Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC antoi 31. maaliskuuta Norsunluurannikon entiselle presidentille Laurent Gbagbolle vapauttavan tuomion.
Tämä oli ICC:n toistaiseksi suurin oikeusjuttu, ja syytteiden hylkääminen on The Africa Reportin mukaan valtava isku syyttäjälle Fatou Bensoudalle, joka on päättämässä kauttaan.
Gbagbo on nyt päässyt vapaaksi Haagista, ja on jo varmaan siirtynyt kotiinsa Brysseliin. Viimeistään syyskuussa saadaan tietää, hakeeko hän korvauksia oikeusmurhasta, koska hän istui kahdeksan vuotta telkien takana, nyt tulleen päätöksen mukaan turhaan. häntä syytettiin sotarikoksista kuten murhista ja raiskauksista.
Gbagbon asianajajat ovat toistaiseksi jättäneet kommentoimatta, miten he asiassa etenevät.
* * *
Kansainvälisen rikostuomioistuimen suhde Afrikan maihin on jännitteinen. Ruandan presidentti Paul Kagame on jopa sanonut, että se on kolonialistinen. (Kagamen omista mahdollisista sotarikoksista ja ihmisoikeusrikoksista on puhuttu viime aikoina enemmän.)
Minusta on ehdottoman tärkeää, että meillä on tällainen rikostuomioistuin, joka voi tarkastella esimerkiksi kansanmurhia. Mutta kieltämättä se on vähän erikoista, että sen kaikki oikeuskeissit ovat Afrikan maista. Afrikan unionin puheenjohtaja Jean Ping kysyi jo kymmenen vuotta sitten, että miksi yhtään tapausta ei ole Argentiinasta, Myanmarista tai Irakista? Listaan voisi hyvin lisätä Afganistanin tai Palestiinan.
Vuosi sitten ICC aloittikin tutkinnan Afganistanista. Siinä tarkastellaan sekä Talebanin, afgaanijoukkojen, Yhdysvaltain asevoimien että CIA:n mahdollisia sotarikoksia. Maaliskuussa ICC ilmoitti alkavansa tutkia Palestiinalaisalueilla mahdollisesti tapahtuneita sotarikoksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Jos tuomioita tulisi myös teollisuusmaihin kuten Yhdysvaltoihin tai Israeliin, se hälventäisi ICC:n kolonialistista mainetta.
* * *
Mutta palataanpa Gbagboon. Syytteiden hylkäämisestä hänellä on kuusi kuukautta aikaa laittaa korvaushakemus sisään, ja ICC sitten harkitsee sitä.
Yksi ennakkotapaus on, kertoo The Africa Report. Syytteet Kongon demokraattisen tasavallan entistä varapresidenttiä Jean-Pierre Bembaa vastaan hylättiin kesäkuussa 2018. Hän vaati 82 miljoonaa dollaria (nykyrahassa noin 71,5 miljoonaa euroa) korvauksia, sillä hän oli yli vuosikymmenen tutkintavankeudessa ja hänen takavarikoitua omaisuuttaan oli tuhottu.
Reilut 70 miljoonaa voi äkkiseltään kuulostaa suurelta summalta. Suomessa suuria korvauksia vankeudesta ovat saaneet esimerkiksi Nils Gustafsson ja Anneli Auer. Gustafsson sai vajaat 50 000 euroa ja Auer vajaat 500 000 – eli 700 ja 800 euroa vankilavuorokaudelta. Kahdeksasta vuodesta saisi Suomessa näin laskien reilut 2,3 miljoonaa euroa.
Bemban vaatima 70 miljoonaa on myös sattumalta melkein sama, kuin mitä Suomi äskettäin päätti myöntää tukea turpeelle. Kaikki on suhteellista.
Erittäin hämmentävästi ICC kuitenkin päätyi siihen, ettei yli kymmenen vuotta lusinut Bemba ollut riittävällä tavalla osoittanut kärsineensä mittavasta vääryydestä, eikä tälle makseta mitään. Oikeuden mielestä se itse asiassa esti oikeusmurhan, koska syytteet hylättiin. Oikeuden mielestä korvausvelvollisuus tulisi kyseeseen, jos esimerkiksi tuomarit olisivat olleet korruptoituneita, tai muuten itse oikeudenkäynti olisi viallinen.
Bemba on valittanut päätöksestä.
Mieleen nousee kysymys: jos joku lusii vuosikymmenen, ja sitten syytteet hylätään, eikö siinä ole tullut kärsittyä? Ja jatkokysymys: Onko ICC oikea taho itse päättämään, mistä sen tulee maksaa vahingonkorvauksia?
Kuva: UN Photo/Marco Castro