Kävin maaliskuussa lounaalla Suomen suurlähettilään kanssa Tansanian pääkaupungissa Dar es Salaamissa.

Riitta Swan on toiminut suurlähettiläänä maassa nyt vajaan vuoden, sitä ennen hänellä on lähetystökokemusta Abu Dhabista, Budapestista ja Tukholmasta. Koska itse olen itäisessä ja eteläisessä Afrikassa jo kohtuullisen hyvin uiva kala, kysyin mikä häntä on yllättänyt uudessa asemamaassa.

Etupäässä ihmisten lämpö ja naisten voimakkuus, hän sanoi.

”Täällä on hirveän paljon kompetentteja ja voimakkaita naisia, jotka ajavat asioita eteenpäin. On ollut upeaa nähdä heitä ja puhua heidän kanssaan.”

Tämän näkee sekä kylissä että hyvinkin korkealla tasolla. Ihmisillä saattaa virkansa puolesta olla hyvinkin vakava ja asiallinen rooli, mutta kun asiat on käsitelty, alta tulee nopeasti lämmin ihminen, joka kertoo esimerkiksi huolehtivansa edesmenneen sisaren lapsista ja puhuttelee suurlähettiläs Swania sisarekseen.

Sellainen lämmin yhteys ihmisyyteen on meiltä muilta ehkä kadonnut, Swan pohtii.

”Tosi helposti tullaan lähelle ja kerrotaan asioita.”

* * *

Swan tietää, ettei ihmisten välittömyys ole Afrikan maita tunteville mikään yllätys – sehän on melkeinpä klisee, ja hänkin osasi sitä odottaa.

”Mutta en osannut odottaa, että se menee niin kautta linjan.”

Ihmiset ensin, asiat sitten – niin se suurin piirtein menee. Ja jos asiat riitelevät, on hyvin tärkeää, että pitää riidan niissä asioissa.

Itse olen jopa kokenut, että on hyvä, jos ihmiset saa samalle puolelle riitelemään asioita vastaan. Eli jos on joku pykälä tai byrokratian vaatimus, joka nyt haittaa tätä meidän muuten niin hyvin toimivaa suhdetta, niin harmitellaan sitä hiivatin pykälää yhdessä ja yritetään keksiä joku ratkaisu pulmaan.

Olemalla kiva ja kärsivällinen olen saanut muutamassakin Afrikan maassa anteeksi ylinopeussakkoja ja lähes vääjäämättömiltä näyttäviä lahjuksia, selvittänyt paperisotia ja saanut jopa tavallista selvästi halvempia lentolippuja.

Ei tämä toki vedenpitävä sääntö ole, olen myös maksanut kalliisti ja hakannut päätä paperivuoriin. Mutta kyllä ihmiset ensin -periaate yleensä auttaa.

Swanin sanoin: Se antaa paljon anteeksi.

* * *

Tapaamisemme jälkeen koronavirus sotki myös kuviot Tansanian lähetystössä. Swan kirjoitti avoimen kirjeen Tansanian suomalaisille, jossa hän kertoo, että lähetystössä työskennellään vuoroissa, ja osa henkilökunnasta ja suurin osa perheenjäsenistä on lähtenyt Suomeen.

Jos harkitsee lähtöä, oikea aika on nyt, Swan kirjoittaa. Virus hidastaa myös kehitysyhteistyöohjelmia – tapahtumia perutaan ja siirretään. Sadekauden puskiessa päälle myös malariakausi alkaa. Jos koronavirus alkaa toden teolla jyllätä Tansaniassa, on oletettavaa, että terveydenhuollon resurssit keskitetään sen hoitoon. Ja tilanne siellä niin kuin kaikkialla tietenkin elää.

Aika Tansanian-matkailulle tapaamaan niitä lämpimiä ihmisiä koittaa siis joskus myöhemmin. Mutta se koittaa vielä.

Kuva: Esa Salminen