Huippusuosittu tv-sarja Game of Thrones on täynnä juonitteluja, selkäänpuukotuksia, valtapelejä ja väkivaltaa. Mutta jos Westerosissa olisi voimassa nykyaikainen kansainvälinen oikeus, kuinka suuri osa tapahtumista olisi sotarikoksia?

Tähän haasteeseen tarttuivat Australian Punaisen Ristin vapaaehtoiset juristit, jotka analysoivat kaikki näytetyt kaudet. Sarjan viimeinen, kahdeksas kausi alkaa HBO:lla maanantaina 15. huhtikuuta. Sotarikoksia löytyi 103 kappaletta, puolisentoista kappaletta jokaista jaksoa kohden.

Pahin sotarikollinen on varsin pyskopaattinen pohjoisen vartija Ramsay Bolton. Kuten tosielämässäkin usein käy, myös rikollinen itse joutuu sotavankina sotarikoksen kohteeksi. Hänen loppunsa koirien hampaissa on kaukana siitä, että se olisi kansainvälisen oikeuden mukainen. Punainen Risti vertaa hänen kohtaloaan Muammar Gaddafiin, joka sotarikollisen uransa jälkeen tapettiin ilman oikeudenkäyntiä.

Kakkosena rikostilastoissa tulee lohikäärmeiden valtiatar Daenerys Targaryen. Hänen rikoksensa eivät kuitenkaan ole täysin ilmeiset, sillä lohikäärmeet ovat periaatteessa hyviä tekemään täsmäiskuja sotilaskohteisiin ja sotajoukkoihin, mikä olisi sodan sääntöjen mukaan ok. Mutta liskot eivät ole täysin Daeneryksen hallinnassa, ja välillä siviilit saavat osansa korventavasta kohtelusta. Näinpä rikokset tulevat osin Targaryenin kontolle.

Punaisen Ristin vapaaehtoisten ajatusleikin tarkoituksena on kiinnittää sarjan suosion avulla huomiota kansainväliseen oikeuteen ja sodan sääntöihin. Selvityksestä on uutisoinut myös Suomen Punainen Risti.

* * *

Targaryen, tai oikeastaan hänen tarinansa, on saanut muutenkin arvostelua osakseen. Toimittaja Jussi Ahlroth ja kirjailija Mike Pohjola arvioivat kirjassaan ”Westerosin kirjeenvaihtaja”, että vaikka sarjan tekijät väittävät toista, Targaryenin tarina on rasistinen esimerkki valkoisesta pelastajasta, joka selvittää ruskeiden ihmisten sotkut.

”Kolmas kausi päättyy Marokossa kuvattuun kohtaukseen, jossa valkoinen pelastaja Daenerys ratsastaa vapauttamiensa ruskeaihoisten orjien keskuuteen. ”Mhysa! Mhysa”, he sanovat ojentaessaan koskettamaan häntä. ’Äiti! Äiti”, Ahlroth ja Pohjola kuvaavat.

”Sitten vapautetut orjat nostavat hänet harteilleen ja sinisessä mekossaan ja valkoisissa hiuksissaan Daenerys leijailee ruskean ihmismeren päällä kuin äärioikeistolaisessa propagandajulisteessa. Tummat ihmispoloiset eivät olleet osanneet auttaa itseään, ennen kuin valkoinen ihminen tulee kertomaan heille vapaudesta.”

Kirjailijat huomauttavat, että sarjan ensimmäisellä kaudella ei ollut ainuttakaan mustaihoista näyttelijää. Heitä on sittemmin otettu mukaan, ja sarjaa on muutenkin viilattu salonkikelpoisempaan suuntaan.

Ahlroth ja Pohjola sanovat, että Westeros on kirjoitettu muistuttamaan Euroopan keskiaikaa, tai oikeammin meidän mielikuviamme siitä. Oikea keskiaika oli paljon monikulttuurisempi.

Myös Ahlroth ja Pohjola pohtivat lakeja ja sarjan moraalia. Siinä kun sotarikokset vietäisiin tosielämässä Haagiin (ainakin jos olisivat afrikkalaisia), tv-sarjassa rikollisia kohtaa yleensä karu loppu. Sarjan tärkein moraalinen sääntö vaikuttaa olevan lasten koskemattomuus. Melkeinpä jokainen lapsia kaltoin kohdellut saa surmansa. Henkiin jääneiden kohtaloa kannattaa seurata viimeisellä kaudella.

“Sarjassa on ihmisten lakeja, jumalien pyhiä sääntöjä ja tv-sarjan moraali. Kuka on rikkonut näistä useimpia, tai ehkä jopa kaikkia? Jaime Lannister”, Ahlroth ja Pohjola kirjoittavat.

”Näyttää selvältä, että viimeisellä kaudella hän joutuu vastaamaan teoistaan hengellään.”

Antoisia ja moraalisia tv-hetkiä.