Katastrofeihin pitää varautua

Humanitaarista apua on vaikea antaa, ja joskus se epäonnistuu. Haitista ja Aasian tsunamista opittiin, että katastrofien torjuntaan kannattaa panostaa.
 

Kun taifuuni iski marraskuussa Filippiineille, humanitaarisen avun asiantuntijat vetosivat, että Haitissa tehtyjä virheitä ei toistettaisi.

Tammikuussa 2010 yli 220 000 haitilaista menehtyi maanjäristyksessä. Samana vuonna Haiti sai humanitaarista apua 3,6 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Neljä vuotta myöhemmin 145 000 ihmistä asuu yhä telttaleireissä. Kukaan ei tunnu tietävän, mihin rahat ovat menneet.

Filippiinien armeijan helikopteri tuo avustustarvikkeita Capizin rannikkokylään saarivaltion keskiosaan. Viime marraskuussa Hayan-taifuuni tappoi arviolta 5 500 ihmistä ja jätti sadattuhannet kodittomiksi.
Filippiinien armeijan helikopteri tuo avustustarvikkeita Capizin rannikkokylään saarivaltion keskiosaan. Viime marraskuussa Hayan-taifuuni tappoi arviolta 5 500 ihmistä ja jätti sadattuhannet kodittomiksi. Kuva: Lehtikuva

Marraskuussa Haiyaniksi nimetty taifuuni tappoi yli 5 500 ihmistä Filippiineillä ja jätti sadattuhannet kodittomiksi. Syrjäiset kylät ovat edelleen ilman apua.

”Kriisit ovat keskenään erilaisia. Haiti on oikeastaan ollut ainut humanitaarinen kriisi, jossa lahjoituksia tuli niin paljon, että apuvirrat muuttuivat hallitsemattomiksi. Siitä seurasi kaaos”, Anna Gebremedhin sanoo. Hän toimii ulkoministeriön humanitaarisen avun yksikön päällikkönä.

Oppia Haitista

Haitista ja Aasian tsunamista on otettu opiksi. YK uudisti humanitaarista apuaan, ja uudistus koski kaikkia sen järjestöjä, kuten lastenavun rahastoa Unicefia, Maailman terveysjärjestöä WHO:ta ja Maailman ruokaohjelmaa WFP:tä.

”Uudistuksen jälkeen on kiinnitetty huomiota humanitaarisen koordinoinnin tehostamiseen, johtamiseen ja kenttäväen ammattiosaamiseen”, Anna Gebremedhin sanoo.

Haitin järistyksessä kuoli paljon avustustyöntekijöitä, jotka tunsivat paikalliset olot. Myös Haitin hallinto lamaantui, sillä joka neljäs julkisen sektorin työntekijä menehtyi.

”Saatavilla ei ollut edes väestötietoja. Kentälle lähti myös kokematonta porukkaa.”

Yksi uudistuksen keskeisistä tavoitteista on vahvistaa katastrofivalmiutta. Avustusjärjestöillä on oltava suunnitelma siitä, kuka tekee ja mitä, kun maa järisee tai taifuuni iskee. Maailmanpankin ja brittiläisen Overseas Development Instituten ajatushautomon tutkimuksen mukaan vain 0,4 prosenttia kehitysavusta on käytetty riskientorjuntaan 20 viime vuoden aikana.

Filippiinien katastrofivalmius ennen taifuunia oli parempi kuin Haitin, Gebremedhin sanoo.

”Filippiineillä on totuttu hirmumyrskyihin ja tulviin. Paikallinen Punainen Risti on vahva. Ongelmaksi on muodostunut se, että tuhot tapahtuvat vaikeakulkuisilla ja kaukaisilla saarilla.”

Jälleenrakennus käyntiin

Toinen avunannon kulmakivi on siirtyminen humanitaarisesta avusta jälleenrakennukseen. Ydinkysymys kuuluu, miten paikallisia ihmisiä voi tukea niin, että kotinsa menettäneet pääsevät mahdollisimman pian palaamaan arkirutiineihinsa.

Juuri tämä vaihe pitäisi saada käyntiin Filippiineillä.

”Avunsaajat täytyy ottaa mukaan suunnitteluun. He tietävät parhaiten, millainen apu toimii heille”, toteaa Ismo Salerto, joka toimii Fida Internationalin humanitaarisen avun päällikkönä.

Esimerkiksi haitilaisten mukaan avustusjärjestöjen jakamat ilmaiset riisisäkit ja muoviämpärit veivät heidän elinkeinonsa. Yksi vaihtoehto on jakaa riisisäkkien sijaan kuponkeja, joilla autettavat voivat ostaa ruokaa paikallisilta toreilta. Näin on tehty Libanonissa.

”Siellä syyrialaisille pakolaisille on annettu maksukortti. Apu ei tule säkeissä vaan tavoitteena on elvyttää paikallismarkkinoita ja pakolaisten omatoimisuutta”, Gebremedhin sanoo.

Sota-alueet vaikeimpia

Humanitaarinen apu on vaikeinta konflikti- ja sota-alueilla, kuten Keski-Afrikan tasavallassa ja Syyriassa. Järjestöt painiskelevat paitsi poliittisten, myös byrokraattisten esteiden kanssa.

”Syyriassa järjestöt neuvottelivat jopa yli 20 osapuolen kanssa, ennen kuin ne saivat tien auki Damaskoksesta muutaman sadan kilometrin päähän. Keski-Afrikan tasavallassa taistelut ovat niin raakoja, etteivät humanitaarisen avun kanavat ole vielä auki”, Anna Gebremedhin sanoo.

Ismo Salerto huomauttaa, että apu ei saa politisoitua, vaikka maan hallituksen kanssa joutuu neuvottelemaan konfliktialueella.

Avustusjärjestöjä on arvosteltu myös siitä, että ne valitsevat tarkoituksella helppoja kohteita. Salerto myöntää, että lähellä olevia auttamalla saa helposti myös näkyvää tulosta.

Mutta miten Filippiinien jälkihoito voisi onnistua?

Suunnittelulla, koordinoinnilla, avun läpinäkyvyydellä, avustajien ammattitaidolla. Ja totta kai tarvitaan myös lahjoituksia.

”Yleensä avun tarpeet ovat suuremmat kuin rahat”, Gebremedhin toteaa.

MARJUT TERVOLA

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.