Säätietoja paperilla

Kehitysmaiden säälaitokset tarvitsevat nykyaikaista teknologiaa ja osaamista, jotta ne voisivat varautua ilmastonmuutokseen.

Joka aamu säälaitoksen assistentti kiipeää lentokentän katolle Barbadoksen saarella Karibialla. Hän tarkkailee pilviä, näkyvyyttä ja tuulta ja kirjaa tiedot vihkoon. Sen jälkeen hän kävelee säälaitokselle ja siirtää havaintonsa tietokoneelle.

Monessa Aasian, Afrikan ja Karibian alueen maassa Barbadoksen tilanne on arkipäivää. Säähavainnot kirjataan paperille, koska teknistä laitteistoa ei ole, sitä ei osata käyttää tai laitteistoon ei luoteta.

Teollisuusmaissa meteorologisten havaintojen kerääminen on automatisoitu, jolloin käyttäjä voi seurata saderintaman saapumista kotipihalleen reaaliaikaisesti matkapuhelimellaan.

Marraskuussa voimaan astunut Pariisin ilmastosopimus velvoittaa kaikki sopimusvaltiot vähentämään ilmastopäästöjä. Velvoitteet koskevat myös kehitysmaita.

Päästövähennysten lisäksi kehitysmaiden pitäisi pystyä ennustamaan ja varautumaan ilmastonmuutoksen tuomiin sään ääri-ilmiöihin

Päästövähennysten lisäksi kehitysmaiden pitäisi pystyä ennustamaan ja varautumaan ilmastonmuutoksen tuomiin sään ääri-ilmiöihin. Niiden säälaitosten on parannettava kykyään laatia sääennustuksia.

Siirtomaaisännät perustivat kehitysmaihin Afrikassa ja Aasiassa säähavaintojärjestelmiä jo 1800-luvulla. Kun maat itsenäistyivät, sääasemien ylläpito ei ollut uusien hallitsijoiden tärkeyslistan kärjessä. Monissa maissa säätietojen kerääminen päättyi ja havaintoverkosto hävisi vuosikymmeniksi.

Viime vuosina kehitysmaat ovat saaneet aikaisempaa enemmän kansainvälistä rahoitusta säätiedon parantamiseen. Silti monissa maissa säähavaintoverkosto on yhä harva.

”Mailta puuttuu havaintoasemia, teknologiaa ja asiantuntijoita, jotka pystyvät analysoimaan kerättyä tietoa”, tiivistää Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Ari Venäläinen.

”Monissa maissa säätietojen kerääminen on edelleen säähistorian keräämistä, koska reaaliaikaiseen havainnointiin ei ole mahdollisuutta.”

Kallista teknologiaa

Kansainväliset ilmastomallit ennustavat hyvinkin tarkasti, miten eri lämpötilat vaikuttavat esimerkiksi sademääriin. Kehitysmailta puuttuu kuitenkin osaamista mallien hyödyntämiseksi. Ennusteet koskevat maantieteellisesti laajoja alueita, joten niiden hyödyntäminen edellyttää paikallista osaamista ja säätietoja.

”Monet kehitysmaiden meteorologit päätyvät työskentelemään ulkomaille, joten niissä ei ole tarpeeksi koulutettuja asiantuntijoita”, Ari Venäläinen sanoo.

Suomen Ilmatieteenlaitos on kouluttanut meteorologeja Afrikassa ja Aasiassa 1970-luvulta lähtien. Meteorologit ovat oppineet hyödyntämään nykyaikaista säätietoa ja -teknologiaa.

Sään ääri-ilmiöiden ennustamista vaikeuttaa se, että kehitysmailta puuttuu pitkän aikavälin säähavaintotietoja.

Sään ääri-ilmiöiden ennustamista vaikeuttaa se, että kehitysmailta puuttuu pitkän aikavälin säähavaintotietoja. Suomessa ensimmäiset säätiedot on kirjattu jo 1800-luvun alussa.

”Historiatieto auttaa ennustamaan ilmaston luonnollista vaihtelua. Ilmeneekö äärimmäinen kuivuus tyypillisesti kerran kymmenessä vai 50 vuodessa?” Venäläinen selittää.

