Pandemian jälkeen ei ole paluuta entiseen

Koronakriisi kärjistää taloudellisia ja yhteiskunnallisia ongelmia sekä ruokkii konflikteja hauraissa valtioissa. Erityisen vaikea tilanne on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Lähi-idässä, kirjoittaa ulkoministeriön neuvonantaja Olli Ruohomäki.

Jo entuudestaan väkivallasta kärsivät maat ovat joutuneet koronaviruspandemian seurauksena lähes ylivoimaiseen tilanteeseen. Niiden kykyä sietää kriisejä koetellaan ennennäkemättömällä tavalla.

On todennäköistä, että pandemian terveysvaikutuksia suuremmaksi kysymykseksi nousevat taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat, jotka saattavat kyteä useita vuosia. Ne puolestaan heikentävät turvallisuustilannetta. Kun ansiotulot pienentyvät ja logistiikkaketjut katkeavat, paniikki, levottomuus ja epävakaus muodostavat todellisen uhan.

YK:n pääsihteeri António Guterresin mukaan konfliktit edesauttavat selvästi koronan leviämistä. Vaikka osa aseellisista ryhmistä on suostunut hänen heinäkuiseen vetoomukseensa tulitauosta, muun muassa jihadistijärjestö Isis on käyttänyt pandemiaa hyväkseen agendansa edistämiseksi.

Afganistanissa koronavirus on vain yksi monista päällekkäisistä ongelmista, joita ovat esimerkiksi ruokaturvattomuus, työttömyys ja poliittinen kuohunta.

Afganistanissa taas koronavirus on vain yksi monista päällekkäisistä ongelmista, joita ovat esimerkiksi ruokaturvattomuus, työttömyys ja poliittinen kuohunta.

Konfliktialueilta on myös vaikea saada luotettavaa tietoa koronatilanteesta. Usein terveydenhuoltopalvelut ovat olemattomat ja hoitohenkilökunta aseryhmien iskujen kohteena. Konfliktit ajavat ihmisiä suurkaupunkeihin, joissa on ennestään suuria ongelmia. Nyt ne saattavat toimia myös viruslinkoina.

Punaisen Ristin kansainvälisen komitean tuoreessa raportissa todetaan, että Afrikassa yritetään selviytyä nykyisistä konflikteista samaan aikaan, kun uusia ilmaantuu.

Eteläafrikkalainen Institute of Security Studies puolestaan laskee, että viime vuonna Afrikassa kirjattiin 21 600 aseellista yhteenottoa. Se oli yli kolmanneksen enemmän kuin sitä edeltävänä vuotena.

Kriisit kärjistyvät Afrikassa ja Lähi-idässä

Afrikassa ongelmallisimmat maat ja alueet ovat Mali, Niger, Burkina Faso, Pohjois-Nigeria, Tšad-järven alue, Keski-Afrikan tasavalta ja Kongon demokraattinen tasavalta. Näissä maissa keskushallinto on menettänyt otteensa laajoista alueista koronapandemian, öljyn hintasodan ja talouskriisin seurauksena. Hallinnon legitimiteetti myös kyseenalaistetaan jatkuvasti.

Kohtuullisen vakaana pidettyyn Mosambikiin on myös kehkeytynyt turvallisuusongelma Cabo Delgadon alueelle, jonka rannikon läheisyydessä on mittavat maakaasukentät. Venäläinen palkkasotilasyhtiö Wagner on toiminut alueella, ja paikallisilla islamisteilla on ilmeisiä Isis-kytköksiä.

Lähi-idässä Irakin tilanne on edelleen hauras, eikä Isisin syntyyn liittyviä kysymyksiä ole kyetty ratkaisemaan. Yhdysvaltain ja Iranin kireät välit pahentavat tilannetta.

Lähi-idässä Irakin tilanne on edelleen hauras, eikä Isisin syntyyn liittyviä kysymyksiä ole kyetty ratkaisemaan. Yhdysvaltain ja Iranin kireät välit pahentavat tilannetta.

Syyriaan on vahvistumassa autoritaarinen ”rauha”, kun Bašar al-Assad on Venäjän tuella vallannut takaisin suurimman osan maasta. Israelin ja palestiinalaisten suhteet ovat huonontuneet samalla, kun Länsirannalla ja etenkin Gazassa koronatilanne on vakava.

Jemenissä humanitaarinen tilanne vaikeutuu eikä rauhanprosessi etene. Libyassa jatkuu sisällissota, johon on sotkeutunut useita ulkovaltoja.

Afganistanissa Yhdysvaltojen ja talebanliikkeen sopimus kestänee, jos aseellisia iskuja ei voida yhdistää talebaneihin. Suuri ongelma on, miten heiveröinen Kabulin hallinto kykenee vakuuttamaan eripuraiset toimijat poliittisesta yhteiselosta talebanien kanssa. 

Koronapandemia vaikuttaa myös rauhanturvaamiseen. YK:lla on Afrikassa seitsemän kriisinhallintaoperaatiota ja 17 poliittista missiota, joiden tavoite on mahdollistaa rauhanomainen kehitys. Jo nyt on näyttöä siitä, että koronapandemia vähentää näiden operaatioiden ja missioiden tehokkuutta ja toimintamahdollisuuksia. Joissakin maissa on raportoitu paikallisen väestön vihamielistä suhtautumista niiden kansainväliseen henkilöstöön. Harhaanjohtavan tiedon mukaan ulkomaalaiset levittävät koronavirusta.

