Sambia on Afrikan suurin – ja maailman kuudenneksi suurin – kuparintuottaja. Kuvan avolouhos on vain pieni osa kanadalaisen Barrick-yhtiön massiivisesta kuparikaivoksesta Luoteis-Sambiassa. Lumwanan kaivosalueella asuu noin 3 000 työntekijää perheineen, yhteensä 12 000 asukasta. Viereisen valtatien varteen on kasvanut Manyaman hökkelikaupunki, jossa on vajaat 50 000 asukasta. On arvioitu, että väkiluku kaksinkertaistuu vuoteen 2020 mennessä.
Kanadalaisen kaivosyhtiön Barrickin yhteiskuntavastuullisuus on hyvällä tolalla, jos sitä vertaa kiinalaisiin kaivosyhtiöihin Sambiassa.
Barrick kehittää paikallisyhteisöjä. Yhtiö kunnostaa maanteitä, poraa kaivoja, rakentaa kouluja ja kouluttaa työvoimaa. Kaivosyhtiö maksaa 75 prosenttia kuluista rahastonsa kautta, ja toteutuksen hoitavat paikalliset alihankkijat.
Yhteisöhankkeilla on kuitenkin kääntöpuolensa. Sambian varapresidentin Guy Scottin mukaan avustushankkeet ovat pelkkää pr-toimintaa, jota ei tarvittaisi, jos kaivosyhtiöt maksaisivat veronsa. Siirtohinnoittelun avulla voitot kotiutetaan veroparatiiseissa, jotta Sambiassa verotaakka jää mahdollisimman pieneksi.
Vesivoimalasta Sambesi-joen yläjuoksulta aiotaan vetää satojen kilometrien mittainen voimalinja, joka ohittaa myös Lumwanan ja Manyaman. Lapion varressa huhkii Rodrique Satumba. Hän on saanut työtä vain parin kilometrin päästä kotoaan, sillä tulevan suurtyömaan työntekijöille on rakennettava asuntola.
Puolivaltiollinen sähköyhtiö ZESCO raivaa puita sähkötolppien tieltä Manyaman taajama-alueella maaliskuussa. Sähkön puute on jarruttanut Manyaman kehitystä. Keskustan puodit joutuvat ostamaan kallista sähköä yksityisiltä generaattoreiden omistajilta, ja kaksi vuotta sitten valmistunut sairaala seisoo tyhjillään. Mutta kohta sähköä riittää, onneksi.
Manyamassa ei ole vesijohtoverkkoa, mutta kaivoja on tiuhaan. Osa niistä on Barrickin poraamia syvempiä kaivoja, osa paikallisten asukkaiden käsin kaivamia.
Vaikka Lumwanan kaivos ei ole aiheuttanut vakavia ympäristöongelmia, lähiseudun asukkaat ovat huolestuneet jätevesipäästöistä. He ovat vaatineet yhtiöltä lisää porakaivoja.
Sambiassa vaimon säästöistä hyötyy koko perhe, ja siksi vain naiset saavat osallistua Nsabo Yetu -järjestön pankkitoimintaan. Jäsenet tallettavat rahaa yhteiskassaan ja saavat korollista lainaa.
Susan Pupe, 36-vuotias pienviljelijä, on saanut myös koulutusta järjestön kautta.
”Opin lukemaan, ja haluaisin opiskella lisää. Haluan lasteni käyvän koulut loppuun.”
Dilema Emmanuel ostaa moottoriöljyä varaosaliikkeestä Manyaman torialueella. Viime vuonna hän perusti kodinkoneliikkeen taajaman halkovan maantien varteen.
”Aluksi oli hankalaa saada kodinkoneita kaupaksi, koska suurimmalla osalla asukkaista ei ollut sähköä. Kohta kauppa varmasti vilkastuu, kun keskustaan saadaan sähköt!”
Timothy Mambenka pyörittää vaimonsa kanssa mökkikylä MatMac Lodgea, jonka asiakkaat ovat kaivoksella vierailevia alihankkijoita.
Mambenka uskoo tulevaisuuteen. Hän rakennuttaa suurta ravintolarakennusta ja suunnittelee lisää mökkejä. Haaveissa on konferenssikeskus sekä hotelli- ja ravintola-alan ammattikoulu.
Manyaman puodeissa on kaupan kaivosmiesten turvakenkiä, kännyköiden sim-kortteja ja bensiiniä. Torilta saa vihanneksia ja kuivattua kapenta-kalaa.
Toria ympäröivillä kujilla on ravintoloita, biljardisaleja, kauneussalonkeja ja kioskeja, joista saa viinaa. Salonkien hittituotteita ovat hiuslisäkkeet, joita naiset rakastavat.
Patrick Chishimba odottelee asiakkaita Manyamassa. Joka toinen päivä hän kuljettaa asukkaita sadan kilometrin päähän Solwesiin, jossa sijaitsee lähin pankki.
Yksi Barrickin yhteisöhankkeiden painopisteistä on liikennevalistus.
Suurin syy valistukseen on rattijuoppous. Ongelmia on ollut niin paljon, että kaivosalueella käyvät kuljettajat puhallutetaan portilla mennen tullen.
Manyamassa ei riitä töitä, joten nuoret miehet tappavat aikaa pelaamalla biljardia. Vakituinen työpaikka on unelma, epäsäännölliset hanttihommat todellisuutta.
