 140 miljardia dollaria seuraavien viiden vuoden aikana.

Toki se parantaisi myös köyhien perheiden tilannetta ja naisten asemaa.

Jotta kuilun yhteen kurominen onnistuu, pitää poistaa muutamia esteitä sille, että naiset saisivat suuremmassa määrin kännyköitä. Naisilla pitäisi ensinnäkin olla puhelimiin varaa (eli puhelinten pitäisi olla riittävän halpoja ja naisten toimeentulon nykyistä parempi). Toinen on, että naisten pitäisi luultavasti osata lukea, että kännykän hankkiminen tulisi ajankohtaiseksi. Toki valtaosa osaakin, mutta ehkä juuri kännykättömillä eli köyhimmillä tilanne on muita huonompi.

Tässä siis mahdollisuus käyttää hyväksi toista trendiä kehityspolitiikassa: julkisen sektorin, järjestöjen ja yritysten yhteistyötä. Ehkä joku valistunut valtio voisi opettaa kehitysyhteistyöllä naiset lukemaan, joku järjestö voisi saada asennekasvatuksella naisten aseman kohenemaan, ja tämän jälkeen kännykkäfirmat voivat tulla paikalle myymään puhelimia?