Lisäksi pandemia vaikuttaa erittäin kielteisesti Afrikan mantereen 25,2 miljoonaan sisäiseen pakolaiseen.

Haavoittuvuus vaihtelee

Etiopiassa, Keniassa, Liberiassa, Etelä-Afrikassa ja Intiassa on puhjennut väkivaltaisuuksia, kun poliisi on pyrkinyt toimeenpanemaan hallituksen määräämiä karanteeneja. Levottomuuksien riski kasvaa, kun rokotteiden kehittäminen viivästyy eikä niitä välttämättä kyetä jakamaan kaikille suurkaupunkien väestöryhmille. Monissa maissa viranomaiset eivät halua arvioida aikaa rokotesuojan syntymiseen, koska ne pelkäävät yhteiskunnallista kuohuntaa ja väkivaltaisia yhteenottoja eri väestöryhmien ja virkavallan kesken.

Useat Afrikan taloudet ovat jo entuudestaan velkaantuneita, ja pandemia lisää niiden velkataakkaa. Vuosien kehitysponnistelut ovat vaarassa nollautua. Afrikan unioni ja mantereen valtionvarainministerit ovatkin pyytäneet kansainväliseltä yhteisöltä 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria apua terveyspalveluiden, elinkeinojen ja haavoittuvien ryhmien tukiverkkojen turvaamiseksi.

Afrikan maiden haavoittuvuus ja kyky sietää kriisejä vaihtelevat toki suuresti.

Etelä-Afrikassa on paras koronaviruksen testauskapasiteetti, mutta esimerkiksi Kapkaupungin slummissa Khayelitshassa tilanne on huono.

Inform Covid Risk -indeksin mukaan koko Saharan eteläpuolinen Afrikka on korkean riskin aluetta. Kaikkein haavoittuvimpia maita ovat Tšad, Keski-Afrikan tasavalta ja Kongon demokraattinen tasavalta. Etelä-Afrikassa on paras koronaviruksen testauskapasiteetti, mutta esimerkiksi Kapkaupungin slummissa Khayelitshassa tilanne on huono.

Muualla maailmassa ainoastaan Afganistan, Pakistan ja Jemen ovat indeksin mukaan korkean riskin maita.

Valtiorakenteet murtuvat

Useissa hauraissa valtioissa rikollistoimijat käyttävät hyväkseen tilannetta, jossa turvallisuusjoukot ovat kiinni taisteluissa eri kapinallisliikkeitä vastaan. Pitkällä aikavälillä näiden valtioiden poliittiset järjestelmät sirpaloituvat entisestään. Tälle vuodelle suunnitelluista vaaleista jo lähes 70 on peruttu tai siirretty.

Covid-19 on antanut vipuvartta etenkin autoritaarisille johtajille. Paikoin poikkeustilat jäävät pysyviksi, mikä heikentää yhteiskuntarauhaa ja kaventaa kehityksen edellytyksiä. Erilaiset poliittiset tahot ja voimat näkevät tilaisuutensa pyrkiä valtaan, kun nykyiset hallinnot eivät kykene vastaamaan kansalaisten huoliin ja tarpeisiin. Autoritaariset johtajat kiristävät kriisitilanteissa otettaan vallasta, ja kun kansalaiset saavat tarpeekseen, tilanne purkautuu väkivaltana, kuten Egyptin Kairossa ja Syyrian Homsissa vuonna 2011.

Nykyinen tilanne poikkeaa kuitenkin aikaisemmasta siten, että hauraat yhteiskunnat ovat koronapandemian seurauksena entistäkin kovemmalla koetuksella, joten kuohunta ja epävakaus tulevat olemaan ennennäkemätöntä. Sisällissodat eivät ole mahdottomia romahtamaisillaan olevissa valtioissa.

Synkältä näyttää

Eurooppa käpertyy itseensä koronaviruspandemian aiheuttamien ongelmien seurauksena eikä kykene auttamaan riittävästi romahtavia hauraita valtioita. Näin toimii myös Yhdysvallat.

Hallitsemattomien alueiden kaari laajenee eteläisestä Aasiasta Lähi-idän kautta Saheliin ja osaan Pohjois-Afrikkaa ja Afrikan sarvea. Tämä vyöhyke tuottaa lisää epävakautta, konflikteja, siirtolaisia ja pakolaisia sekä inhimillistä kärsimystä.

Eurooppa käpertyy itseensä koronaviruspandemian aiheuttamien ongelmien seurauksena eikä kykene auttamaan riittävästi romahtavia hauraita valtioita. Näin toimii myös Yhdysvallat.

Venäjä, Kiina ja Iran hämmentävät tilannetta ja edistävät omia intressejään tukemalla hauraissa valtioissa lukuisia ei-valtiollisia aseryhmiä. YK ei kykene vastaamaan, koska turvallisuusneuvosto on halvaantunut.

Koronapandemia ennakoi tulevaa maailmanaikaa. Covid 19:n jälkeen ilmaantuu tihenevää tahtia muita terveysuhkia, jotka panevat ihmiskunnan polvilleen. Kyse ei ole siitä, toistuvatko koronapandemian tai jonkin toisen terveysuhan seuraukset vaan siitä, milloin näin tapahtuu ja millä voimalla.

Varmaa on, että olemme siirtymässä maailmanlaajuisen kaaoksen aikakauteen, josta ei ole paluuta menneeseen, edes jotenkin ennustettavaan todellisuuteen.

Olli Ruohomäki on neuvonantaja ulkoministeriössä.