Vanhat totuudet ja uusi Afrikka

Kirjoitin tähän lehteen artikkelin siitä, kuinka Kiinan talouskasvun hidastuminen aiheuttaa ongelmia Afrikan talouksille. Kun rakentamisen ja investointien tahti on laskenut Kiinassa, Afrikan tuottamat raaka-aineet ovat halventuneet rajusti.

Afrikan valtiot eivät kuitenkaan kärsi yksin metallien ja muiden raaka-aineiden alhaisista maailmanmarkkinahinnoista.

Suomalainen teräsjätti Outokumpu horjuu melkeinpä konkurssin partaalla, ja kaivosteknologiaan erikoistunut Outotec on menettänyt markkina-arvostaan kaksi kolmasosaa vajaassa kolmessa vuodessa. Suomen kohtalo ei kuitenkaan ole sidottu näihin yhtiöihin eikä yksittäisten raaka-aineiden hintoihin.

Toisin on esimerkiksi Sambiassa eteläisessä Afrikassa. Sen päävientituotteen, kuparin, hinta on laskenut rajusti, ja laskun pelätään palauttavan maan Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n asiakkaaksi ensi vuonna.

Tilanne olisi helppo nähdä historian jatkumona. Raaka-aineiden hinnat ovat nousseet 1900-luvulla muutaman kerran hyvin korkeiksi ja pysytelleet korkeina noin vuosikymmenen kerrallaan.

Hintojen nousua on seurannut raju lasku ja talousvaikeudet raaka-aineiden tuottajille. Esimerkiksi 1990-luvun alussa Sambian valtiollinen kaivosyhtiö kaatui, ja maa joutui IMF:n holhoukseen. Maan julkiset velat IMF:lle ja muille kansainvälisille rahoituslaitoksille mitätöitiin kymmenkunta vuotta sitten pitkällisen velkahelpotusprosessin tuloksena.

Raaka-aineiden alhaisten maailmanmarkkinahintojen ohella Afrikan maiden talouskasvua varjostaa rahoitusympäristön muuttuminen epäsuotuisammaksi. Maat ovat nimittäin viime vuosina nauttineet poikkeuksellisen edullisesta lainarahoituksesta, joka johtuu länsimaiden ja Japanin elvyttävästä rahapolitiikasta ja alhaisista koroista. Nyt elvytys ainakin Yhdysvalloissa on päättymässä.

Uskon silti, että Saharan eteläpuolisella Afrikalla tuskin on edessään yhtä pahaa korpivaellusta ja talouksien supistumisen kautta kuin aiemmin raaka-aineiden hintojen ollessa alhaalla.

Uutinen on se, että Sambian kaltaisella maalla ylipäätään on luottoluokitus.

Sambiankaan tapauksessa uutinen ei mielestäni ole se, että maan luottoluokitus laski syyskuussa talousvaikeuksien vuoksi Albanian tasolle. Uutinen on se, että Sambian kaltaisella maalla ylipäätään on luottoluokitus. Monet Afrikan maat ovat parantaneet paljon julkista taloudenpitoaan ja liiketoimintaympäristöään 2000-luvulla.

Uudesta Afrikasta kertoo myös IMF:n lokakuinen raportti, joka tarkastelee Saharan eteläpuolista Afrikkaa kokonaisuutena.

Raportin mukaan Afrikan matalan tulotason maiden kasvu hidastuu mutta pysyy yhä noin kuudessa prosentissa. Kasvua kannattelevat etenkin sijoitukset infrastruktuuriin ja yksityinen kulutus, ei raaka-aineiden tuotanto. ”Afrikan tähdiksi” nousevat Kenia, Norsunluurannikko, Tansania ja Etiopia.

Silti vanhat totuudet, kuten raaka-aineiden hintojen merkitys, eivät ole kokonaan muuttuneet epätosiksi. Yksi totuus ei kuitenkaan enää riitä kuvaamaan koko mannerta.

TEKSTI PASI NOKELAINEN

Joulukuu 4/2015