Afrikan on itse ryhdyttävä hillitsemään pääomapakoa mantereelta veroparatiiseihin

Laittomat rahavirrat ryöstävät hallituksilta varoja, joita tarvitaan kansalaisten julkisiin palveluihin, kuten koulutukseen ja terveydenhuoltoon, kirjoittavat Carlos Lopes ja Ricardo Soares de Oliveira.

Pandoran paperit -tutkimus on tähän mennessä laajin yritys valaista veroparatiisien maailmaa, ja se osoittaa, kuinka vakava haaste laittomat rahavirrat ovat Afrikalle. Tutkimus paljastaa, että monilla merkittävillä afrikkalaisilla henkilöillä on varoja ulkomaisissa rahoituskeskuksissa. He saavat apua ammattilaisilta, jotka takaavat omaisuuden salassa pidon, varmistavat sen suojan sekä turvaavat verovapauden.

Tutkimuksesta selviää myös, että kyseiset ulkomaiset palvelut eivät rajoitu parhaiten tunnettuihin veroparatiiseihin. Yhdysvaltojen ja Britannian kaltaiset kansainvälisten standardien laatijat ovat merkittäviä ulkomaisia taloudellisia toimijoita – Britannia sekä suoraan että merentakaisten alueidensa kautta. Tämä osoittaa, miten tekopyhiä viime vuosikymmenen uudistuskeskustelut ovat olleet. Pandoran paperit sisältävät myös todisteita siitä, että myös Aasian rahoituskeskuksista on tullut merkittäviä ulkomaisia toimijoita, mikä alleviivaa ongelman globaalia luonnetta.

Monet maanosan rikkaat ja vaikutusvaltaiset tahot eivät halua rikkoa järjestelyjä, jotka ovat antaneet heille tilaisuuden siirtää, piilottaa ja suojella omaisuuttaan.

JOISSAKIN AFRIKAN tekemissä aloitteissa osoitettiin jo varhain johtajuutta tarttumalla kysymykseen ja kehittämällä mahdollisia ratkaisuja. Vuoden 2008 Afrikan verohallintafoorumissa (African Tax Administration Forum) on mukana 38 Afrikan maata, ja se on ollut merkittävä tekijä verotuksen uudistamisessa. Vuonna 2012 Afrikan unioni ja YK:n Afrikan talouskomissio järjestivät Afrikan laittomia rahavirtoja koskevan korkean tason paneelin. Vuonna 2015 paneeli tuotti asiasta paljon keskustelua herättäneen raportin. Silloin ulkomaisesta rahoituksesta näytti tulevan pysyvä osa Afrikan unionin keskusteluja. Valitettavasti aihe on katoamassa agendalta.

Viime vuosina johtajuus taistelussa verovälttelyä vastaan näyttää keskittyneen YK:n kauppa ja kehityskonferenssin UNCTADin sekä Teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n kaltaisiin kansainvälisiin järjestöihin. OECD julkaisi vuonna 2014 ohjelmansa verotuksen läpinäkyvyydestä Afrikassa. Maanosan riippumaton media on ottamassa isompaa roolia: Pandoran paperit -tutkimukseen osallistui 53 afrikkalaista toimittajaa. He työskentelivät 18 maassa, ja usein äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Tax Justice Network African kaltaiset kansalaisjärjestöt ovat myös aktiivisia asiassa. Mutta Afrikan maiden hallitukset ja Afrikkaan sijoittuvat kansainväliset järjestöt ovat pidättäytyneet merkittävistä aloitteista.

