Riskien hallintaan keskittyvä konsulttiyritys Verisk Maplecroft ennustaa, että uutiset levottomuuksista ympäri maailmaa eivät laannu vuonna 2020. Sen tuoreen selvityksen mukaan levottomuudet kasvoivat 47 maassa merkittävästi vuonna 2019. Maat olivat hyvin erilaisia, Chilestä Nigeriaan, Sudanista Haitiin, Libanoniin ja Hongkongiin.
Tahti kiihtyi vuoden loppua kohden. Kun vielä vuonna 2019 ”äärimmäisiä riskimaita” levottomuuksien kannalta oli 12, vuoden 2020 alussa luku on noussut kahteenkymmeneen. Uusia listalla ovat Etiopia, Intia, Libanon, Nigeria, Pakistan ja Zimbabwe. Sudan on kaikkein riskialttein maa maailmassa.
* * *
Samaan aikaan YK tiedottaa, että edistystä on saavutettu, ainakin Afrikassa.
Vuonna 2013 Afrikan unioni päätti tavoitella sitä, että aseiden pauke päättyy mantereella vuoteen 2020 mennessä. Tämä ei ole toteutunut, mutta aseelliset konfliktit ovat loppuneet parin viime vuosikymmenen aikana Angolassa, Liberiassa, Norsunluurannikolla ja Sierra Leonessa. Somaliassa ja Sudanissa on nähty edistysaskeleita.
Silti aseellisia taisteluja käydään edelleen muun muassa Etelä-Sudanissa, Itä-Kongossa, Keski-Afrikan tasavallassa ja Libyassa.
* * *
Näissä on kyse eri asioista: aseelliset konfliktit, sisällissodat ja sodat vähenevät joissain maissa, mutta samoissa maissa saattavat levottomuudet ja protestit kaupungeissa lisääntyä.
Psykologi Steven Pinker totesi merkittävässä kirjassaan The Better Angels of Our Nature (2011) suurin piirtein niin, että ihmiskunnan historia on ollut kesyyntymisen historiaa. Koko ajan on ollut vähemmän rikollisuutta, konflikteja ja sotia, kun katsotaan todella pitkää aikaväliä.
Viime vuosina suunta on ollut toiseen suuntaan – levottomuudet ja konfliktit ovat lisääntyneet, vaikka sodat ovatkin vähentyneet.
Oliko Pinker optimismissaan väärässä ja onko trendi kääntynyt? Vai onko tämä ohimenevä vaihe tiellä kohti laajempaa demokratiaa? Se riippuu ainakin lyhyellä aikavälillä siitä, osaavatko valtiot ratkaista ihmisten kasvaneen kiukun syyt.
* * *
Verisk Maplecroft ei ole optimistinen.
Konsultit arvioivat, että Chilessä levottomuudet eivät laannu ainakaan kolmeen kuukauteen eivätkä Hongkongissa kahteen vuoteen. Seuraavien kuuden kuukauden aikana ihmisoikeusongelmat ja kidutus saattavat hyvinkin kasvaa Kiinassa, Turkissa, Saudi-Arabiassa, Venäjällä ja Thaimaassa, Maplecroft arvioi.
Lisääntyvä väkivalta mielenosoittajia kohtaan radikalisoi mielenosoittajia, mikä kasvattaa levottomuutta.
* * *
Vaikka levottomuudet leimahtavat yleensä jostain yksittäisestä päätöksestä – joka usein liittyy kansalaisille tarjottaviin tukiaisiin tai oikeuksiin –, niiden takana on pidempään kertynyttä kiukkua ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.
Tämä kiukku on tullut Verisk Maplecroftin mukaan hallituksille yllätyksenä. Vastauksena on ollut pieniä myönnytyksiä tai mielenosoitusten tukahduttamista väkivallalla. Se ei ole pitkäaikainen ratkaisu, koska vastaus tyytymättömyyden syihin ei ole riittävä.
Taustalla on kasvanut eriarvoisuus ja kansalaisten turhautuminen, usein myös vallanpitäjien väärinkäytökset. Vaikka tällaisiin suuriin taustasyihin tartuttaisiin välittömästi, voisi Verisk Maplecroftin mukaan kestää vuosia, ennen kuin syvään juurtuneet turhaumat saavat vastauksensa.
Siksi 2020 on luultavasti levoton, ja Verisk Maplecroftin mukaan on paras ajatella, että levottomuus on uusi normaali. Se on pessimistinen näkemys Pinkerin optimismin rinnalle. Voi Pinker silti olla oikeassa, ja tämä voi olla levoton välivaihe. Se nähdään vasta myöhemmin.