Tiedon perusteella voidaan arvioida ilmastonmuutoksen vaikutusta sääilmiöiden voimakkuuteen.

Säätietojen keräämisessä käytettävä teknologia on kallista. Harva kehitysmaa pystyy rakentamaan automaattisten havaintoasemien verkoston. Asemat tarvitsevat toimiakseen myös sähköä ja internetyhteyden. Lahjoitetut laitteet eivät ratkaise ongelmaa, sillä eri valmistajien laitteet eivät välttämättä ole keskenään yhteensopivia.

Teollisuusmaille laitteiden lahjoittaminen kehitysmaihin on taloudellisesti kannattavaa, sillä se sitouttaa vastaanottajan hankimaan laitteiden lisäosat ja ohjelmistojen päivitykset samalta valmistajalta vuosiksi eteenpäin.

Sää on politiikkaa

Kansainvälisen ilmastonmuutoskeskustelun seurauksena säätietojen merkitys korostuu kehitysmaiden poliittisessa päätöksenteossa. Silti säätietoja hyödynnetään vielä vähän esimerkiksi maankäytön ja maatalouden suunnittelussa sekä ääri-ilmiöihin varautumisessa.

”Poliitikot kyllä puhuvat meteorologian tarpeellisuudesta aiempaa enemmän. Säälaitokset kuitenkin kertovat, etteivät puheet vielä näy laitosten rahoituksessa”, sanoo Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Minna Mayer.

Hän tutkii meteorologiaa yhteiskunnallisena ilmiönä kehitysmaissa.

Säälaitoksilla ja poliitikoilla saattaa olla keskinäisiä ristiriitoja. Säälaitosten viranomaistehtävänä on esimerkiksi antaa säävaroituksia. On iso taloudellinen päätös evakuoida satojatuhansia ihmisiä säävaroituksen seurauksena.

Jos säävaroitus on virheellinen ja evakuointi osoittautuu turhaksi, poliittinen paine säälaitoksia kohtaan kasvaa. Mayer kertoo tapauksista, joissa väärän säävaroituksen takia niiden antaminen on siirretty säälaitokselta ministerille tai presidentille.

”Haastattelemani meteorologit kertovat kovasta poliittisesta paineesta. Heiltä vaaditaan tarkkoja säävaroituksia huonoilla säätiedoilla. Säälaitokset varmistavat tietoja muista maista ja viivyttävät varoituksen antamista viime hetkeen, jotta tiedot olisivat mahdollisimman tarkkoja.”

Väärinymmärretyt varoitukset

Maanviljelijät ja riskialueilla asuvat ihmiset hyötyisivät paikallisista sääennusteista. Nyt he hakevat internetistä säätietoa, joka ei perustu paikalliseen tietoon. Kansainvälisten hakukoneiden ennusteet eivät myöskään anna säävaroituksia.

”Ilmatieteen laitokset ovat huonosti markkinoineet ja kehittäneet palveluitaan paikallisten ihmisten tarpeisiin”, Ari Venäläinen kertoo.

Minna Mayer sanoo, että paikalliset ihmiset eivät usein edes ymmärrä säätiedotteita.

”Radiossa annettavat sääennusteet ovat monille liian teknisiä ja vaikeita. He eivät ymmärrä, mitä esimerkiksi myrskyn tuulennopeus tarkoittaa. Ihmiset kaipaavat käytännön tietoa siitä, pitääkö heidän suojautua ja viedä eläimensä turvaan.”

Mayerin mielestä säätietoihin ei pitäisi suhtautua vain teknisenä ilmiönä vaan myös osana paikallista kulttuuria.

”Kehitysmaissa säähän liittyy paljon uskomuksia. Ajatellaan, että luonnonilmiöt ovat tuurista kiinni ja rangaistuksia. Sen takia ihmisillä ei ole samanlaisia suojautumiskeinoja kuin länsimaissa. Tämä olisi hyvä ottaa huomioon, kun säälaitoksia kehitetään.”

TEKSTI MINTTU-MAARIA PARTANEN
KUVITUS ANNA-KAISA JORMANAINEN