Tämän vuoksi ei ole olemassa monenkeskistä afrikkalaista elintä, joka johtaisi ongelman ratkaisua. Afrikkalaiset järjestöt, jotka viisi vuotta sitten toimivat asiassa aktiivisesti, ovat pitäneet matalaa profiilia. On vaikea välttää tunnetta, että monet maanosan rikkaat ja vaikutusvaltaiset tahot eivät halua rikkoa järjestelyjä, jotka ovat antaneet heille tilaisuuden siirtää, piilottaa ja suojella omaisuuttaan. Lisäksi heidän juristinsa ja taloudelliset neuvonantajansa painottavat, että monet kyseisistä järjestelyistä ovat sekä laillisia että tavanomaisia Afrikassa toimivissa monikansallisissa yrityksissä, varsinkin kaivannaisteollisuudessa. Tämän logiikan mukaan ei ole mitään syytä, mikseivät afrikkalaiset voisi käyttää hyväkseen strategioita, jotka ovat laajasti käytössä globaalissa rahoitusjärjestelmässä.

Afrikan vahvan ja yhteisen reaktion puuttuminen houkuttelee ulkopuolisia muokkaamaan uudistusprosessia tavalla, joka tulee hyvin todennäköisesti edelleen suosimaan johtavia teollisuusmaita.

Tätä Afrikan maiden välinpitämättömyyttä laitonta rahoitusta kohtaan tukee olettamus, että useimmissa maissa verojen välttely ei yleensä kiinnosta julkista mielipidettä. Johtajat korkeintaan olettavat, että asian vaikutukset julkiseen mielipiteeseen ovat hallittavissa. He ovat varmasti väärässä, varsinkin nuorten äänestäjien ollessa kyseessä, mutta tämä näkemys muovaa heidän epäröivää asennetaan.

KANSAINVÄLISTEN JÄRJESTÖJEN ja Afrikan kansalaisyhteiskunnan toimijoiden rooli taistelussa ulkoistettua verovälttelyä ja karttamista vastaan on tervetullut. Mutta Afrikan hallitusten välinpitämättömyys asiaa kohtaan on harmillista. On huolestuttavaa, että Afrikan vahvan ja yhteisen reaktion puuttuminen houkuttelee ulkopuolisia muokkaamaan uudistusprosessia tavalla, joka tulee hyvin todennäköisesti edelleen suosimaan johtavia teollisuusmaita. Tämä kehitys on jo nähtävissä tavassa, jolla kääpiövaltioita häpäistään nimittämällä niitä veroparatiiseiksi. Samalla jätetään huomiotta Yhdysvaltojen ja Britannian kaltaiset tärkeät laittomien rahoitusvirtojen mahdollistajat.

Vaikka kaikista Afrikan maista ei koskaan tule edelläkävijöitä tämän alan uudistajina, niiden, jotka ovat joutuneet pääomapaon uhreiksi on nostettava asia esille ja tehtävä yhteistyötä globaalin toiminnan puolesta. Nykyisiin toimijoihin kuuluu African Parliamentary Network on Illicit Financial Flows and Taxation, jossa on edustajia 11 maasta. Muut, aiemmin tärkeää työtä tehneet, kuten Afrikan unioni ja YK:n Afrikan talouskomissio, voisivat myös sitoutua asiaan uudelleen. Monenkeskiset toimijat, kuten Afrikan vapaakauppa-alue, jota parhaillaan muokataan vahvalla hallitustenvälisellä tuella, voisivat olla keinoja verotussääntöjen yhtenäistämiseksi. Näin vältetään kilpailu alhaisimmasta sääntelystä, jolla houkutellaan suoria ulkomaisia investointeja.

Laittomat rahavirrat ryöstävät hallituksilta varoja, joita tarvitaan julkisiin palveluihin, kuten koulutukseen, terveydenhuoltoon, kauppaan ja viestintäinfrastruktuuriin, jotka ovat elintärkeitä pitkäaikaiselle talouskasvulle ja hyvinvoinnille. Afrikalla on ilmeinen tarve ehkäistä ongelma, ja Afrikan johtajien on saatava se tehdyksi.

© Project Syndicate

Carlos Lopes on professori Kapkaupungin yliopistossa Etelä-Afrikassa.

Ricardo Soares de Oliveira on Afrikan kansainvälisen politiikan professori Oxfordin yliopistossa Britanniassa.

Kuvitus Samuli Siirala. Englannin kielestä suomentanut Outi Einola-Head.