Päivittäisen uutisvirran ja kriisien yli on kuitenkin rauhoittavaa nähdä, että pitkällä aikavälillä maailma on kehittynyt parempaan suuntaan. Elämme monin tavoin paremmalla maapallolla kuin sata vuotta sitten.
Yhä suurempi osa maailman köyhistä ihmisistä asuu kriisiherkissä maissa. Tämä haastaa kansainväliset avunantajat, joilta vaaditaan nyt hyvän monialajohtajuuden lisäksi joustavuutta ja käytännönläheistä otetta.
Jotta demokratiaa voidaan edistää, on ymmärrettävä, että se ei ole vain hallinnointia eikä ainoastaan eurooppalaisten omaisuutta, kirjoittaa Teppo Eskelinen.
Tavara, kaivos ja energiateollisuus sekä rakentaminen tuottivat vuonna
2017 yli puolet bruttokansantuotteesta neljässä Afrikan valtiossa eli Libyassa, Angolassa, Kongon tasavallassa ja Päiväntasaajan Guineassa. Sudanissa, Somaliassa ja Sierra Leonessa niiden tuotto jäi alle kymmeneen prosenttiin.
Koronakriisi vei työpaikan miljoonilta afrikkalaisilta, mutta valtioiden sosiaaliturvajärjestelmistä oli vain vähän apua tulonsa äkillisesti menettäneille ihmisille.
Afrikan taloudet kasvavat, mutta kasvu ei synnytä riittävää määrää tuottavia työpaikkoja, sanoo yhdysvaltalaisen Brookings-ajatushautomon apulaisjohtaja Brahima Coulibaly.
Koronapandemian aikana digitaalisilla alustoilla toimivat kuljetuspalvelut lisäsivät huimasti suosiotaan. Nyt lähetit vaativat parannusta työoloihinsa.
Koulutus on rauhan, vakauden, taloudellisen menestyksen ja sosiaalisen edistyksen perusta. Siksi nykyisessä kriisien maailmassa etenkin tyttöjen koulutukseen on sijoitettava kiireesti lisää rahaa, kirjoittaa Yasminen Sherif.
Maailman väestönkasvu taittuu muutamassa vuosikymmenessä, jos vain lapset pääsevät kouluun ja naiset saavat lisääntymisterveyden neuvontaa ja palveluita.
Bangladeshissa lähes miljoona rohingaa odottaa yhä mahdollisuuttaan palata Myanmariin. Myös Syyriassa ja Jemenissä konfliktit jatkuvat ja ihmiset sinnittelevät ankeissa oloissa pakolaisleireillä tai muissa tilapäisissä asumuksissaan.
Afrikas ekonomier växer men tillväxten skapar inte tillräckligt med produktiva jobb, säger Brahima Coulibaly, biträdande direktör för den amerikanska tankesmedjan Brookings.
En allt större del av världens fattiga människor bor i kriskänsliga länder. Det här innebär en utmaning för de internationella hjälpgivarna: utöver ett gott multisektorledarskap kräver utvecklingssamarbetet nu också flexibilitet och ett praktiskt grepp.