Tutkimus: Valtioiden ravintoympyrät eivät palvele ilmastoa tai terveyttä

Ihmisten tulisi syödä terveellisesti ja niin, että ympäristö kuormittuisi siitä mahdollisimman vähän. Tätä mieltä on valtaosa maailman valtioista, ainakin paperilla. Kun samojen valtioiden virkamiehet toisaalla suunnittelevat ravintosuosituksia eli niin sanottuja ravintoympyröitä, näitä tavoitteita ei enää muisteta.

Tämä käy ilmi kesällä julkaistusta tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin 85 valtion ravintosuosituksia ja verrattiin niitä ympäristöjalanjälkeen, Maailman terveysjärjestön suosituksiin sekä terveellisen ruokavalion suosituksiin – ja lukuisiin kansainvälisiin ilmasto- ja ympäristösitoumuksiin, joita maat ovat allekirjoittaneet.

Valtaosa maista mokaa suosituksissaan ainakin jollain mittarilla. Noin kolmasosa ei noudata ei-tarttuvien tautien suosituksia, ja suurimmassa osassa maista ruokasuositukset ovat ristiriidassa Pariisin ilmastosopimuksen kanssa. Jotkut maat rikkovat useaa sopimusta: esimerkiksi Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Kiinassa ruokasuositukset eivät ole linjassa ilmastonmuutoksen, maankäytön, vedenkäytön eivätkä typen käytön tavoitteiden kanssa.

* * *

”Maat ovat yllättävän huonoja auttamaan kansalaisiaan noudattamaan ruokavalioita, jotka maiden itsensä mielestä olisivat hyviä”, tutkimuksen johtaja Marco Springmann sanoo The Guardianin haastattelussa.

Yleisesti ottaen maiden tulisi ilmaston tähden kehottaa syömään vähemmän lihaa ja maitotuotteita, ja terveyden nimissä ihmisiä tulisi ohjata lisäämään täysjyvien, hedelmien, vihannesten, pähkinöiden ja siementen syömistä. Myös terveyden tähden punaisen lihan ja huonojen rasvojen syömistä tulisi vähentää.

”Suurin osa hallituksista ei anna selviä ohjeita lihan ja maitotuotteiden vähentämisestä, huolimatta siitä, että niiden käytöstä aiheutuu poikkeuksellisen suuria päästöjä ja luonnonvarojen käyttöä”, Springmann sanoo.

Marco Springmann lähetti minulle tutkimuksen numerotiedot, joista voi tutkia maakohtaisia tuloksia. Suomeakaan tutkimus ei varsinaisesti mairittele, kun numeroita katsoo ympäristön valossa. Kansalliset ravintosuosituksemme ovat kasvihuonepäästöjen, maan ja veden käytön sekä typen ja fosfaattien käytön suhteen selvästi EU:n keskitasoa heikompia.

Kasvihuonekaasujen valossa vain Amerikan mantereella ollaan keskimäärin Suomea päästelevämpiä. Euroopan maista vain Albanian ja Luxemburgin ruokaympyrät kiihdyttävät kasvihuonepäästöjä Suomea enemmän.

* * *

Suomessakin kysymykseen ruokasuositusten ilmasto- ja terveysvaikutuksista on herätty. Luonnonvarakeskuksella oli vuonna 2018 valtioneuvoston rahoittama RuokaMinimi-hanke, jossa tutkittiin ruoan terveyttä, hävikkiä ja ilmastovaikutuksia. Sen loppuraportti julkaistiin viime vuonna.

Suomessa ruokavalion ilmastovaikutuksia voitaisiin raportin mukaan vähentää 30–40 prosenttia. Luken mukaan päästöjen vähentäminen onnistuu monenlaisilla ruokavalioilla, mutta lihan kulutuksen vähentäminen on kaikissa tärkeintä. Vaikka lihan tiputtaisi nykytasosta kolmasosaan, silti liha ja maitotuotteet vastaisivat 38 prosentista päästöistä.

”Ilmastohyötyjä tuottava ruokavaliomuutos mullistaisi maa- ja elintarviketalouden”, raportissa todetaan.

Tuotannon arvo voisi kuitenkin säilyä, jos muutos tehtäisiin hallitusti. Lähtöasetelmat sille, että kasviperäistä proteiinia viljeltäisiin merkittävästi enemmän, ovat vaikeat – meillä kilpailuedut ovat nykyään kotieläin- ja kasvihuonetuotannossa.

Jos ruokavalio muuttuisi radikaalisti, sen seurauksena maatalous saattaisi keskittyä voimakkaasti Etelä-Suomeen, raportissa maalaillaan. Alan voi olla raportin mukaan vaikeaa mukautua suuriin investointitarpeisiin palkokasvien tuotannossa ja jalostuksen lisäämisessä.

Se, että alkaisimme laajemmin syödä kasviproteiinivalmisteita – nyhtiksiä, härkiksiä, beyondmeatteja ja niin edelleen –, vaatisi tuotekehitystä ja investointeja sekä yhdessä sovittuja julkisia tavoitteita ja säädöksiä. Toki maatalous toimii jo nyt valtion tukemana ja ohjaamana: maataloustuet ja verotus ovat tärkeitä ohjaus- ja tukitoimia.

Näitä voisi käyttää ohjaamaan tuotantoa ilmaston ja terveyden kannalta viisaaseen suuntaan.

”Näin ajatellen ruokapolitiikasta tulee mitä suurimmissa määrin hyvinvointipolitiikkaa. Tämä edellyttää merkittävää toiminta- ja ajattelutapojen muutosta sekä uutta luovaa toimintaa alan sisällä”, Luken raportissa todetaan.

Puhutaan niistä kuuluisista siiloista: valtiot tekevät yhtäällä ilmastopolitiikkaa ja toisaalla maatalouspolitiikkaa ja kolmannella kantilla terveyspolitiikkaa. Näiden yhdistämisellä on maailmassa yhä suurempi tarve.

Kuva: Pixabay

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.