Puhdas siirtymä vaatii työvoimaa – pohjoisessa ja etelässä

Vihreä siirtymä vaatii runsaasti työvoimaa. Muuttoliike voi olla osa ratkaisua, mutta yhdessäkään maailman maassa ei ole ylitarjontaa tuulivoimainsinööreistä, lämpöpumppujen asentajista tai sähköautomekaanikoista.

Yhdysvaltalainen ajatushautomo Center for Global Development CGD on järjestänyt viime aikoina pyöreän pöydän keskusteluja siitä, miten vihreän siirtymän vaatimat työpaikat saadaan täytettyä. Viimeisin keskustelu pidettiin Yhdysvalloissa, ja sitä ennen Briteissä. Myös Euroopan tilannetta käsiteltiin CGD:ssä viime vuonna.

Keskustelujen ytimessä on ollut, että päästöttömään talouteen siirtyminen vaatii paljon työvoimaa, ja siitä voi tulla ongelma. Lämpöpumput, aurinkopaneelit, tuulivoimalat ja sähköautot tarvitsevat sekä insinöörejä että duunareita.

Asiantuntijoiden mukaan ihmiset perinteisemmistä ”ruskeista” teollisuustöistä eivät luultavasti suurin joukoin siirry ”vihreisiin” suorittaviin töihin. Ensinnäkin niitä perinteisiäkin töitä tarvitaan vielä, ja toiseksi ”vihreissäkin” töissä tarvitaan paljon porukkaa asennusten kaltaisiin suorittaviin töihin, joissa palkat eivät keskimäärin ole niin hyviä.

Perinteisemmiltä aloilta ihmiset siirtyvätkin luultavimmin ennemmin eläkkeelle kuin uusiin hommiin.

Tarvitaan siis muuttoliikettä. Euroopan unioni on sanonut, että ihmisiä pitää houkutella, vaikka Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM on myös kritisoinut, että EU:n vihreässä diilissä ei juuri puhuta muuttoliikkeestä.

Väliaikaista vierastyövoimaa?

CGD:n tutkijoiden mukaan työvoimapulaa voitaisiin paikata väliaikaisella vierastyövoimalla, sillä monet työt saattavat kestää vain sen aikaa, kun siirtymää tehdään. Kausityövoimaa on käytetty eri aloilla niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin, mutta ei juurikaan tällaisilla aloilla. Mitään estettä sille ei periaatteessa olisi.

Ja halukkaita työn perässä muuttajia maailmassa tunnetusti riittää.

Vihreällä siirtymällä halutaan ehkäistä ilmastonmuutosta, ja samalla juuri ilmastonmuutoksen tähden maailmassa on yhä enemmän ihmisiä, joiden tarvitsee muuttaa toiseen paikkaan.

Olisi varmaan liian yksioikoista ajatella, että esimerkiksi kuivuutta pakenevat itäafrikkalaiset tulisivat Eurooppaan ja alkaisivat heti asentaa aurinkopaneeleita – ketju on varmasti pidempi ja sotkuisempi. Mutta jotain sen tyyppistä liikettä kuitenkin tarvittaisiin.

Kysyin muutama vuosi sitten professori Pertti Haaparannalta Kehitys-lehden podcastissa, että jos meillä tarvitaan työntekijöitä ja muissa maissa tosi monet nuoret haluavat töitä, niin eikö tähän olisi simppeli ratkaisu. Otetaan ne ihmiset töihin ja koulutetaan tarvittaessa.

”Tietenkin. Sitä minä olen vuosia esittänyt”, Haaparanta vastasi.

Ei se varmasti ihan simppeliä ole, mutta Center for Global Developmentin mukaan valtaosa puhtaan siirtymän työpaikoista on opittavissa oppisopimuksella, eivätkä monetkaan duunit vaadi korkeaa koulutusta.

Yhdysvalloissa asiantuntijat ovat kyllä huomauttaneet, että asia on poliittisesti kinkkinen. Sekä maahanmuutto että vihreä siirtymä ovat poliittisesti kuumia aiheita, ja jos ne vielä laitetaan samaan pakettiin, voi paketista tulla mahdoton ajaa. Parempi olisi puhua työvoiman tarpeesta erikseen ja ohjata sitten ihmisiä niille aloille, joilla työvoimaa tarvitaan.

Myös Briteissä sanottiin, että ”vihreiden taitojen maahanmuutto” olisi käsitteenä ”poliittista myrkkyä”.

Työvoimapula on globaalia

Mutta asiassa on toinenkin mutta. Työvoimapula on globaali ilmiö. CGD viittaa Kansainvälisen työjärjestön ILOn sanoneen, että yhdessäkään maailman maassa ei ole ylitarjontaa tuulivoimainsinööreistä, lämpöpumppujen asentajista tai sähköautomekaanikoista.

Toki niihin vähemmän koulutusta vaativiin töihin saataisiin poliittisella tahdolla väkeä, mutta koulutusta vaativat työt edellyttävät isompia toimia. Muuten vain siirretään insinöörit maasta toiseen, ja sitten lähtömaissa jää vihreä siirtymä tekemättä.

Maailma kokonaisuudessaan tarvitsee lisää vihreää osaamista.

Siihenkin on ratkaisuja. CGD itse on kehittänyt Global Skills Partnership -nimisen ohjelman, jossa rikkaammat maat kouluttavat köyhemmissä maissa asiantuntijoita (se on siellä halvempaa) ja ottavat sitten osan heistä ainakin joksikin aikaa töihin. Tätä on kokeiltu esimerkiksi terveydenhuollossa, it-alalla ja rakennuksissa. Miksei siis pian myös puhtaassa teknologiassa?

Kuva luotu Midjourney-keinoälyllä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Liity Kehitylehden uutiskirjeen tilaajaksi ja saat uusimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Tilaa uutiskirje